Periaatteessa näyttönä pitäisi riittää se, että kyseisellä herralla ei ole tätä tavaraa hallussaan tai ei ole tietoa siitä, miten hän sen saa haltuunsa siten, että sen myyminen on kannattavaa kyseisillä hinnoilla. Yleensähän tavaraa kaupataan "liian halvalla" houkutuksen lisäämiseksi ja ei voida olettaa, että myyjä hankkii sen kalliimmalla myydäkseen sen eteenpäin tappiolla.MarkusL-a kirjoitti:Ongelmahan noissa petosjutuissa on se näytön saaminen. Vaikka yritys onkin rangaistavaa, niin siinä se tutkija oli oikeassa, että ellei sitä rahanmenoa ole oikeasti kenellekään tapahtunut, niin aina voi myyjä venkoilla itsensä hommasta ulos. Ainahan se huijari voi vaittaa, että oli hänellä tavara, mutta se meni jo kaverille tai joku toinen osti sen... eli vaikka kaikki tietää mistä on kyse, niin pelkästä petoksen yrityksestä ei saada riittävää näyttöä.
Mikäli kyseinen henkilö on myös aiemmin syyllistynyt vastaaviin petoksiin, voidaan olettaa kyseessä olevan rikoksen jatkaminen ja täten petoksen yritys pitäisi olla näytettävissä toteen ja rangaistavissa.
Ainoa mutta asiassa on se, että poliisilla ei ole mitään mahdollisuutta tutkia edes kaikkia tapahtuneita rikoksia, niin miten he voisivat keskittyä näihin yrityksiin?
Toki näihin keskitytään silloin, kun mittaluokka on riittävän suurta tai asialla muuten suurempi merkitys, esimerkiksi asian saaman julkisuuden takia.
..
