Harrastaja
jaava haluaa tehdä kiitettävästi ja ihailtavasti kaikki suunnittelemansa pitkän kaavan mukaan. Spektroskoopin säteiden kollimointi vinolla off-axis-kollimointipeilillä ei ole kotiverstaalla viilapenkin ja vasaran avulla tehtävissä. Halvimmin ja riittävästi kollimointi onnistuu laittamalla alle kymmenen euron hintainen kiikarin akromaattiobjektiivi polttovälin etäisyydelle raosta. Hieman parempaan tulokseen pääsee käyttämällä kameran pitkäpolttovälistä objektiiviä. Ja vielä pienen aavistuksen parempi, jos objektiivin kehällä on jalosukuisuutta osoittava kallis värillinen raita.
Toroidinen pinta on suhteellisen helppo valmistaa. Tällaisilla pinnoilla korjataan silmälaseissa hajataittesuudesta aiheutuva astigmaattisuus. Omakohtaistakin kokemusta asiaan on. Suomessa hiottiin silmälaseja 90-luvulle asti, jolloin kilpailukyky nopeasti menetettiin tuotannon siirtyessä ensin Itämeren eteläiselle puolelle. Tuolloin ostin viimeiset Instrumentariumin romuksi menevät hiomakoneet, joilla valmistin jonkin verran asiakaskohtaisia toroidipeilejä teollisuuden tarpeisiin.
Webb-teleskoopin peilisegmentit ovat pinnaltaan hyperboloideja, joita on kolmea eri mallia, riippuen peilien etäisyydestä optisesta akselista. Aktuaattorit eivät perustu hienokierteisiin ruuveihin, vaan rakenteen sopivasti välittyviin joustoihin, jolloin yhdellä moottorilla saadaan aikaan karkea ja erinomaisen tarkka säätö. Tämäkään ei ole ihan viilapenkissä syntyvä rakenne, mutta 3D-tulostimen avulla syntyy jo varsin toimiva malli:
https://www.youtube.com/watch?v=5MxH1sfJLBQ
Webb-teleskoopista olen pitänyt tähtiharrastajien tapaamisissa useamman esitelmän menneinä vuosina. Olen päättänyt esitykseni ojentamalla käteni teatraalisella - ja hyvin harjoitetulla liikkeellä kohti länttä - todeten meitä lähellä olevan avoimen kysymyksen: ”Käteni osoittamassa suunnassa on rakenteilla ydinvoimala, joka maksaa täsmälleen yhtä paljon kuin Webb-teleskooppi, ja joka on yhtä paljon myöhässä. Kumpi tuottaa ensin laatuisia kosmoksen kuvia tai täysimittaisesti sähköä valtakuntamme verkkoon?” Jännitysnäytelmä on vielä hetken avoinna.
Virtuaalinen tuoppi jokaiselle, joka taitaa kertoa sivullani:
http://www.teknofokus.fi/Foto/spektri.htm otsikon ”Hieman erikoisempi spektri.” yllä olevan kuvan synnyn.
Usein olen vieraillut Espoon VTT:n, Helsingin observatorion museon ja Kelloseppäkoulun tiloissa. Aina hämmästelen ja ihailen vitriineissä olevien menneiden aikojen taitajien työn jälkeä, joka saatu aikaan ilman bittejä, tietokoneita, numeerista työstöä, digitaalisia mittavälineitä, internetiä, googlea...
Osaisiko
jaava tai joku muu neuvoa ohjelman, jolla voisi lukea kansiossa olevan kuvan nimeä klikkaamalla kyseisen kuvan tiettyjen ja annettujen pikselien lukuarvot laskentataulukkoon. Minulla on kahden vuosikymmenen takaisia Nikon D100:n pimeäkuvia talletettuna CD:lle. Yksi tarkoitus olisi puhaltaa pölyt kamerasta ja verrata tämänhetkisiä pimeäkuvia menneisiin. Kuvankäsittelyohjelmalla tuo toki hoituisi, mutta hieman joutuisampi menettely helpottaisi aloituskynnykselle kapuamista.
Hannu Määttänen