Ajaessamme Uudessa-Seelannissa Taurangasta Hamiltonia kohti pysähdyimme ottamaan kuvia melko lähellä Matamataa. Täällähän sijaitsee Hobitton - hobittikyä, joka on elokuvasta Taru sormusten herrasta tuttu kuvauspaikka. Tässä kaksi otosta:
Nättiä maisemaa Uudessa Seelannissa, varmasti, mutta näissä molemmissa tosiaankin etualaa dominoi pöheikkö ja potentiaalisesti kaunis maisema jää yläkolmanneksessa-neljänneksessä statistin osaan.
Uudessa-Seelannissa olisi kyllä kiva käydä, vielä tässä elämässä ;-)
Yksi niistä maailman kolkista joka houkuttaisi.
Nättejä nämkin kuvat, vaikka melko tavallisia ilman suurta wow-efektiä. Mutta kuitenkin sellaisia kuvia mitä en ole Uudesta-Seelannista oikeastaan aiemmin nähnyt. Sikäli mielenkiintoisia.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Minusta kuvissa näkyvä etualan "pöheikkö" antaa kolmiulotteisuuden tunnun. Ilman sitä kuvista tulisi latteita flättejä ... toki onhan maisema kaunis sielläkin.
Vaikka musta on tullut vanhemmiten matkustusvastainen, niin Uusi-Seelanti tuntuu kohteelta, johon voisi innokkaasti lähteäkin (kaikesta lentomatkustuksen rasittavuudesta huolimatta).
Kiitos viesteistä! Tosi mukava kuulla, että Uusi-Seelanti olisi monelle mieluinen matkustuskohde. Ei matka nykyään enää mitenkään mahdottoman pitkältä tunnu: lentoaika on yhteensä vaivaiset 22 tuntia. Kuvien etualalle olen tietoisesti ottanut runsaasti tavaraa, sillä halusin korostaa luonnon rehevyyttä ja monimuotoisuutta.
Itelle tuli puskista mieleen mitä kaikkea miinoja siellä piileksii, niinkun Suomessa jättiukonputket ja punkit sun muut härvelit. Koska kuitenkin lähtisin ryynäämään tuonne.
22 tuntia on aivan posketon tuska istua paikallaan. Kyllä se menisi jos itse lentäisi konetta mutta ei kyllä istumalla millään. Sama juttu kuin automatkat, itsehän ajaa vaikka sen 24 tuntia putkeen mutta istumalla hajoaa kasetti.