Ahaa-elämykset valokuvauksessa

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
Vastaa Viestiin
muikkunen
Viestit: 1180
Liittynyt: Tammi 04, 2008 11 : 40

Ahaa-elämykset valokuvauksessa

Viesti Kirjoittaja muikkunen »

Sattuneista syistä olen viime päivinä eksynyt tuonne dpreviewin foorumille, ja siellä törmäsin ketjuun jolla oli kiinnostava aihe: what were your photography aha moments? Heitänpä saman kysymyksen kokeeksi tälle foorumille, jos vaikka innostuisitte vastailemaan.

Siis: millaisia valokuvaukseen liittyviä ahaa-elämyksiä olette kokeneet?
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
OskuK
Viestit: 34028
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

Lapsena isoja juttuja oli kun päättelin hyperfokaalisen tarkennuksen kameran objektivia katsomalla, ja miten keksin tavan lähilinssin tarkenuksen selvittämiseen ja hoitamiseen kuvatessa -ja myöhemmin hienoa oli esim. hokata vahingossa miten retikulaatio luo hienoja tehoja kuvaan. Ja tietty solarisaatio; sekin tuli vahingossa esiin ja viriteltyä siitä.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
Konditiona
Viestit: 6454
Liittynyt: Helmi 07, 2006 20 : 28
Paikkakunta: Pirkanmaa

Viesti Kirjoittaja Konditiona »

. .
Viimeksi muokannut Konditiona, Joulu 16, 2012 18 : 36. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
olli R
Viestit: 4808
Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
Viesti:

Viesti Kirjoittaja olli R »

Luulen, että tekninen herätys tuli etelän reissussa bussissa, jossa viereiseltä penkkiriviltä selitettiin, miten manuaalivalotuksella saa taivaan pysymään sinisenä. Tajusin, että toisaalta manuaalilla ei tarvitsekaan osata jotain arvoja ulkoa, vaan mittari neuvoo ja histogrammi todistaa. Toisaalta kameran automatiikan toiminta renkinä muttei isäntänä avautui.

Aika lailla samaan hetkeen ajoittui myös se, että saadakseen hyödyllisiä vinkkejä kanssakuvaajilta, pitää olla valmis myös itse jakamaan ajatusia, kokemuksia ja ohjeita. Vaikka kuvaaminen ei ole suoranaisesti sosiaalista toimintaa, täysin itseopiskelu ja vain omien kuvien katselu on kyllä aika mahdoton tie etenemiselle.

Kuvan sisällön kanssa ei oikein nouse mitään suurta havaintoa. Ehkä joidenkin kuvaustilanteiden kanssa aina vaan uudestaan vahvistuu näkemys siitä, että hyvä kuva syntyy paremmin poseeraamatta. Vaaditaan aikaa, kärsivällisyyttä ja jatkuvaa havainnointia, kuvasitpa sitten ihmisiä, maisemia tai mitä tahansa. Jos kohde tai valo ei liiku, niin kuvaajan pitää liikkua ja katsoa.
itu
Viestit: 1250
Liittynyt: Elo 05, 2008 0 : 51

Viesti Kirjoittaja itu »

Ahaa-elämyksiä ja uusia ajatuksia syntyy tavallisimmin, kun katson ottamiani tai toisten kuvia jonkun toisen (tuttu; tilaaja; joku muu, mikä?) kanssa. Toisen silmät kertovat kuvista usein sellaisia huomioita ja painotuksia, jotka menevät helposti ohi omien silmien. Kuten olli R sanoi: ajatuksia pitää jakaa.
seppot
Viestit: 3846
Liittynyt: Tammi 16, 2003 15 : 19
Paikkakunta: Lappeenranta

Viesti Kirjoittaja seppot »

Aikani salaman geeleillä leikittyäni hoksasin miten yhdellä testikuvalla voi päätellä salaman eteen tarvittavat geeliläpyskät. Toki kokemus eri valoista tuottaa saman tuloksen ilman sitä testikuvaakin.
--
Matti_JH
Viestit: 12067
Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Matti_JH »

Kaikkea ei kannata yrittää kuvata.

Vähemmällä pärjää.

Jos olet nähnyt jotakin kaunista tai muuten vaikuttavaa mutta ei saanut siitä kuvaa, ei hätää. Melko varmasti saat siitä kuvan, joskus. Jos et, sitten et. Onpahan ainakin muistikuva.
Tobb
Viestit: 186
Liittynyt: Loka 01, 2011 20 : 43

Viesti Kirjoittaja Tobb »

Hel_NiS kirjoitti:Kaikkea ei kannata yrittää kuvata.

Vähemmällä pärjää.

Jos olet nähnyt jotakin kaunista tai muuten vaikuttavaa mutta ei saanut siitä kuvaa, ei hätää. Melko varmasti saat siitä kuvan, joskus. Jos et, sitten et. Onpahan ainakin muistikuva.
+1
Itselllä sama, varsinkin luontokuvauksessa olen huomannut :)
mremonen
Viestit: 9240
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mremonen »

Mulla ei oikein ole koskaan tullut ahaa-elämyksiä kuvauksen osalta. En tiedä johtuuko se yksinkertaisuudestani vai siitä, että olen aina kasvanut kameroiden keskellä. Ekat kuvat olen ottanut varmaan 5-6 -vuotiaana "laatikkokameralla" ja ollut isän kanssa vedostamassa kuvia ja katsomassa filkan kehitystä.

Vähän sama, kun annat padin 5-vuotiaalle tänään: vihaiset linnut lähtee lentoon ilman syvempää analysointia.
OskuK
Viestit: 34028
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

mremonen kirjoitti:Mulla ei oikein ole koskaan tullut ahaa-elämyksiä kuvauksen osalta.
Vähän sama, kun annat padin 5-vuotiaalle tänään: vihaiset linnut lähtee lentoon ilman syvempää analysointia.
Kakarat pelaavat tavallasi: täysin tunteetta?

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
mremonen
Viestit: 9240
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mremonen »

OskuK kirjoitti:Kakarat pelaavat tavallasi: täysin tunteetta?
Ihan miten vaan. Sama se mitä minä kirjoitan, saat sen aina käännettyä negatiiviseksi.

En muista mitään erityistä ahaa-elämystä. Kai niitä on ollut, mutta ei ole jäänyt mieleen 40+ -vuoden takaa.
muikkunen
Viestit: 1180
Liittynyt: Tammi 04, 2008 11 : 40

Viesti Kirjoittaja muikkunen »

Hel_NiS kirjoitti:Jos olet nähnyt jotakin kaunista tai muuten vaikuttavaa mutta ei saanut siitä kuvaa, ei hätää. Melko varmasti saat siitä kuvan, joskus. Jos et, sitten et. Onpahan ainakin muistikuva.
Mulla on ehkä vähän päinvastainenkin kokemus: jos näen tutussa paikassa jotain, mitä en ole ennen nähnyt, en yleensä näe sitä toista kertaa. Vielä kuvatessa ehkä kuvittelen että tätä saan varmaan yrittää ikuistaa jatkossakin, mutta jälkeenpäin huomaan ettei sekään tilanne sitten koskaan toistunut.

Mutta olen samaa mieltä siitä, että kaikkea ei kannata yrittää kuvata. Tämä on itselleni suurimpia haasteita valokuvauksen suhteen: miten onnistuisi kuvaamaan vähemmän ja tuhoamaan suuremman osan niistä turhista ruuduista.

Sen verran olen edistynyt, etten enää yritä kuvata vähän siellä ja täällä, vaan ainoastaan tietyissä paikoissa, joihin minulla on henkilökohtainen suhde. Vaikka kieltämättä ulkomaanmatkoilla yleensä vähän lipsahtaa ja tulee otettua turistikuvaa paikoista, joilla ei ole mitään henkilökohtaista merkitystä.
OskuK
Viestit: 34028
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

mremonen kirjoitti:
OskuK kirjoitti:Kakarat pelaavat tavallasi: täysin tunteetta?
Ihan miten vaan. Sama se mitä minä kirjoitan, saat sen aina käännettyä negatiiviseksi.

En muista mitään erityistä ahaa-elämystä. Kai niitä on ollut, mutta ei ole jäänyt mieleen 40+ -vuoden takaa.
Ihmeellistä negatiivista suhtautumista. Kai sitä saa kysyä miki lapset tai sinä teette jotain, jos se ei miltään tunnu? En ole koskaan nähnyt lasta joka pelaisi ilman elämystä yhtään mitään. En minä ainakaan pelanut jos ei kiinnostanut, eli ei ollut elämystä tarjolla.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
mremonen
Viestit: 9240
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mremonen »

OskuK kirjoitti:Ihmeellistä negatiivista suhtautumista. Kai sitä saa kysyä miki lapset tai sinä teette jotain, jos se ei miltään tunnu? En ole koskaan nähnyt lasta joka pelaisi ilman elämystä yhtään mitään. En minä ainakaan pelanut jos ei kiinnostanut, eli ei ollut elämystä tarjolla.
Joopa joo. Kyllä mulle elämyksiä on tullut. Mutta tässähän haettiin ahaa-elämyksiä: http://fi.wikipedia.org/wiki/Ahaa-el%C3%A4mys

Ehkä lähinnä sellaista, jonka nyt muistan, on ymmärrys siitä, etten osaa kuvata ihmisiä. Multa puuttuu uskallus lähestyä heitä todellisessa katukuvaushengessä. Sitä yritän nyt kehittää.
jpyykone
Viestit: 606
Liittynyt: Marras 28, 2003 23 : 00
Paikkakunta: Nokia

Viesti Kirjoittaja jpyykone »

Itsellä varmaan ensimmäiset ahaa-elämykset tuli ensimmäisen digijärkkärin oston jälkeen syväterävyyden ja sitä kautta taustan hallinnan ja bokehin "hallinnan" kautta. Sommittelu ei sinällään ole koskaan kummemmin ahaa elämyksiä tuottanut, sillä tuo on kuitenkin ollut jotenkin "selkärangassa". Muutenkin aika paljon ahaa-elämyksiä on tullut eri objektiiveilla kuvatessa sillä ilman kokemusta ei oikein pysty näkemään mitä objektiivi ja kenno näkee.

Ahaa-elämyksiä tulee kyllä joka kerta kun käy kuvaamassa. Tai jos ei ihan ahaa-elämyksiä niin aina oppii jotakin uutta. Joko objektiivista (tarkennuksesta, terävyydestä, bokehista, käyttötavasta, kuvakulmasta tms.), kamerasta, muista välineistä, kuvaustilanteesta (mitä voisi tehdä paremmin ensi keralla), ympäristöstä, kuvauksen kohteista, itsestä, kuvaus paikoista, niiden historiasta, vallitsevista valoista/varjoista, ihmisistä ja heidän käytöstavoista jne. Ehkä sen takia tämä niin mielenkiintoista onkin.

Koska kaikkea ei voi omistaa tai tietää, niin oppimista riittää aina. Tämä ei käsittänyt edes muiden ottamia kuvia tai työskentelytapoja, joiden katselemisesta saa myös ahaa-elämyksiä ja joista oppii varmasti paljon enemmän kuin suhtautumalla pelkästään kriittisesti omiin työskentelytapoihin. Ja jos ei muuten, niin voi saada myös negatiivisia ahaa-elämyksiä että minä en tule koskaan elämäni aikana ottamaan noin hienoa kuvaa ;)
-Antti-
Viestit: 1362
Liittynyt: Tammi 08, 2006 15 : 23
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja -Antti- »

Ahaa on tullut siitä miten paljon yksinkertaistamista hyvä valokuva kaipaa, luontokuvauksessakin kilpailukuva on sellainen punch line, melkeinpä vitsi. Sitten tajuaa miten jämähtänyt taidemuoto se on. Kaksiulotteinen ja pysähtynyt. Siirryn videokuvaukseen. Älkää ottako liian vakavasti, mutta mielestäni tuossa on paljon tottakin.
:-)
Munt
Viestit: 9998
Liittynyt: Joulu 31, 2008 3 : 23

Viesti Kirjoittaja Munt »

-Antti- kirjoitti:Ahaa on tullut siitä miten paljon yksinkertaistamista hyvä valokuva kaipaa, luontokuvauksessakin kilpailukuva on sellainen punch line, melkeinpä vitsi. Sitten tajuaa miten jämähtänyt taidemuoto se on. Kaksiulotteinen ja pysähtynyt. Siirryn videokuvaukseen. Älkää ottako liian vakavasti, mutta mielestäni tuossa on paljon tottakin.
:-)
+1.
Lisäksi tämä oivallus tulee aivan turhan usein... :)

..
alsalus
Viestit: 1421
Liittynyt: Elo 17, 2009 13 : 50

Viesti Kirjoittaja alsalus »

Mun ahaa-elämykset ovat yleensä kantapään kautta oppimiseen liittyviä. Kennon dynamiikan rajat tulevat jatkuvasti vastaan tyyliin: ahaa - tästä ei saakaan järkevää kuvaa. Se, miten valo käyttäytyy, minkälaisia kontrasteja se tekee, minkä väristä se on, miten se heijastuu ja mikä sen suunta on...kaikkein yksinkertaisimmat kuvaamiseen liittyvät asiat...tarjoaa mulle koko ajan ahaa-elämyksiä.
mremonen
Viestit: 9240
Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
Paikkakunta: itähelsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja mremonen »

Täytyy sen verran ottaa pakkia, että viivästynyt ahaa-elämys tuli primen kanssa Tuomaanmarkkinoilla seikkaillessa. Ensin otti pannuun, kun 135-millinen oli liian pitkä, mutta sitten kun hiffasi, että jalatkin on mukana ja toisaalta pitää kuvata kaluston mukaan, niin hommasta alkoi löytymään sitä ahaata.

Primellä pystyy/joutuu keskittymään varsinaiseen kuvaan enemmän, kun ei voi muutella rajausta näppärästi tsuumirenkaasta. Tämä oli se ahaa.
temirhan
Viestit: 974
Liittynyt: Elo 27, 2005 12 : 07
Paikkakunta: avvil

Viesti Kirjoittaja temirhan »

Nyt kaamosaikana "sinisenhetken" vallitessa pannut merkille että sähköinen etsin vs. takanäyttö, molemmissa täysin erilainen valkotasapaino??
Vastaa Viestiin