Kritisoin ihmiskuvasi !UUSI!

[Toli]

Vieläkö täällä tohtisi kysyä palautetta? Olen yrittänyt ottaa itseä niskasta kiinni portettien kanssa ja mennä epämukavuusalueelle kuvaamalla ihmisiä. Olisin hyvin kiitollinen palautteesta esim. näiden kuvien suhteen:

[olli R]

Olen nyt reissussa, joten näyttöni ei ole ihan paras mahdollinen, mutta eipä tämä kai siitä ole kiinni.

1.kuva on raikas. Siinä on käytetty klassista kasvojen kehystämistä hiuksilla ja vaatteilla. Silmien terävyys kruunaa katseen kohdistamisen kasvouihin, Lopputulos on hyvin vangitseva ja se pitää katsojan kiinni kuvassa. Kehys myös täyttää kuvan hyvin, eikä taustasta tarvitse välittää. Valaisuksi arvaisin luonnonvaloa. Jos on rakennettu, niin lisäpisteitä, miellyttävän luontevasti tehty.

Terävyys on siis silmissä. Syväterävyys on erittäin lyhyt. Nyt kun kuva on hyvin täytetty, niin pienentäisin aukkoa hiukan, Esim tuo kaulaliinan pehmeys hiukan häiritsee ja huulille terävyys antaisi myös lisää pontta. Katsojan katseelle voisi antaa lisää näin liikkumatilaa. Esim vaatemainostaja pitäisi siitä, että hänen tuotteensa olisivat terävät.

Sävyt ja valoisuus ovat toimivat. Mallin iho on joko erittäin siisti, tai käsittelyä on aika sopivasti. Nätti lopputulos kuitenkin. Mainoskuva-ainesta.


2. kuvan valaisu on haastava. Ylhäältä tuleva valo on luonteva ja muotoileva. Mutta sen korkeuden säätö pitää osua oikein. Tässä olisin laskenut valoa sen verran, että silmiin olisi tullut pieni kiilto ja mustuaiset erottuisivat paremmin. Tämä tekee taas kuvasta vangitsevamman.

MV-käännös on sitten hiukan makuasia. Filmillä on pidetty tälläisesta hiukan matalakontrastisesta henkilökuvasta. Minä olisin ehkä hiukan enemmän irroittanut hiuksia taustasta ja lisännyt valoisuuseroja iholla.

Muotokuvana tämä täyttää tehtävänsä. Perinteinen hymyily toimii aina, mutta hiukan luontevampi vakavuus taas esittäisi kuvatun luonnetta helpommin (ainakin minun mielestäni). Hiukan vino pään asento on myös miellyttävä, eikä mikään passikuva.


Ihmisten kuvaaminen on opettavaista, vaikka oma mukavuusalue olisi mikä tahansa. Ihmisen näköaisti on optimoitu toisten ihmisten ilmeiden ja eleiden tulkintaan, joten kuvia tulee katsottua tarkkaan. Lisäksi jos kuvatut ovat vieraita, on kuvaajankin helpompi tulkita omia kuviaan ja löytää niistä ongelmia ja onnistumisia. Näiden kuvien perusteella olet hyvällä suunnalla.

[Toli]

Kiitos Olli erinomaisesta palautteesta! Mielestäni tämä säie edustaa digicamera.net foorumia ja oikeastaan internettiä parhaimmillaan. Palaute antoi ajattelemisen aihetta ja lisää eväitä seuraaviin kuvauksiin.

[Pimpernel]

Millaisia ajatuksia tämä herättelee?

[olli R]

Pahoitteluni, katsoin tämän kuvan pari viikkoa sitten ollessani reissussa ja ajattelin kommentoida, kunhan pääsen kotiin. Ja sitten se unohtui.

Siis Pimpernelin nainen huivissa:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 6#p1316216" onclick="window.open(this.href);return false;

Koetin aluksi luokitella kuvaa. Se ei oikeastaan ole muotokuva, eikä oikein muotikuva, vaikka pääasiassa kuva onkin huivia. Kurkkasin sivuillesi (menkää katsomaan, ovat hienoja: http://www.tamski.com" onclick="window.open(this.href);return false;) ja se sopii oikein hyvin sinne, muiden kaukomaista kertovien kuvien joukkoon. Mutta yksinään se on vähän vaikea. Pitäisikö uskaltaa luokitella taiteeksi?

Kuvana toki se toimii. Se on tavallaan aika minimalistinen, linjoihin ja toistoon sekä pieneen yksityiskohtaan tukeutuva kuva. En laittaisi tähän yhtään elementtiä lisää ja pidän myös tasaisen valkoisesta taustasta. Näkyvä ihmisen osa kertoo tarpeeksi, mistä on kyse. Huivin mutkat johtavat katsojan luontevasti kasvoille. Kasvojen sijoittaminen kuvan sivuun ja katseen ulospäin luo kuvaan jännitteen. Kuvalle alkaa pohtia tarinaa, vaikka se ei oikeastaan kerro kenestäkään tietystä ihmisestä.

Minimalismi näkyy myös yhden ainoan vahvan värin käytössä. Monessa mussakin kuvissasi käytät yhden tai kahden selkeän värin tuottamaa kontrastia muuten värittömämpään ympäristöön. Less is more!

Ihan pienenä huomiona (kai sellainenkin pitää aina löytää) on tuo oikean alakulman tummentuma / ihonväriläikkä. Se on ehkä vähän turha katseen hakija. Ei kuitenkaan ehkä niin häiritsevä, että pitäisi alkaa rajata ja sommitella kuvaa uudestaan.

Kokonaisuutena siis toimiva kuva, ehkä hiukan irrallaan näin yksinään, selkeästi toimii vielä paremmin kuvasarjassa tai reportaasin osana.

[Pimpernel]

Syvä kumarrus ja kiitos rakentavasta ja laadukkaasta kritiikistä, sen puute on kroonista. :)

[XTC Riders]

Laitetaas pari kuvaa tänne pitkästä aikaan.

1. Street meininkiä. Haettiin asennetta ja rokkia. Vanha kuva jo, mutta itse ollut tyytyväinen tähän.



2. Rippikuvaa.. Tästäkin kuvasta jo aikaa. Rippikuvat otettiin ja nättiä valoa etsin... Jälkikäteen harmittanut kun toi risti jäi vähän pimentoon ja olisi vaatinut vähän isomman roolin tässä, että viittaus olisi selkeämpi.



Kommentsia otetaan nöyränä vastaan :).

-H

[olli R]

XTC Raiders:in street- ja rippikuva:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 5#p1321753" onclick="window.open(this.href);return false;

Itselleni ensimmäisenä nousi näiden kuvien tilan käyttö. Molemmissa on jaettu kuva-ala kahtia niin, että tavallaan toinen puoli on tyhjä. Sanon tavallaan, koskä näissä ei kuitenkaan ole kyse mistään minimalisesta tyhjällä alueella huutamisesta, vaan pikemminkin konservatiivinen pystykuva on vaihdettu vaakakuvaksi ja käytetty sitten vapaa ala kertomaan jostain. Ihan varmasti joku huutaisi kultaista leikkausta käyttöön, mutta tässä on taas hyviä esimerkkejä, kuinka "sääntöjen" hallittu rikkominen vaan tuo kuvaa esille.

Street-kuva on raikas. Vaikka kyse on perinteisestä toonatusta mustavalkoisesta, niin sitä on käytetty korostamaan ympäriston linjoja ja toistoaa. Samalla myös nahkatakki ja housujen repaleet nousevat esille. Kasvot kuvan ainoana "sileänä" elementtinä tekee vahvan kontrastin. Itse pidän siitä, että kasvot on jätetty "puhkipalaneiksi", se toimii tässä.

Tavallaan kiinnostaisi nähdä tämä väreissä: aluperin tästä olisi voinut miettiä olisiko housujen väritkin saanut sointumaan taustan värimaailmaan ja kuvannut väreissä. Farkut olisivat luultavasti olleet eniten häiritsevät. Mutta erittäin toimiva näin.

Rippikuvassa tyhjän täyttää heijastus - tavallaan perinteisemmin, mutta ei kuitenkaan ihan symmetrisesti. Tässäkin ratkaisu toimii, samassa kuvassa kaksi katseen suuntaa. Varmasti voisi hakea symboliikkaa, etenkin rippikuvasta. Valon ja syväterävyyden käyttö on tyylikästä. Vaakakuvan tuottama pään yläreunan leikkaus ei mielestäni haittaa. Se pikemminkin ohjaa katsetta kasvoille. Kuvan reunan ja jonkun elementin leikkauspiste on korostava.

Olet tosin siinä oikeassa, että tämä rippi-aspekti ei tässä tule esille. Tarvinneeko, kyse on kuitenkin enemmän aikuistumisriitistä, ja tämä kuva on aikuismainen.

[AriL67]

Mitä ajatuksia herättää tällainen kuva?



EDIT: no nyt onnistui linkitys, kiitos

[MattiH]

(Moderaattori) Kun kuva näkyvissä selaimessa kuvat.fi-sivustolla, paina kuvan päältä hiiren kakkosnäppäintä.
-Valikosta valitse sitten 4. alin vaihtoehto "BBCode foorumikäyttöön".
-Sieltä voi sitten valita valmiin kopioitavan linkin 1024px tai 640px. Mieluummin 640px.
-Kun liität tämän kopioidun linkin Foorumin viestiin, niin inline-kuva tulee näkyviin.
-Kuvaa klikkaamalla avautuu isompi kuva alkuperäisessä urlissa.
(jos kuva tai hakemiston on salasanasuojattu, niin silloin kuva ei näkyne).

[olli R]

AriL67:n talvinen muotokuva miljöössä:
https://www.digicamera.net/keskus/viewt ... 5#p1324155" onclick="window.open(this.href);return false;

Kuvasi on melko klassiseen tyyliin toteutettu henkilön kuva, jossa ympäristö tulee esille. Pehmeä luonnonvalo valaisee kasvot muotoilevasti sivusta. Kuvaustaso on hiukan kasvojen alapuolella. Katse on vangitseva. Kolmaosajaolla tehdään asetelmasta rauhallinen. Sillan kaiteet tekevät kuvaan syvyyttä. Vaakasuorat linjat tuovat esille veden ja taustan rakennukset. Takin huppu toimii kasvojen kehystäjänä ja samalla tehokkaasti irroittaa ne taustasta. Ehkä ainoana asetelmarikkona on tuo olkapään valotolppa, mutta kaikkea ei saa spontaanissa tilanteessa.

Mutta kuva on tunnelmaltaan hiukan staattinen, pysähtynyt, eikä oikein vie mihinkään. Se on poseerattu vähän liian paljon. Kädet ovat jännittyneet ja ikään kuin ottavat tukea kaiteesta. Kasvot ovat suoraan kohti kameraa. Henkilöön kohdistuva valon väri voisi olla hiukan lämpöisempi verrattuna ympäristöön (sen voi tehdä jopa jälkikäsittelyssä). Jos vertaan vaikka galleriassasi vähän aiemmin olevaan kuvaan DSCF8763, niin siinä käsillä on tekemistä ja liikkeen tuntua, samoin kuin esimerkiksi hiuksissa. Siinä näkyy myös tuon auringonvalon lämmittävä vaikutus.

Toinen tekijä staattisuuteen on ehkä myös aika suuri määrä ympäristöä. Itse usein katson kuvan reunoja ja mietin, pysyykö ympäristö tunnistettavana, vaikka osan reuna-alueesta rajaisi pois. Tässä kuvassa mielestäni voisi kuvaa tiivistää ottamalla alareunasta ja molemmista sivuista hiukan pois. Vaikka ihminen on poseerattu, on se kuitenkin kuvan elävin osa. Ja ehkä näkisin mielelläni hiukan vähemmän tuota takin mustaa, se on aika massiivinen kuvan elementti.

Edellisessä kannattaa toki huomioida kuvan tarve. Jos haetaan vaikkapa aukeaman kuvaa lehteen, jossa tarkoitus on laittaa otsikkoa tai tekstiä kuvan päälle, silloin toki tilaa tarvitaan. Ja sekin vaikuttaa minkälaisena henkilö halutaan esittää, hiukan vakavampana vai eläväisempänä. Vertaankin nyt tätä kuvaa ehkä tuohon DSCF8763:n liikaa (joka on tunnelmaltaan hyvä kuva, ehkä asettelultaan hiukan keskustapainotteinen). Jos tavoite olisi vaikkapa hakea surumielisempää tunnelmaa, niin tässäkin voisi muuttaa tuota jäykkyyttä hiukan alavireisemmäksi, kehon asentoa nöyremmäksi tms.

Eli perusasiat on kunnossa, hiukan halutun tunnelman mukaista mallinohjausta ja tiivistämistä lisää.

[AriL67]

Kiitos Olli hyvistä kommenteista!

Jo tuolla rajauksella kuva parani mielestäni merkittävästi:

https://lehtisen.kuvat.fi/kuvat/Ari/DSC ... mg=img2048" onclick="window.open(this.href);return false;

Noiden muiden kohtien osalta pitää jatkaa harjoittelua :-) Enimmäkseen luontoa ja urheilua kuvanneena vuorovaikutus mallin kanssa ja dynamiikan saaminen kuvaan on itselle selkeä kehityskohde.

/AriL

[AriL67]

Ensimmäistä kertaa harjoittelemassa studiokuvausta Sakari Mäkelän johdolla. Mallina Juulia Salokangas. Tässä kuvassa on jotain itseä kiehtovaa. Mitä ajatuksia herättää?

[olli R]

AriL67:n studiomuotokuva https://www.digicamera.net/keskus/viewt ... 5#p1330636" onclick="window.open(this.href);return false;

(Hassua, vaihdoitko kuvan hiukan eri väriseksi - kesken kommenttini kirjoitusta kuva parani. Ero näkyy kyllä lataamissani kuvissa.)

Studiokuvaamisen kiehtovuus tulee aluksi jo pelkästään siitä, että pienillä valojen muutoksilla saa tunnelman muutoksia helposti aikaan. Samoin erikoisista suunnista tulevilla valoilla kuvaan tulee surrealismia, jotain sellaista, mitä oikeasti ei ole.

Tässä siis päävalona okta oikealta ylhäältä. Tyypillinen rembrant-valo, joka muodostaa valokolmion kasvojen varjon puolella. Alempana takavasemmalla korko- tai reunavalo. Siinä on vähän makuasia, haluaako vain ohuen valoviirun vai tällaisen leveämmän valoläikän kuten käsivarressa ja kasvoilla.
Sitä en osaa sanoa, onko tausta valaistu erikseen vai valaiseeko päävalo senkin.

Klassisten periaatteiden mukaan taustan valo voisi painottua enemmän kasvojen varjoisten osien takana. Tällöin varmistutaan siitä, että kasvojen reuna ei sekoitu taustan tummuuteen. Tässä eroa voisi olla enemmänkin, varsikin kun tuo korkovalo ei tahdo oikein ulottua vasemman reunan hiuksiin.

Ensimmäisessä versiossasi olin jo huomauttamassa kasvojen ihon sävyn punerruksesta verrattuna käsivarsiin, mutta kuten sanottu, tuo parani. Olisitko muuttanut kuvan valkotasapainoa?

Muuten kuvan tunnelma on rauhallinen, staattinen. Ilme on rento ja hiukset vapautuneesti. Punatukkaista mallia on aina ilo kuvata. Ei ehkä tässä niin pahana, mutta kannattaa varoa sitä, jos kuvausetäisyys on lyhyt ja polvet tai kädet ovat lähempänä kameraa. Tällöin nämä ruumiinosat voivat kasvaa suhteettoman isoiksi.

Symmetrisyys ja kehon suoraan kameraan päin suuntautuminen on vähän jäykkää. Istuva kuva näin on myös vähän ryhditön, kun selkä on kaarella taaksepäin. Tuolla kansiossasi on ehkä hiukan enemmän omaan makuuni olevia jännitteisempiä kuviakin. Rauhallinen muotokuva tämä on kuitenkin.

[AriL67]

Kiitoksia taas asiantuntevista kommenteista, ehdin tosiaan noita palaneita kohtia ja valkotasapainoa vähän korjailla. Hyvin huomattu :-)

Tämä on tosiaan kahdella valolla kuvattu juuri kuten kuvailit. Taustaa ei ole erikseen valaistu, mutta se olisi kai sitten ollut se kolmas valo. Harjoittelimme rembrantin, butterflyn ja splitin käyttöä yhdellä ja kahdella salamalla.

Pieni kipinä syttyi tähän studiokuvaamiseen kun alkoi ymmärtää näitä perusperiaatteita. Nyt tässä kuvaussessiossa oli kullakin osallistujalla noin 2x8 minuuttia aikaa ja kun kurssilla oltiin meni aikaa erilaiseen säätämiseen.