Minulla oli pitkään vakaana aikomuksena jäädä kokonaan eläkkeelle ammattiluonnonvalokuvaajan työstäni ja toimia vain evp valokuvamarsalkan virassa, opastaen Suur-Sawon valokuvaajia ja DC.netin kansaa silloin tällöin lähinnä valokuvausteknisiin kysymyksiin liittyvissä asioissa. Suunnittelin jopa, että möisin koko järjestelmäkamerakalustoni pois ja tyytyisin ottamaan valokuvia vain iPhone Xs taskuaseellani.
Päätin kuitenkin yrittää vielä kerran nousta Suomen luonnonvalokuvaajain raskaimpaan sarjaan, 1. luokan luontokuvaajaksi, hankkimalla järeän AF-S Nikkor 200-400/4 VR II superteleobjektiivin ja nyt vielä sen rinnalle Nikonin uuden kompaktin ja erittäin terävän AF-P 70-300 E VR lähitaisteluobjektiivin.
Viime aikoina on tuntunut myös siltä, että olen saamassa takaisin vuosia kadoksissa olleen motivaation raskaisiin, vakavahenkisiin valokuvausretkiin. Näin ollen haluan esitellä koko DC.netin kansalle suurelta osin viimeaikaisten kalustohankintojeni tuloksena syntyneen uuden luonnonvalokuvaajan taistelureppuni, joka kantaa nimeä Spege´s ultimate high-end Nikon nature shooting bagpack.
Tämä ensiluokkaista Nikon-laatua huokuva, Tamrac Expedition 8 kamerareppuun kasaamani taistelukalusto käsittää kaiken sen, mitä vaativa luonnonvalokuvaaja retkillään tarvitsee. Repun keskellä lepää pääaseeni, Nikkor 200-400/4 VR II, jonka perässä on kiinni jalo, 10 huippuvalokuvan sekuntinopeuteen yltävä D500 kamerani perinteisellä kunnon peilietsimellä sekä välissä 1,4x TC-14E III telejatke.
Pääaseen ympärillä repun lokeroista löytyvät DX-formaatin Sigma 8-16 mm superlaajakulmazoom ja Nikon 16-80 E VR normaalizoomi sekä uusin hankintani, AF-P 70-300 E VR telezoom, joiden painot vaihtelevat 500 grammasta 700 grammaan. Yhdestä lokerosta löytyvät tarpeelliset linssien puhdistusvälineet, iso ilmapumppu ja mikrokuituliina.
Kävin tämän viikon torstaina, keväisen ja aurinkoisen sään innoittamana jo testaamassa uuden taistelureppuni toimivuutta tositoimissa muun muassa läheisellä koskikarajoella, täysin jalkamiehenä ilman Mercedes SL ajoneuvoani!
Koska koko jokialue oli täysin sula, en päässyt tällä kertaa koskikaraa kovin lähelle. Sain kuitenkin otettua 1,4x jatkeella pidennetyllä 200-400 mm kaliiperin pääaseellani noin 50 metrin etäisyydeltä karasta tällaisen valokuvan.
Aikaisemmin päivällä lähestymismarssilla joelle, sain napattua uudella 70-300 Nikkorillani harvinaisesta ruotsintiaisesta ihan kunnollisen lähikuvan.
Edellä mainittu kompakti ja kevyt telezoomi vaikuttaa soveltuvan hienosti myös telemaisemakuvaukseen.
Jotkut vanhat DC.netin valokuvaajat saattavat muistaa, että rakensin tällaisen kaiken kattavan luonnonvalokuvaustäyspakkauksen noin kymmenen vuotta sitten silloisesta järeästä Canon-kalustostani. Uskon kuitenkin vahvasti, että nyt 10 vuotta myöhemmin kykenen taistelemaan luonnonvalokuvauksen kunnian kentillä ainakin kymmenen kertaa tehokkaammin tällä uudella Nikon-kalustosta kootulla taistelurepullani!
Vai uskaltaako kansa olla asiasta eri mieltä? :)
