ART Dekoo

[JL Anttola]

Tervehdys Olympus-veljet!

Nyt on kyse siitä rullan ART-asennosta. Minun kameroissa se on tähän asti ohitettu olan kohautuksella. Tässä joku päivä sitten lähdin suorittamaan sisäänajoa uusille lenkkareille, ja kun meillä on poluilla vielä lunta, kärriteillä kuraista, ja nuo lenkkarit on kesämallia, tai matalat vaelluskengät ne on eikä lenkkarit, niin päädyin kävelemään tuonne kylälle jo sulia ja kuivaneita kävelyteitä pitkin. Lähteissä keksin, että otan pikkukameran (EPL6) taskuun ja siihen 15mm runkotulpan lasiksi. Hain ART-asennosta "rakeinen filmi" -asetuksen ja ajattelin kuvata kylämme rakennuskantaa ja vielä vanhemmasta päästä. Sivumennen sanoen täällä sekä yksityiset että kunnalliset päättäjät ovat suosineet vanhan säilyttämisen linjaa, ainoastaan yksi homeeseen päässyt, tällä vuosituhannella rakennettu koulu on purettu. Eikä siihenkään ole tilalle vielä mitään noussut, vaan koulukkaat kulkevat niin mukavassa parakkikylässä oppia imemässä...

Kameraan oli varmaan muun käytön jäljiltä jäänyt kuvausasetuksiin RAW-tallennus. Kylän kiersin, kuvia napsin, ja takatöllöllä oli kirkkaassa paisteessa melko jyrkän näköisiä mustavalkeita kuvia. Kun imaisin kotona kuvat kortilta koneelle, Lightroomiin, oli tarjolla kuitenkin värillisiä RAW-tiedostoja. Kokeilin vielä imaista kuvat Olympus Viewer kolmoseen, mutta en vieläkään oikein oivaltanut, miten saan käsittelyyn tuon kameran tallentaman mustavalkoisen version? Kortin sisältöä suoraan Windowsin kautta katsomalla kaikki kuvat olivat kuitenkin tallentuneet kortille tuplana, sekä ORF-tiedostona (Olympuksen RAW-tiedosto) että jpeg-tiedostona. Onko jollain kokemusta, mikä tässä olisi oikea menettelytapa, jos noita taidesuotimia - mistä veli jopisalo ihmetteli, suodattavatko ne taiteen näkyviin vai pois kuvista - haluaisi käyttää ja kuvia mahdollisesti käsitellä kameraan valitun taidesuotimen jpeg-kuvasta liikkeelle lähtien? Kun noita jiipekkikuvia katselin koneen näytöllä, en niistä oikein pitänyt. Rakeisuus oli muuttunut pelkästään kohinaksi minun silmissäni. Tein sitten Lightroomissa noista RAW-tiedostoista mustavalkeat kuvat, ja yritin säädellä mieleisekseni kovassa auringonpaisteessa nappaillut kuvat kylämme ajattomuudesta ja arkkitehtoonisista ihmeistä. Laitan tähän linkin jos joku haluaa katsella:

https://flic.kr/s/aHsmxv1zUo" onclick="window.open(this.href);return false;

Kun nyt avasin omaan kokemusmaailmaani uuden sivun eli tuon ART-moodin, niin mukava olisi kuulla muidenkin käyttökokemuksia kyseisestä asetuksesta ja kuvien käsittelystä?

JL Anttola

[Villaristi]

Turhimpia Olympus-kameroiden ominaisuuksia mitä maa päällään kantaa. Huomattavasti paremman lopputuloksen saat kun kuvaat pelkästään RAWina ja käsittelet hyvin säädetyt värilliset tiedostosi esim. SilverEfex Prolla mv:ksi. Pen-F:ssä ärsytti valtavasti kun se alkuperäisten (60-luvun) PEN-F:n loistava herkkyydensäätönuppi oli korvattu noilla typerillä ART-filttereillä. Usein nuo ART-säädöt olivat pyörähtäneet käytössä tai kassista kameraa ottaessa päälle ja aina piti ihmetellä sitä, että mitäs nyt taas on mennyt vialle kun näyttö oli oudon kelmeän näköinen tai mv?
Muutaman kerran käytin tuota MV-filtteriä siten, että siirsin kuvan kamerasta kännykkään ja sieltä suoraan someen, mutta muuta virkaa sillä ei ole.
Kuva PEN-F + 45 mm f1.8 SilverEfexPro Photoshop-plugin

[oka]

PEN-F:llä joskus kuvaan Monochrome-moodilla jos tiedän ennalta, että tulen todennäköisesti kääntämään kuvat mustavalkoisiksi. Näkeepähän suoraan kuvatessa maailman mustavalkoisena. Käsittelen kuvat RAWeista mustavalkoisiksi LR:lla. PEN-F:llä kuvaan RAW+JPG -asetuksilla siltä varalta jos tulee jostain syystä tarve pistää kuvia saman tien kännykällä eteenpäin.

Yhden setin kuvasin koemielessä PEN-F:llä suoraan jpg:ksi, tässä linkki:

http://ollikanerva.net/photosets/torino_2018/index.html" onclick="window.open(this.href);return false;

[Villaristi]

PEN-F:llä kuvaan RAW+JPG -asetuksilla siltä varalta jos tulee jostain syystä tarve pistää kuvia saman tien kännykällä eteenpäin.

Ei tarvitse koskaan kuvata RAW+Jpeg-asetuksilla, sillä voihan RAW-kuvan muokata kamerassa Jpegiksi jos sen haluaa ladata someen tai minne lie. RAW-kuvalle voi myös jälkeen päin muokata minkä tahansa ART-filtteri-efektin eli ei niitä säätöjä kannata etukäteen sieltä kamerasta valkata. Voit vaikka 5 vuotta sitten kuvatun RAW-kuvan siirtää tietokoneelta takaisin kortille ja sitä kautta kamerassa muokata sen pilalle ART-filttereillä.

[Villaristi]

Vielä lisäys. Voihan jokaisen Art-filtterin ottaa Raw-kuville myös jälkeen päin käyttöön Olympus Viewer- tai Olympus Workspace-ohjelmissa! Silti mieluummin käytän paljon monipuolisempia Photoshop-plugineita kuten Nik Collections ja Topaz Labs-pluginit.

[oka]

PEN-F:llä kuvaan RAW+JPG -asetuksilla siltä varalta jos tulee jostain syystä tarve pistää kuvia saman tien kännykällä eteenpäin.

Ei tarvitse koskaan kuvata RAW+Jpeg-asetuksilla, sillä voihan RAW-kuvan muokata kamerassa Jpegiksi jos sen haluaa ladata someen tai minne lie.

Ai niin, ton olinkin ihan unohtanut.

[JL Anttola]

No syntyhän tästä keskustelua, ja hyviä neuvojakin, kiitos!

Eli ainoa pointti olisi noissa taidesuotimissa, jos niillä osaisi tehdä kuvan valmiiksi kamerassa. Kun olen uusi koko touhussa, välillä vähän sylettää sekä itseä että varsinkin kanssaeläjää tämä koneella vietetty aika... olen haaveillut siitä, että käyttäisi enemmän aikaa kuvatessa, ja vähemmän aikaa jälkityössä. Ja että kuvia tulisi vähemmän. Paljon vähemmän.

Ensimmäinen kokeilu vei ajatukset suunnilleen samaan mihin Villaristi on päätynyt; kun kuva ei kuitenkaan ole itselle mieleinen suoraan kamerasta, on parempi kuvata vain RAW-tallennuksella. Saa nähdä, innostunko vielä kuitenkin kokeilemaan noita taidesuotimia, josko sieltä saisi valmista joskus...

Noissa Anttolan arkkitehtuuria-sarjan kuvissa kyllä yllätti tuo 15 mm runkotulppaobjektiivi, kun minun silmilläni nuo mustavalkeat kuvat ovat vähintään riittävän tarkkoja 15 euron optiikalla kuvattuina! Fokuksen laitoin kaikissa siihen äärettömästä seuraavana olevaan stoppiin. En edes yrittäny hakea muuta, kun irrallinen etsin oli visusti kotona ja takatöllöltä ei kirkkaassa auringonvalossa saa mitään tolkkua muusta kuin rajauksesta, jos siitäkään. Runkotulppa ja pikkuepeli on aika pikkunen kannettava, mutta vaikka olisi etsinkin mukana, ei runkotulpalla pääse käsittelystä eroon, siinähän tulee väkisin tynnyrivääristymää kuviin, ja joutuu niissä oikomaan toisiaan kohti kallistuneet seinät ja puutkin. Ja noin kirkkaassa valossa kuvat suoraan kameran jäljiltä olivat musta-valkoisia, kirjaimellisesti...

Nämä omat mielipiteet saattavat muuttua jatkossa, kun on takana vain tämä yksi kokeilu, joka sekin sai alkunsa hetken mielijohteesta ilman miettimistä tai selvittämistä etukäteen. Kuviin löysin muutaman itselleni sillälailla herkullisen kohteen, että kuva voisi olla puolen vuosisadan takaa, paitsi että siellä on joku pieni yksityiskohta, joka sitoo kuvan nykyisyyteen. Tuollaisia voisi yrittää jatkossakin hakea mustavalkeitten kuvien kohteiksi?

JL Anttola

[Maffer]

Hommaa filmikamera ja MV-filmiä. Tulee kuvia vähemmän ja sopivilla värisuotimilla ovat omaa luokkaansa. Vaihtoehto on lähinnä Leican MV-digi tai Huihai.

[Villaristi]

Hommaa filmikamera ja MV-filmiä. Tulee kuvia vähemmän ja sopivilla värisuotimilla ovat omaa luokkaansa. Vaihtoehto on lähinnä Leican MV-digi tai Huihai.

Mistähän tällaisia onnettomia aivopieriöitä tänne foorumille on oikein syntynyt?
Ei osata lukea ihan asiallista kysymystä, mikä oli seuraava: Kun nyt avasin omaan kokemusmaailmaani uuden sivun eli tuon ART-moodin, niin mukava olisi kuulla muidenkin käyttökokemuksia kyseisestä asetuksesta ja kuvien käsittelystä?
JL Anttola
Eiköhän kannattaisi pysyä siellä omassa karsinassaan, sillä tuo vastaus ei auttanut kysyjää lainkaan, sillä kysymys oli asetettu Olympus-kuvaajille eikä millekkään onnettomalle "kännykkäräpsyttelijälle".

[©pjm]

Villaristi 108 vs Maffer 10488

Hmmm....

[JL Anttola]

Veli Mafferin tekstit voivat äkkiseltään säikäyttää; melko jyrkkiä kantoja on miehellä. Hän kuitenkin minut jollain tasolla tietää, olen täällä nyt muutaman vuoden kirjoitellut. Hänen kirjoituksistaan pitää vain vähän kulmia ja särmiä hioa. Tai pikemminkin asettaa omaan kontekstiinsa; katsoa mitä mies kuvaa. Yksi piirre niissä on: Jyrkät mielipiteet kohdistuvat kalustoon. En ole varmaan kaikkia hänen kirjoituksiaan lukenut, kun en ole vielä niin pitkää aikaa täällä norkoillut, mutta arvelen, ettei ensimmäistäkään henkilöön kohdistuvaa arvostelua löydy, vain laitteisiin? Kun veli Mafferilla jos kellä on kokemusta - viimeaikaista sellaista - sekä digistä että filmeistä, en luule hänen kovin tosissaan olevan filmin suhteen, jos tavoite on vähentää jälkikäsittelyyn käytettävää aikaa...

Oman näkemykseni mukaan mielipiteitä palstalle mahtuu vaikka minkälaisia, vain ne henkilöön menevät arvostelut ovat käyttäytymishäiriöitä. Sellaisten laitteitten arvostelu, joista ei ole itsellä mitään kokemusta, on vain lapsellista, kuten myös saman asian päättymätön jankkaaminen. Kuvia olisi mukavampi katsella kuin lukea sellaista, vai mitä?

Kirjoittaessaan jokainen ottaa riskin siitä, että kaikki lukijat eivät ymmärrä tekstiä samalla tavalla; en sano, että väärin, mutta eri tavalla. On tuolla ostetaan palstalla tuore esimerkki siitä, miten rivien välit voidaan lukea tai jättää lukematta...

JL Anttola

PS. Laukku pakattu tarkoituksena lyhyehkö visiitti hieman toisenlaiseen maisemaan. Ja vain pikkuepeli, kaksi turistizuumia (9-18 ja 14-150) ja iltavalaistusta varten 17 ja 45 1.8 primet. Kevyellä mennään tällä kertaa. Valitaan kohteet ja tavoitteet kaluston mukaan, kuvaus ei kuitenkaan ole reissun päätarkoitus. Ja RAWia tallennetaan, katsotaan kotona ARTit ja värit, jos siltä tuntuu.

[Maffer]

Se oli ihan rehellinen ehdotus miten vähentää kuvamäärää ja jälkiräpeltämistä, ei muuta. MV-filmi sopivalla värisuotimella antaa hyvin valmista kuvaa suoraan kehityksestä kun kontrasti on kohdallaan suotimen vaikutuksesta. Skannaus onnistuu nykyisellä laitteistolla kunhan on makrolinssi. Lisäksi MV-filmi sopisi hyvin JL:n tarkoitukseen eli tallentaa kyläraitin meininkiä.

Filmissä on tietenkin oma vaivansa (pölyä :]), mutta en usko että se välttämättä tympisi kun saa rauhassa tehdä. Samalla vaivalla sen opettelee kun digikameralla kuvaamisenkin. OM-D ajoista muistelen että kameran säätäminen (valikot) on vaivalloisempaa, kuin puupöntöllä kuvan ottaminen laakafilmille puhumattakaan rullakinosta tai keskarista. Alkuun pääsee satasella (kamera, obiska, filmi, kehityslitkut, kehityspurkki ja ebaysta pimiöpussi).

Eli Silver Efex ei auta siihen ongelmaan, että kuvia tulee liukuhihnalta. Siihen auttaa hassun hauskasti fyysinen rajoite (=filmin puute) tai liian pieni muistikortti. Lähtee siitä, että asettaa tavoitteeksi vaikka neljä huolellista ruutua ja ottaa sitten vain ne kun kävelee ympäriinsä. Se on loppupelissä vapauttava tunne kun tietää että repussa on neljä filminpalaa ja enempää ei tipu. Silloin ei jäädä hinkkaamaan samasta kohdasta 256kpl varmistusruutuja.

Kännykkäkään ei ollut läppä. Vajaatuumainen pikku MV-kenno vastaa ihan täysin m4/3:sta saatavaa kuvanlaatua käännettynä Silver Efexillä kiitos bayer-suotimen. OM-D ja Zuiko 75/1.8 MV-käännös ei anna yhtään enempää detailia kuin P20 Pro.

[Villaristi]

Villaristi 108 vs Maffer 10488

Hmmm....

Suhde kertoo hyvin siitä että pysyn omassa "karsinassa", enkä auo päätä jokaisessa ketjussa.
En edes lue sellaisia ketjuja joihin liittyvää kalustoa en omista. Kuitenkin kaikki markkinoilla olevat kamerat ovat parempia kuin yksikään niiden käyttäjä, joten parempi neuvoa mahdollisuuksien mukaan nykyisen kaluston käytössä, kun joka toisessa viestissä kehottaa kaluston vaihtoon.

[Maffer]

Isoin osa ongelmista lähtee ihan siitä että on ostettu väärät vehkeet tarkoitukseen. Sattumoisin kun ostin väärät vehkeet melkein joka tarkoitukseen aikanaan, niin ei sitä kenellekään toivoisi. Ongelman voi korjata tai haaveriin laittaa laastarin. Laastarit on melko kalliita pitkässä juoksussa.

[Villaristi]

Isoin osa ongelmista lähtee ihan siitä että on ostettu väärät vehkeet tarkoitukseen. Sattumoisin kun ostin väärät vehkeet melkein joka tarkoitukseen aikanaan, niin ei sitä kenellekään toivoisi. Ongelman voi korjata tai haaveriin laittaa laastarin. Laastarit on melko kalliita pitkässä juoksussa.

Tässä tapauksessa laitteet ovat aivan oikeat, vaan ART Deko-suodattimien hyödyllisyydestä oli ketjun aloittajalla kyse? Ei sen isommasta asiasta. Olet ilmeisesti töissä myyntialalla kun pienimpäänkin "ongelmaan" ainoa ratkaisu on kulutushysterian lisääminen? Eikä laitteiden/ohjelmien käytön opiskelu?
Tuo on totta mitä mainitsit kännyköistä, nykyiset ovat uskomattoman hyviä kaikenlaiseen näppäilyyn ja todennäköisesti 10 v. kuluttua harva enää muita kameroita käyttää edes vaativassa ammattikäytössä. Seuraavaksi niihin tulee 10-12 optiikan "takalaudat" ja ehkä 1" 8K-kennot, jotka riittävät jo kaikille muille paitsi menneisyydestä haaveksijoille.
Itse aloitin kuvaamisen v.1968 ja ammattina se on jossain muodossa ollut aina v. 1972 lähtien. (nyt tosin ansaitulla työeläkkeellä jo kuudetta vuotta).
Suurin kamera filmikooltaa, mitä olen käyttänyt, on ollut 2x7 metriä, luit oikein metriä! Tuosta Klimschistä aina 1/2 koon kinariin tuli käytettyä, mutta viimeisen filmikamerani pikkuruisen 9x12 cm Linhofin myin pois v. 2002, sillä jo tuolloin digikamerat ja hyvä kuvankäsittely (Photoshopin aloitin v1987 b087 mac-versiolla, mikä tuli ko. vuonna Zeroxin A3 mv-skannerin kylkiäisenä) antoi minulle enemmän kuin nuo typerät "muoviliuskat", joita käsittelin pahimmilaan yli 18000 kpl/vuosi, saaden niistä ja niiden myrkyllisten kemikaalien kymmenien vuosien käytöstä pahoja iho- ja keuhkoalergioita.
Tässä ensimmäinen suurenkoon filmikamera mitä käytin Satakunnan Kansassa v.1972, SpartanIII:
http://camera-wiki.org/wiki/Repro_camera
Kuvassa Autovertical vain 50x60 cm filmikoolla, Horizontal-kamerat käyttivät rullafilmiä, jonka max. leveys oli 2 m ja pituutta leikattiin aina tarpeen mukaan.
https://klimschunikat.de/en/camera/

[temama]

Ei tartte mennä äärimmäyyksiin. Olen aina sanonut, että kino on ihanteellinen kompromissi, kompromisien joukossa joita kaikki formaatit tavalla tai toisella edustaa.
Ennen digiä, filmiaikana, kino ei pystynyt kilpailemaan absoluuttisessa laadussa isompien formaattien kanssa, johtuen lähinnä filmien fyysisistä ominaisuuksista. Mutta digiaika on muuttanut paljon. Kuten voidaan huomata, jopa älyluurikuvien laatuun ollaan melkein tyytyväisiä. Mutta lillerikenno edelleen jotain ihan muuta kuin kunnollinen iso digikenno, kuten kino!
Ja tekniikan kehittyessä homma muuttuu vain paremmaksi. Kennot kehittyvät entisestään.

[Villaristi]

Ei tartte mennä äärimmäyyksiin. Olen aina sanonut, että kino on ihanteellinen kompromissi, kompromisien joukossa joita kaikki formaatit tavalla tai toisella edustaa.
Ennen digiä, filmiaikana, kino ei pystynyt kilpailemaan absoluuttisessa laadussa isompien formaattien kanssa, johtuen lähinnä filmien fyysisistä ominaisuuksista. Mutta digiaika on muuttanut paljon. Kuten voidaan huomata, jopa älyluurikuvien laatuun ollaan melkein tyytyväisiä. Mutta lillerikenno edelleen jotain ihan muuta kuin kunnollinen iso digikenno, kuten kino!
Ja tekniikan kehittyessä homma muuttuu vain paremmaksi. Kennot kehittyvät entisestään.

Miten tämä liittyi ART Decoon? Vai loppuiko Sony-karsinasta tila?
PS. 4/3 kennon koko ON lähimpänä originaali kinokokoa eli 18x24 mm. 24x36 mm syntyi paljon myöhemmin Oscar Barnacin toimesta. Ja korjataan samalla se yleinen väärinkäsitys että 4/3 tai m4/3 olisivat croppikennoisia, eivät suinkaan ole vaan ovat täyskennoisia, jonka määritelmään kuuluu se että optiikan piirtoympyrä peittää kennon koko pinta-alan. Siksi myös useimmat kännykät ovat täyskennoisia, ei puutu paloja reunoilta sen kummemmin kuin keskeltä!
24x36 mm koko oli alunperin nimeltään 135 ja nimitys "kino" 18x24 oli alunperin käytössä vain elokuvauksessa saapuessaan myöhemmin v. 1934 valokuvaukseen sitä alettiin kutsua myös väärällä nimellä "Half frame", vaikka se olikin kinon täysruutu, mutta puolikas 135:sta:
The 135 format became known as the "miniature format" and was used in 35mm miniature cameras, as opposed to the usual roll-film formats. Eli se teidän pilkkanimitys "lillerikenno" onkin ollut alunperin kooltaan ihannoimanne 24x36mm. Se historiasta.
https://camerapedia.fandom.com/wiki/Fil ... signations

[temama]

Ei tartte mennä äärimmäyyksiin. Olen aina sanonut, että kino on ihanteellinen kompromissi, kompromisien joukossa joita kaikki formaatit tavalla tai toisella edustaa.
Ennen digiä, filmiaikana, kino ei pystynyt kilpailemaan absoluuttisessa laadussa isompien formaattien kanssa, johtuen lähinnä filmien fyysisistä ominaisuuksista. Mutta digiaika on muuttanut paljon. Kuten voidaan huomata, jopa älyluurikuvien laatuun ollaan melkein tyytyväisiä. Mutta lillerikenno edelleen jotain ihan muuta kuin kunnollinen iso digikenno, kuten kino!
Ja tekniikan kehittyessä homma muuttuu vain paremmaksi. Kennot kehittyvät entisestään.

Miten tämä liittyi ART Decoon? Vai loppuiko Sony-karsinasta tila?
PS. 4/3 kennon koko ON lähimpänä originaali kinokokoa eli 18x24 mm. 24x36 mm syntyi paljon myöhemmin Oscar Barnacin toimesta. Ja korjataan samalla se yleinen väärinkäsitys että 4/3 tai m4/3 olisivat croppikennoisia, eivät suinkaan ole vaan ovat täyskennoisia, jonka määritelmään kuuluu se että optiikan piirtoympyrä peittää kennon koko pinta-alan. Siksi myös useimmat kännykät ovat täyskennoisia, ei puutu paloja reunoilta sen kummemmin kuin keskeltä!
24x36 mm koko oli alunperin nimeltään 135 ja nimitys "kino" 18x24 oli alunperin käytössä vain elokuvauksessa saapuessaan myöhemmin v. 1934 valokuvaukseen sitä alettiin kutsua myös väärällä nimellä "Half frame", vaikka se olikin kinon täysruutu, mutta puolikas 135:sta:
The 135 format became known as the "miniature format" and was used in 35mm miniature cameras, as opposed to the usual roll-film formats. Eli se teidän pilkkanimitys "lillerikenno" onkin ollut alunperin kooltaan ihannoimanne 24x36mm. Se historiasta.
https://camerapedia.fandom.com/wiki/Fil ... signations

Tässä ketjussa vaikutti hävinnee pointti loppua kohden muutenkin. Tunnen taustaisi, ja kunnioitan työtäsi varsinkin luontokuvauksen parissa. Kokemuksellasi on kuitenkin vähän tekemistä ART suttusotimien tai sen sanahelinän kanssa, miten määritellään 'täyskennoista'?
En edes puhunut täyskennoisista, vaan KINOsta
Kino olikin filmiaikana pieni formaatti (ja vielä lelumpi siitä pienempi aps filmi), mutta toisin on digiaikana! (ja Kinohan ei ole muuten mikään Sony ilmiö, sellaistakaan en väittänyt) Kuten lienee voimme olla melko samaa mieltä asiasta, että nykyään myös pienet kennot ovat hämmästyttävän hyviä, ja kehittyneet AI alkorytmit korvaa vähätkin puutteet.
Mutta Art tyyppiset suttuefektit eivät korvaa oikeiden formaattien luomaa jälkeä.

[Villaristi]

En edes puhunut täyskennoisista, vaan KINOsta
Kino olikin filmiaikana pieni formaatti (ja vielä lelumpi siitä pienempi aps filmi), mutta toisin on digiaikana! (ja Kinohan ei ole muuten mikään Sony ilmiö, sellaistakaan en väittänyt) Kuten lienee voimme olla melko samaa mieltä asiasta, että nykyään myös pienet kennot ovat hämmästyttävän hyviä, ja kehittyneet AI alkorytmit korvaa vähätkin puutteet.
Mutta Art tyyppiset suttuefektit eivät korvaa oikeiden formaattien luomaa jälkeä.

Kino = 18x24 mm ei 24x36 mm. Kino lyhenne sanasta Kinetoscope, missä yksi henkilö kerralla katsottiin 18x24 mm elokuvafilmejä. https://en.wikipedia.org/wiki/Kinetoscope
Super 35 mikä nykyisin on kooltaan lähimpänä m4/3 ja 4/3 formaattia = 18.66mm x 24.89
https://en.wikipedia.org/wiki/Super_35
https://wichm.home.xs4all.nl/filmsize.html#STANDARD

[Villaristi]

Mutta Art tyyppiset suttuefektit eivät korvaa oikeiden formaattien luomaa jälkeä.

Tämäkin on täydellisesti väärin! Ei formaatit luo jälkeä vaan kuvaaja ja kuvankäsittelijä luovat jäljen sekä lopputuloksen. You don't take a photograph, you make it. Ansel Adams! Tämä vanha viisaus on edelleen ajankohtainen.
Teen joka kuvalle minkä käsittelen myös ns. "taustabokehn" oli se sitten kuvattu 24x36 mm kennolla tai jopa suuremmalla, pienemmästä puhumattakaan. Käsittelen vielä nykyisin paljon myös muiden kuin itseni kuvaamia tiedostoja, niin kirjoihin kuin näyttelyihin, siksi niihin kaikkiin pitää edelleen rakentaa sekä taustat että etualat. (kilpailukuvat ovat oma lukunsa ja ne käsittelen sääntöjen mukaan.)
Tässä yksi simppeli konsti säätää bokeh: https://www.youtube.com/watch?v=-wBmw-kKIog
Itse teen sen myös tarvittaessa etäisyysmaskien avulla ja useamman layerin avustuksella.

Tämä bokehvöyhötys alkoi 70-luvulla Japanissa ja sieltä se on levinnyt kulovalkean tavoin kaikkien amatöörien piiriin.
Muistan vielä elävästi kun palkkikameroilla kuvattiin mittanauhan sekä syvyysterävyystaulukoiden avulla ja kaiken kuvassa piti olla terävää eli vastata lähes ihmissilmän näkemää. Nyt ihannoidaan epäluonnollista mössöyttä. Luonnollista on nähdä terävänä, ellei ole putkinäkö tai paha kaihi. Turha selittää että kamera ja optiikka tekee aidon "bokehn" - se aika jäi filmeihin. Nyt eri algoritmit ja analogi/digitaalimuuntimet, linssiprofiilit sekä prosessorit käsittelevät taustan milloin hieman paremmin milloin huonommin, mutta yhtäkaikki käsittelevät, joten paremman lopputuloksen saa kun luottaa enemmän itseensä kuin japanilaisiin insinööreihin.

Koskaan syväterävyyttä ei ole liikaa, mutta usein liian vähän. Liian saa pois, mutta tyhjästä on paha nyhjäistä!