Hassu huomio Amerikan foorumeista

[Sakke_K]

Näissä on sellaista kanssaelämisen meininkiä, ei nämä nyt niin huonoja ole? :-) Ainakin nuorten muuttohaukkojen touhuista lämmin kuvasarja, enemmän dokkaria kuin taidetta.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006275262.html Viimeinen kuva, näemmä norjalainenkin osaa käyttää eeppistä kuvakerrontaa.

[rolsen]

...muuta kuin luterilainen itkuvirsi ja kiirastulella uhkailu.

Kiirastuli on katolisen kirkon juttuja, ei liity mitenkään luterilaisuuteen.

[Shuko]

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006275262.html Viimeinen kuva, näemmä norjalainenkin osaa käyttää eeppistä kuvakerrontaa.

Eeppistä duunia tosiaan. Kolme vuotta töitä, että sai kuvan, mikä näyttää kuin olisi todella tökerösti photoshopattu kotka huonoon maisemakuvaan. :D

[Tervo]

...muuta kuin luterilainen itkuvirsi ja kiirastulella uhkailu.

Kiirastuli on katolisen kirkon juttuja, ei liity mitenkään luterilaisuuteen.

Entäs ikuinen kadotus?

[saloma-3]

Ihan hyvä tehdä huomioita Ameriikankin foorumeista. Ties vaikka oppisi jotain.
Muuten, kuin tältä kannalta ajatellen, keskustelu on joutavaa.

[rolsen]

...muuta kuin luterilainen itkuvirsi ja kiirastulella uhkailu.

Kiirastuli on katolisen kirkon juttuja, ei liity mitenkään luterilaisuuteen.

Entäs ikuinen kadotus?

Taitaa pääpiirteissään olla samanlainen näissä kirkkokunnissa.

[Matti_JH]

Ihan hyvä tehdä huomioita Ameriikankin foorumeista. Ties vaikka oppisi jotain.
Muuten, kuin tältä kannalta ajatellen, keskustelu on joutavaa.

Täytyykö keskustelulla olla joku hyöty, päämäärä? Eikö se keskustelu itsessään ole hauskaa?

[Experte]

Amerikan foorumeissa ollaan muutenkin kohteliaampia ja kehutaan kuvaa kuin kuvaa. Kulttuuriset erot ovat toki huomattavissa. Värejä ja yleensäkin kuvankäsittelyyn suhtaudutaan suopeammin kuin meillä.

Suomalaisen kuvamaailman löytää, kun selaa Kamera-lehteä. Se on täynnä tärähtäneitä kuvia, joissa vastaherännyt emäntä papiljotit päässä tuijottaa ulos kusenpolttaman asuntovaunun ovenaukosta marraskuussa. Värimaailma haalean rusehtava, satunnaisin myrkynvihrein vivahtein. Saturaatiot lounaassa. Akseli Valmunen suoralla salamalla edustaa lajityypin huippua.

Pidän toki Suomalaisesta valokuvauksesta, mutta myös siitä mitä tehdään rapakon takana. HDR-kuva voi olla hyväkin, jos kuvaaja osaa asiansa. Valokuvaus ei ole enää pitkään aikaan ollut totuudenmukaista tai luonnollista – mitä termeillä nyt sitten tarkoitetaankaan.

[Matti_JH]

Amerikan foorumeissa ollaan muutenkin kohteliaampia ja kehutaan kuvaa kuin kuvaa. Kulttuuriset erot ovat toki huomattavissa. Värejä ja yleensäkin kuvankäsittelyyn suhtaudutaan suopeammin kuin meillä.

Suomalaisen kuvamaailman löytää, kun selaa Kamera-lehteä. Se on täynnä tärähtäneitä kuvia, joissa vastaherännyt emäntä papiljotit päässä tuijottaa ulos kusenpolttaman asuntovaunun ovenaukosta marraskuussa. Värimaailma haalean rusehtava, satunnaisin myrkynvihrein vivahtein. Saturaatiot lounaassa. Akseli Valmunen suoralla salamalla edustaa lajityypin huippua.

Pidän toki Suomalaisesta valokuvauksesta, mutta myös siitä mitä tehdään rapakon takana. HDR-kuva voi olla hyväkin, jos kuvaaja osaa asiansa. Valokuvaus ei ole enää pitkään aikaan ollut totuudenmukaista tai luonnollista – mitä termeillä nyt sitten tarkoitetaankaan.

Tuota masennusrappiomustavalkoa kritisoin joskus kameralaukussa ja vastaus oli melko murskaava :D

[Maffer]

Amerikka


Suomi


Suomi

[zone6]

Ameriikan mausta kertoo tämäkin maalaus: https://www.artsbma.org/visitors-view-albert-bierstadt/" onclick="window.open(this.href);return false;
Kovin erilaista kuin suomalaiset maalaukset käkkärämännystä kolin huipulla.

(Maalauksen edessä olevan, lähelle menoa estävän esteen tarvitsisi kylläå jokainen kameransa tarkkuutta epäröivä harrastaja - pitää katsojat taatusti sopivalla etäisyydellä ;)

[ttuplai]

...muuta kuin luterilainen itkuvirsi ja kiirastulella uhkailu.

Kiirastuli on katolisen kirkon juttuja, ei liity mitenkään luterilaisuuteen.

Totta. Tosin pointti siis oli, et kirkoilla on melkoinen ero jos katsotaan esim. kirkkojen sisustusta - joka juontaa juurensa siihen miten Jumalaa tulisi ylistää. Mut itse pointin kritiikin mä olisin kohdistanut siihen, et onko katolisilla USAssa sellainen asema, et sillä on merkittävämpi vaikutus sikäläiseen taiteeseen - tai onko esim Saksan sisällä merkittävä jako pohjoisen ja etelän välillä - jos katsotaan värejä ja räväkkyyttä.

Suomessa maalaustaide valjastettiin kansallisen identiteetin rakennukseen ja siinä ei näkynyt nälkää ja kurjuutta vaan parempia perheitä - ja kansallismaisemaa. Toisaalta sadan vuoden takainen laman kuvaamisessa ei USAssa näkynyt Hudson River-koulukunnan romantiikkaa. USAlaisilla ei ollut historiaa ja linnoja mistä ammentaa identiteettinsä joten se tehtiin maisemista - joka lienee myös pitkälti Suomen tarina. Mut voidaanko näistä vetää mitään johtopäätöksiä siihen, mitä tän päivän valokuvaus on - tod. näk. ei eli tätä hetkeä pitäs arvioida vasta tulevaisuudessa, koska tulevaisuus kertoo mikä tyylisuunta jää tai nousee aidosti esiin - tämä hetki on liiaksi muodin ja lauman aaltoilun riivaama, jotta siitä voi vetää mitään johtopäätöksiä. Jos tänään menestyy kisassa koiranläjiä kuvaamalla niin ensi vuonna samaisessa kisassa on kolmekymmentä kakkakuvaajaa lisää. Tänään HDR - huomenna joku muu ja ylihuomenna taas HDR - uskonto sen sijaan pysyy yllättävän syvässä ja hallitsee edelleen myös kulttuuria.

Se mikä mua kiinnostaa, et onko suomalainen kuvaaminen insinöörimäisempää kuin muu maailma - joka on siis oma perstuntuma. Nokian vanassa Suomi omasi enempi uusiin leluihin rakastuvan insinööriaatteen (tosin aasialaiset ovat kait jo pyyhkäisseet ohi), mut keskimäärin muu eurooppa on kankeampaa ja sen näkyminen kuvauksessa olis kiinnostava kohde. Tai ehkä meissä on asunut pieni insinööri jo pitkään. Fiktiivisen kirjallisuuden lukeminen on varsinkin pojilla vähentynyt ja nuorilla naisilla tuntuu olevan paljon enempi annettavaa ehkä juuri siitä johtuen (empatialla ja lukemisella on yhteys) - polarisoiko se kuvaamisen siten, et kundit leikkii kameroilla ja kuvaa insinöörimaisemia - sellaset enempi mieleenpainuvat ja tunteisiin vetoavat jää naisille - onneksi on vielä toi kamerakeräilyharrastus. Ainakin mun silmään tuntuu yhä enempi takertuvan naisten (varsinkin itäeuroopan naisten) ottamia kuvia, mut kundien kuvat menee ohi melko mitäänsanomattomina joskin teknisesti virheettöminä. Eräs espanjalainen kuvasi Suomen ja sikäläisen kulttuurin eroa siten, et suomalainen hinkkaa kuvaansa takahuoneessa loputtomasti ennen kuin esittää sen muille ja espanjalainen kuvaaja takoo kuvansa ylpeänä näytille jo puolivalmiina - joka sekin mun silmin kertoo teknisyyden korostamista.

[mattimi]

Ainakin tämä foorumi on hyvin insinööripainotteinen. Tekniset asiat ovat pinnalla ja niistä kiistellään välillä "verissä päin". Täällä on ollut muutama yritys toiseen suuntaan, mutta kiinnostuksen puutteessa ne ovat kuolleet nopeasti pois.
Mikko

[©pjm]

Mutta on meillä täällä Pohjolassa värejä joita ei joka maasta löydy.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006276522.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Onnittelut Antille!!!

Värimaailma just nii hito hyvä kuten kuvakin!

[jaava]

Eräs espanjalainen kuvasi Suomen ja sikäläisen kulttuurin eroa siten, et suomalainen hinkkaa kuvaansa takahuoneessa loputtomasti ennen kuin esittää sen muille ja espanjalainen kuvaaja takoo kuvansa ylpeänä näytille jo puolivalmiina - joka sekin mun silmin kertoo teknisyyden korostamista.

Onko tässä taustalla logiikka, jossa kuva on silausta vaille valmis kun se on valotettu, ja kaikki muu olisi valheellista katsojan huijausta? (anteeksi ttuplai mun kärjistys)

Minä haluaisin laajentaa valokuvateosten keinovalikoimaa niin, että olisi normaalia tehdä suurin osa teoksesta takahuoneessa digipimiön ääressä (jopa vuosia), poislukematta kollaaseja ja äärimmäisiä kuvamanipulaatioita.
On aivan turha ja jopa vahingollista asettaa valokuvalle vaatimusta olla tosi, kun kuvan vaikutus katsojaan on kuitenkin pääasia.
Jos ajatellaan hieman filosofisemmin, niin "tosi" on erittäin hankala käsite reaalimaailmassa. Sitä ei oikeastaan ole olemassa kuin matematiikassa (abstrakteissa tieteissä) ja uskonnoissa.

Katselin juuri aamu TV:tä, jossa oli mukana Hannu Salama, joka sai jumalanpilkkatuomion 60-luvulla (muistan olleeni hyvin tuohtunut jo tuolloin teini-ikäisenä). Kirkkohan oli näkyvin instanssi, joka halusi vetää rajaa - päätös oli 4 vuotta kuritushuonetta (sanoi itse TV-ohjelmassa) muutamasta kirjan lauseesta. Tosin tuolloin (1964?) ei enään ollut kuritushuoneita, mutta rangaistus oli vielä laissa mukana. Kertoo melkoisesta lynkkaushengestä! ... olisivat joutuneet rakentamaan Salamalle oman kuritushuoneen. Kekkonen kuitenkin armahti.

Miten on tänä päivänä: kuka määrittää sananvapauden ja ilmaisunvapauden rajat - mistä ne tulee. Määrittääkö samat tahot myös tyylin millä kuvata?
Mistä tulee moraalisäännöt, joita meidän kulttuurissa ei sovi rikkoa. Melkein jokainen suomalainenhan pitää paheksuttavana ottaa selfie, jossa taustalla juuri onnettomuudessa kuollut ihminen. Kaikkialla ei ole näin.

[ttuplai]

Eräs espanjalainen kuvasi Suomen ja sikäläisen kulttuurin eroa siten, et suomalainen hinkkaa kuvaansa takahuoneessa loputtomasti ennen kuin esittää sen muille ja espanjalainen kuvaaja takoo kuvansa ylpeänä näytille jo puolivalmiina - joka sekin mun silmin kertoo teknisyyden korostamista.

Onko tässä taustalla logiikka, jossa kuva on silausta vaille valmis kun se on valotettu, ja kaikki muu olisi valheellista katsojan huijausta? (anteeksi ttuplai mun kärjistys)

Minä haluaisin laajentaa valokuvateosten keinovalikoimaa niin, että olisi normaalia tehdä suurin osa teoksesta takahuoneessa digipimiön ääressä (jopa vuosia), poislukematta kollaaseja ja äärimmäisiä kuvamanipulaatioita.
On aivan turha ja jopa vahingollista asettaa valokuvalle vaatimusta olla tosi, kun kuvan vaikutus katsojaan on kuitenkin pääasia.
Jos ajatellaan hieman filosofisemmin, niin "tosi" on erittäin hankala käsite reaalimaailmassa. Sitä ei oikeastaan ole olemassa kuin matematiikassa (abstrakteissa tieteissä) ja uskonnoissa.

Katselin juuri aamu TV:tä, jossa oli mukana Hannu Salama, joka sai jumalanpilkkatuomion 60-luvulla (muistan olleeni hyvin tuohtunut jo tuolloin teini-ikäisenä). Kirkkohan oli näkyvin instanssi, joka halusi vetää rajaa - päätös oli 4 vuotta kuritushuonetta (sanoi itse TV-ohjelmassa) muutamasta kirjan lauseesta. Tosin tuolloin (1964?) ei enään ollut kuritushuoneita, mutta rangaistus oli vielä laissa mukana. Kertoo melkoisesta lynkkaushengestä! ... olisivat joutuneet rakentamaan Salamalle oman kuritushuoneen. Kekkonen kuitenkin armahti.

Miten on tänä päivänä: kuka määrittää sananvapauden ja ilmaisunvapauden rajat - mistä ne tulee. Määrittääkö samat tahot myös tyylin millä kuvata?
Mistä tulee moraalisäännöt, joita meidän kulttuurissa ei sovi rikkoa. Melkein jokainen suomalainenhan pitää paheksuttavana ottaa selfie, jossa taustalla juuri onnettomuudessa kuollut ihminen. Kaikkialla ei ole näin.

Mä sanoisin, et tässä yhteydessä kyse ei ole siitä, et Espanjassa uskotaan kuvan olevan valmis suoraan kamerasta eli hinkkaamista tehdään sielläkin, mut kuva voidaan tuoda julkisuuteen aiemmin. Suomessa on lisääntynyt perfektionismi hyveenä, joka esitetään sillee hassusti, et hei mä olen perfektionisti eli ensin vähätellään, mut samaan aikaan se itseasiassa nähdään hyvänä juttuna - siit on tullut muoti-ilmiö ja tavoitetila. Musta perfektionismi on "sairaus" ja varsin vahingollista luovuudelle. Aivan samoin kuin liiallinen sommittelu ja kuvaamisen ylenmääräinen suunnittelu apsien/ohjelmien ääressä "puoliksi suunniteltu on hyvin tehty".

Kirkon ja rooman henki elää edelleen ja vaikuttaa tapaamme mieltää maailmaa. Yhtenä jäänteenä vois pitää työnteon korostamista - esim. maisemakuvauksessa hyveenä on vaeltaa räntäsateessa rinkan kanssa, vaikka se ei näkys pätkääkään lopputuloksessa (tosi se halutaan nähdä, koska työ tekijäänsä kiittää). Luovuus on kuitenkin enenpi joutilaisuutta - kykyä välttää työtä ja jättää aikaa kattoon räkimiselle. Ylenmääräinen ahkeruus palkitaan ojankaivamisessa ja riisin viljelyssä. Samoin länsimaisesta historiasta tulee omistaminen (jonka huvittavin esimerkki on maiseman tai näkymän omistaminen) ja yksilön ylikorostaminen. Tänään olemme kuitenkin siinä mielessä hankalassa tilanteessa, et meiltä puuttuu selkeä auktoriteetti (vaikkapa kirkko tai kommunistihallitus), joka kertoo kuinka olla ja ajatella - samalla meillä ei ole selkeää vihollista/johtoa jota vastaan niskuroida (kirveellä voi olla töitä, mut Lalli ei tiiä ketä pitäs lyyä). Näin olemme näennäisesti vapaampia, mutta säännöt ja ohjeet ovat entistäkin läpitunkevampia, koska niitä ei edes tunnista. Kun tähän yhditetään nopea tiedonvälitys (ja tykkäämiset) ollaan mielenkiintoisessa moraalisessa ja samalla myös taiteellisessa sääntöjen muodostuksessa - toisaalta vapaita toisaalta vieläkin vahvemmin lauman normien vietävissä. Insinööriajattelu tai näennäisrationalismi on ominaista tälle ajalle - asiat puolustellaan tutkimuksella, mittauksilla, datalla etc. mut data vaatii aina rinnalleen mallin johon sitä sovelletaan ja mallit ovat vahvasti tunnevetoisia - jopa enemmän kuin koskaan. Samaiseen insinööriajatteluun liittyy kuvan näkeminen teknisenä suorituksena ja sen pilkkominen teknisiin osiin (esim. HDR) - mittaaminen vaatii kaiken atomisoinnin. Sinänsä kuvan katsomisen kannalta HDR on täysin epärelevantti asia - aivan samoin kuin valitun pensselin karvat. Kuvan tekemisessä ne ovat valintoja ja työkaluja - ei kuvan katsomisessa. Kuvan teknisyyden korostaminen on oikeastaan hassu ilmiö, koska nykykuvissa juuri teknistä eroa ei ole - kaikki kamerat tuottavat jo autoasennolla teknisesti melkoisen hyvää kuvaa. Youtuben tutoriaaleilla perus kuvankäsittelyn oppii viikonlopussa. Siksi emme ehkä huomaa, et USAssa on enempi kuvissa kristillistä symboliikka tai kuvien lukusuunta on useimmin toinen - tai niiden tarinallisuus ammentaa enempi luonnosta kuin vaikkapa keskieuroopassa. Näemme siis ryhmiä insinöörimäisesti, koska tekniikka - ehkä tekniikasta keskustelu on sittenkin pois jostakin, koska yhteen päähän ei mahdu rajattomasti luokkia.

Mistä kaikki tulee - sanoisin, et laumaeläin tutkii koko ajan lauman signaaleja ja tällä tiedonvälitysnopeudella lauma-aivot ovat kovilla - eristäytyminen ei ole ratkaisu, mut toisaalta liian paljon laumaa on vaan liikaa. Käytännössä noin systeemiteorian kannalta kyseessä on positiivinen takaisinkytkentä ja välillä kohtuu pienikin rippeli kasvaa hetkessä aika isoksi ja siitä tulee uusi normi (kaoottinen järjestelmä) - hyvänä esimerkkinä vaikkapa äärioikeiston nousu, jonka retoriikka on aivan identtinstä kaikkialla - syynä nähtävästi samat lähtee ja samasta saavista "tiedon" ammentaminen kummallakin puolella Atlantia. Kuristushuonekin on edelleen olemassa - nykyisin meillä on Some ja laumasta eristäminen, joka toimii tehokkaana ruotuun palauttajana (samalla vaikeasti suitsittavana oikeudenjakamisen muotona, koska kukaan ei ole omasta mielestään tehnyt mitään) - toki aina voi paeta omaan kuplaansa, mut kaikissa tilanteissa sekään ei onnistu.

Jos siis veikkaus systeemin luonteesta pitää paikkansa, niin kuvauksessa on yhä vaikeampi puhua trendistä, koska muoti muuttuu nopeammin kuin sitä ehtii tarkastella (ja samalla kopioituu kaikkialle). Mut sellasena pohjavireenä on selkeästi fiktiivisen lukemisen väheneminen ja se heijastuu vahvasti empatiaan ja kykyyn nähdä symbolismia (Suomessa poikien pisatulokset sukeltavat eniten suhteessa muihin OECD-maihin eli kundit lukee sujuvasti kyl datalehdyköitä (paitsi et nekin lukee joku muu ja filmaa itsensä niitä lukemassa), mut se on aika hyödytöntä, koska data on jo wikipediassa eli Suomi-jätkillä ei kauhiasti tee mitään - varsinkaan kuvaamisessa - mikä ei lupaa hyvää noin yhteiskuntarauhan kannalta, mutta sen rikkoutuminen toki tarjoaa hyvää kuvamatskua (aivan kuten poliitikot pitävät standup-koomikot leivässä kiinni).

[AnHa]

Mutta on meillä täällä Pohjolassa värejä joita ei joka maasta löydy.

https://www.hs.fi/kulttuuri/art-2000006276522.html" onclick="window.open(this.href);return false;

Onnittelut Antille!!!

Värimaailma just nii hito hyvä kuten kuvakin!

Kiitos paljon!

Kaikki vaan kuvaamaan, kun talvi tulee. Valtaosalle maailman ihmisiä talvi, lumi ja kaamos ovat eksotiikkaa.