RIP Järjestelmäkamera

[ttuplai]

Kuten kaikki oikeasti valokuvaukseen perehtyneet tietävät (sinä mukaanlukien), mielenkiintoisia valokuvia harvoin otetaan keskipäivän kovassa valossa. Kaikki karvahattu luurikuvaajat toki ottavat milloin sattuu, mutta oikeat valokuvausharrastajat tietävät, että mielenkkintoisin valo/varjot ovat illalla, yöllä ja aamulla.

Itseasiassa kovalla valolla saa keskipäivällä erittäin hyviä kuvia - varsinkin mv-kuvat rakennuksista,mut myös ihmistä toimivat - kova valo on vaan vähän haastavampi ja vielä haastavampi on hyväksyä, et sieltä mustasta ei tarvii kaivaa jokaista detaljia esiin vaan syvät varjot on tosi jees - tai siis varjot tekevät itse kuvan. Lässynlässyn pehmeästä valosta on tullu sellanen wannabe-porukan juttu, koska se on niin umpihelppoa kuvata. Kasvillisuuden/luonnon kanssa tilanne suattaapi olla toinen - tai ainakan mie on onnistu oikein kovaa valoa yhdistämään niihin. Ei ole olemassa huonoja valokuvauskelejä, mut on olemassa helppoja ja haastavia kelejä.

Joopa joo, valokuvauskirjoissa on jo 50 vuotta kehoitettu ottamaan valokuvia muussakin kun kovassa päivänvalossa. Tämä on erityisen huomattavaa silloin kun aurinko paistaa korkealta taivaalta.
Totta munassa valokuvia voi ottaa milloin tykkää. Ei siihen tarvita erityistä ammattitaitoa.
Se nyt on vaan fakta, että valokuvista on helppo saada huomattavasti mielenkiintoisempia silloin kun valo on erillaista, ja tulee matalammasta kulmasta. Tämähän tietty pätee myös mobiilikuvaukseen.

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

[habannaama]

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

+1 ja päälle papukaijamerkki.

[mremonen]

Maisemaako te vain kuvaatte? Vai miksi se luuri on niiiiin paljon parempi kuin telesinko?

Jos tarvitsee saada se miljoonas auringonlasku nopeasti instaan, niin känny pesee telesingon. Sitten taas karhukuvauksessa moni varmaan preferoi telesinkoa ihan oman turvallisuutensa vuoksi. Tosin Nick Brandt on kuvannut luonnossa leijonia 50-millisellä ja keskikoon formaatilla.

Kysymys otsikon esittämään huoleen kuuluu, että onko kevyen pään harrastajia riittävästi ruokkimaan sitä ylemmän tason harvenevaa harrastajaporukkaa. Ammattilaiset sitten kuvaavat joko a) ihan millä vain tai b) kuinka kalliilla vain vähän riippuen siitä, mitä ovat tekemässä.

Toki aina voi väittää, että kameraharrastus on vain hetken alhossa ja nousee vielä sieltä. Vaikea uskoa, kun seuraa markkinaa: montako kameraliikettä on Helsingissä nyt ja montako oli vaikka 2000-luvun alussa? Digikameroiden tulo boostasi markkinaa hetken, mutta nyt se boosti on mennyt ja yhä harvemmaksi käyvä joukko saa järkkärin rippilahjaksi.

[temama]

Valokuvaaminen on täynnä erilaisia sääntöjä, jotka helpottavat esim. asian opettelua ja opettamista - ja samaan aikaan mukana on vahvasti virheellisiä käsityksiä kuten esim. kultainen leikkaus. Se ei tarkoita, et niihin tulis jymähtää vaan, et hyvä kuva riippuu siitä mitä haluaa kuvallaan esittää - ei siitä, et onko kuva jonkun säännön mukainen. Kirjoissa voidaan myös kehottaa välttämään liike-epätarkkuutta, vinoja horisontteja, etc. tai valaisemaan ihmiset tiettyjen sääntöjen mukaan. Sama pätee myös musiikkiin - esim. riitasoitujen käyttö ei ole eka työkalu mikä kandee ottaa työkalupakkiin, mut oikein käytettynä se toimii. Lisäksi trendit muuttuvat - se mikä tänään on vältettävää, on muodin muuttuessa normaalia - meihin saattaa olla tiettyjä sisäänrakennettu esteettisiä preferenssejä (kuten toistot ja symmetria), mut taide johon kuvaaminenkin ainakin osittain lasketaan on myös kulttuurin muokkaama ilmiö ja siten myös muuttuva (eikä muutos tapahdu itekseen). Faktoja kuviin liittyy aika vähän - ehkä ei laisinkaan jos ei sitten tietyssä ajassa korostettua muotia / ilmiötä pidetä faktana (ja onhan se sitä jos siihen kaikki uskovat, mut se ei tarkoita, et sille olis mitään perusteita - siis muuta kuin opittu tapa).

Kuvaamiseen ei tosiaan tarvita taitoa, mut halutun sanoman viestimiseen tarvitaan - ja sitä enempi harjoitus näkyy mitä kauemmas astuu noista kirjojen lehdiltä. Helppoudesta olen kanssasi hyvinkin samaa mieltä - tai siis näinhän mie itseasiassa väitinkin, mutku sisälukutaito tuntuu olevan ylivoimaisen vaikeaa. Siksi esim. kohtuu pehmeää valoa kandee suosia ihmiskuvissa jos joutuu aikataulujen kanssa painimaan tai suurin osa energiasta menee kuvattavan fiiliksen luomiseen. Helppous ei ole silti synonyymi hyvällä tai mielenkiintoiselle. Siksi kovassa valossakuvattu saattaa olla mielenkiintoisempi, koska poikkeaa yleisestä kuvavirrasta - tästä ei seuraa, et jokainen kovassa valossa otettu olis mielenkiintoinen.

+1 ja päälle papukaijamerkki.

Jaa, osaksi näin, mutta papukaijamerkkiä en myöntäisi. Sen verran rajuja yleistyksiä.

Olen sitä mieltä, että valokuvaukseen perusteet olisi kuitenkin hyvä oppia ennenkaikkea. Ihan ne kultaiset leikkaukset, ja horisontit ja perspektiivit kuntoon. Valotukset,aukot, suljinajat yms. Sommittelu&valaistus.
Sen jälkeen voi ryhtyä taiteilemaan ja rikkomaan taidolla niitä rajoja!!

Jokainen voi kyhätä kauhean näköisen pihavajan joka kuitenkin pitää vettä. Ammattimies tää rakentaa pystyyn linjakkaan näköisen siistin pihavajan. Mutta kun vajan suunnittelun tekee arkkitehti jonka rakentamisen toteuttaa ammattimies, niin sitten voidaan jo alkaa puhumaan visuaalisesti mielenkiintoisesta ja hienosta pihavajasta. Joskus sata vuotta sitten niitä tehtiin. Esimerkiksi hienojaj pihapaviljonkeja.

[Q-vaaja]

Joo-o. Luurin kamera ja järkkäri ovat eri tarkoituksiin. Kyllä ne räpsyt keskipäivällä tulee puhelimella helpommin ja monesti jopa paremmin. Toki tuon tahtoo moni taas kiistää, mutta hemmetti kun vaikka maksimiin alivalottaen palaa järkkärillä kohtia puhki ja luurilla taas ei. Puhelimella saa myös läpeensä teräviä kuvia, joihin järkkärit taittuu lähinnä fokusstäkkäämällä. Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

[hkoskenv]

Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

Ei näitä tarpeeseen osteta vaan siksi, että puuhastelu on kivaa. Tuo viimeinen virkkeesi on totta ja yleistettävissä aivan kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Kun näet kalliin auton, tiedät, että sekin kerskuri pääsisi paikasta toiseen -98 Nissan Micralla. Kun näet kalliin kämpän, tiedät että kyllä ihminen tulisi hökkelissäkin toimeen. Ja kun näet keikarin kalliissa vaatteissa, tiedät, että resuinen säkki ajaisi saman asian. Mutta kun täältä ei mitään mukaansa saa, kun lähtö tulee, niin kai sitä voi yrittää tehdä tästä kärvistelystä hieman mukavampaa ja mielenkiintoisempaa, vaikka sitten tarpeisiin ja taitoihin räikeästi ylimitoitetulla kameralla, jos sillä kuvaaminen tuntuu kivemmalta.

[ttuplai]

Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

Ei näitä tarpeeseen osteta vaan siksi, että puuhastelu on kivaa. Tuo viimeinen virkkeesi on totta ja yleistettävissä aivan kaikkeen inhimilliseen toimintaan. Kun näet kalliin auton, tiedät, että sekin kerskuri pääsisi paikasta toiseen -98 Nissan Micralla. Kun näet kalliin kämpän, tiedät että kyllä ihminen tulisi hökkelissäkin toimeen. Ja kun näet keikarin kalliissa vaatteissa, tiedät, että resuinen säkki ajaisi saman asian. Mutta kun täältä ei mitään mukaansa saa, kun lähtö tulee, niin kai sitä voi yrittää tehdä tästä kärvistelystä hieman mukavampaa ja mielenkiintoisempaa, vaikka sitten tarpeisiin ja taitoihin räikeästi ylimitoitetulla kameralla, jos sillä kuvaaminen tuntuu kivemmalta.

Siis homma menee siten, et muut keskinkertaisuudet ei tarvitse yhtikäs mitään, mut ite kuulun parempaan 5% kaikessa tekemisessä (siis huippuosaaja) ja siksi tarvitsen a) parhaat kokkiveitset b) huippufillarin c) tasan oikean määrän protskuja, mut ennenkaikkea tarvitsen mittaustuloksia ja revikoita, jotta välineet vastaavat osaamistasoani ja pärjään hyperkilpailussa paikasta huipulla. Siksi mä väheksyn muiden ostoksia, mut ite teen vain ja ainoastaan tarpeisiin perustuvia rationaalisia hankintoja. Ja siis mun ruokakuvat on ehkä parhaita mitä netissä on nähty - muakin ärsyttää noiden keskinkertaisuuksien kötöstykset ja erityisesti se, et Jaskalla on 36 tykkääjää enempi kuin mulla, vaikka Jaska on ihan huono.

"Muiden halut ja mun tarpeet" - tuntematon huippuosaaja

[ttuplai]

Jaa, osaksi näin, mutta papukaijamerkkiä en myöntäisi. Sen verran rajuja yleistyksiä.

Olen sitä mieltä, että valokuvaukseen perusteet olisi kuitenkin hyvä oppia ennenkaikkea. Ihan ne kultaiset leikkaukset, ja horisontit ja perspektiivit kuntoon. Valotukset,aukot, suljinajat yms. Sommittelu&valaistus.
Sen jälkeen voi ryhtyä taiteilemaan ja rikkomaan taidolla niitä rajoja!!

Jokainen voi kyhätä kauhean näköisen pihavajan joka kuitenkin pitää vettä. Ammattimies tää rakentaa pystyyn linjakkaan näköisen siistin pihavajan. Mutta kun vajan suunnittelun tekee arkkitehti jonka rakentamisen toteuttaa ammattimies, niin sitten voidaan jo alkaa puhumaan visuaalisesti mielenkiintoisesta ja hienosta pihavajasta. Joskus sata vuotta sitten niitä tehtiin. Esimerkiksi hienojaj pihapaviljonkeja.

Tottakai kyseessä ovat yleistykset - on vähän turhan vaikea käsitellä jokainen kuvauskohde erikseen. Pointti olikin siinä, et on turha yleistää, et tavalla x saa aina parhaan kuvan - siis illalla, yöllä tai aamulla - ja et sen pitäs olla jokaiselle valokuvaajalle itsestäänselvää. Ennemmin pitäs olla selvää, et näin ei ole (ja myöhän siis keskustelimme valokuvaajista emmekä niistä kännykällä räiskijöistä perustuen alkuasetelmaan). Ja jos se fudismatsi pelataan klo 12:00 niin parhaat kuvat siitä saa silloin, kun se peli on käynnissä - ei aamulla kun stadikka on tyhjä - paitti jos ei halua symboloida kuvalla jotakin muuta. Eikä kyse ole mistään taiteilemisesta vaan siitä, et mitä haluaa kertoa - jos pitää kertoa, et nyt on keskipäivä ja aurinko paistaa suoraan ylhäältä niin ei sitä kandee yrittää kuvata pilvisellä ja fotaroida varjot kuviin. Ja ite tykkään esim. rakennuksissa varsin kovata valosta ja jopa hyvin pystysuorasta - toki jos tarkoitus on esittää rakennus myyvästi niin pilvet ja iltavalaistus suattaapi olla parempi vaihtoehto, mut edelleen sanoma ratkaisee. En tiiä onko dcnetissä kisa siitä kuka pystyy kirjoittamaan älyttömimmän ajatuksen ja väärinymmärtämään parhaiten jopa omat väitteensä ja lähtökohtansa, mut selkeesti hyvä haku. Jatka tolla niin kohta et tarvitse kuin itsesi ja voit kumota omat väitteesi. Ja kultainen leikkaus on edelleen virheellinen - ei se toistamalla muutu oikeaksi eli sitä ei pidä opettaa muuta kuin historiallisena erikoisuutena (symmetria ja epäsymmetria on ihan jees aihe).

Sata vuotta sitten olevat paviljongit voivat olla kauniita - se ei tarkoita, et ne olisivat jotenkin enempi mielenkiintoisia - kauneus ei itsessään mitenkään mielenkiintoista - usein jopa päinvastoin. Toki menneeseen sekoittuu aina nostalgiaa - vanha mv-kuva 1920-luvun pariisista on mielenkiintoinen, koska se esittää myös itse aikaa - nykyhetki muuttuu ajan saatossa myös nostalgiaksi ja siksi tätä hetkeä on vaikea tarkastella - myös tän päivän kuvaa on vaikea arvioida edes auttavan objektiivisesti , koska vasta tulaisuus kertoo kestääkö kuva ajan vai onko kyseessä vain hetken trendi. Elämme siis kuvia tarkastellessa aina katse osittain peräpeilissä.

[mremonen]

Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.)

No mitä kuvia sitten tarvitsee ottaa? Eikö se kuva ole ottajalleen ottamisen arvoinen, jos se on otettu? Ei kaikilla kuvilla tarvitse voittaa VLK:ta.

Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

Tämä. Ei tuolla tämän foorumin kuva-osastollakaan kaikki kuvat kaikkien mielestä helmiä ole, vaikka varmaan julkaisijan mielestä ovat.

---
Fakta vain on, että järkkäri on kovin hankala laite mukana kannettavaksi, josta syystä suuri(n) osa on todennut, että känny hoitaa saman asian riittävän hyvällä laadulla. Hard-core -harrastajalle toki kännyn tekninen laatu ei riitä, mutta suurin osa ei ole HC-harrastajia. Suurin osa ei ole mitään valokuvauksen harrastajia ja kuvista puuttuu ajatus & sommittelu. Mutta siihen ei järkkäri auta.

HS:n valokuvaaja Sami Kero totesi jollain kurssilla jollekin, joka tuskaili järkkärin säätöjen kanssa, että valokuvaus on kuin talo. Siinä on ensin porstua, josta mennään taloon sisään. Porstuaa kutsutaan tekniikan osaamiseksi ja se on 5% koko talosta. Loppu 95% on ilmaisua. Jos ei ole porstuaa, taloon ei pääse sisälle. Sen Sami jätti sanomatta, että sen 5% hallitseminen täydellisesti ei takaa sitä, että se 95% olisi koskaan saavutettavissa.

[aikaarska]

Olin tänään aamusella kuvaamassa pölyttäjiä 15mm ja 50mm kinomakroilla. En nyt välttämättä saanut mitään mestariteoksia (ei ollut tarkoituskaan), mutta kyllä taas totesin kuinka hienoa on kuvat akunnon kameralla, missä säätöjä voi tehdä lennossa, sormituntumalla katsomatta kameraan. Nautin kuvaamisesta. Kännykällä on aikalailla eri meininki vaikka silläkin kuvia saa.

15mm macro (on muuten kiva peli laajakulma lähikuviin!)

bee2021pic5 by Aika Arska, on Flickr

fly2021pic6 by Aika Arska, on Flickr

(kärpänen on rajaamaton 15mm kinolähikuva)

50mm macro:

bee2021pic4 by Aika Arska, on Flickr

Mukavaa hellekesää kaikille ja antoisaa, rentoa kuvausfiilistä!

[habannaama]

Kyllä ne räpsyt keskipäivällä tulee puhelimella helpommin ja monesti jopa paremmin. Toki tuon tahtoo moni taas kiistää, mutta hemmetti kun vaikka maksimiin alivalottaen palaa järkkärillä kohtia puhki ja luurilla taas ei. Puhelimella saa myös läpeensä teräviä kuvia, joihin järkkärit taittuu lähinnä fokusstäkkäämällä. Ei myöskään tarvita järkkäriä noihin hemmetin ärsyttäviin ja tosi yleisiin kuviin ihmisten ruoka-annoksista. (Niitä kuvia toki ei tarvitsisi ottaa ollenkaan.) Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

Mikä siinä keskipäivän kuvaamisessa niin ylivoimaisen vaikeaa on?
Jollei itse osaa hyödyntää järjestelmäkameran ominaisuuksia riittävän hyvin ja näin ollen kokee, että puhelimella se onnistuu helpommin, niin ei pidä esittää sitä yleistäen suurena totuutena, vaan sitten tyytyväisenä kuvaa sillä välineellä jolla kokee itse onnistuvansa parhaiten.

Läpeensä terävä kuva, määritteleppä hieman millainen se on tarkkaan ottaen ja missä asiayhteydessä sellaisen saaminen on suotavaa ?
Tällä tarkoitan sitä esimerkkinä, että viimeksi sellaisen otin kun taltioin edellispäivänä edessäni näkyvää Houtskärin kirkkoa, jonka yritin mahduttaa kuvaan niin, että se täyttäisi mahdollisimman paljon kuva-alaa, kuitenkin niin ettei ihan olisi ns. reunoissa kiinni, jotta kuva myös hieman "hengittäisi". Kyllä kaikki kuva-alassa oleva tähdellinen informaatio oli reunasta reunaan täysin terävää ja otin siis järjestelmäkameralla tuon kuvan.

Tulee taas mieleen että kuinka ihmeen ultimaattista terävyyttä tässä halutaan ajaa takaa, siis sellaista jossa aivan joka ikinen kuva-alassa oleva detalji esiintyy veitsenterävänä ilman ainuttakaan "detaljivirhettä" kuva-alassa? Kertokaas niitä elämää suurempia kuvia käyttötarkoituksineen, joissa on oltava edellä mainitut "terävyys-aspektit" täytettyinä, koska muuten kuvan kerronnallinen sisältö menee täysin vatuiksi?
Onko ne maisemakuvia, jotka sitten menevät pilalle, kun vasemman alakulman pilkottavan oksaston lehdet eivät olekaan aivan yhtä ultimaattisen skarppeja kuin keskustan detaljit?
Vai onko se asuntomyyjän palkkaama kuvaaja, joka ottaa asunnon olohuoneesta kuvan ja kuva-alan oikeassa reunassa oleva jalkarahi ei olekaan aivan yhtä ultimaattisen skarppi kuin se aivan keskellä esiintyvä viihdekeskushärpätin ja siinä sitten asuntomyyjä noituu myymättä jäänyttä asuntoa, koska se myyntikuva ei olekaan jalkarahin kohdalta yhtä ultimaattisen skarppi kuin kuvan keskeltä on?

Määrittele termi "tarve"? Kuka määrittelee tarvitaanko niihin ruoka-annoksien kuvaamiseen mitäkin kuvantamislaitetta, ei niihin "tarvita" mielestäsi järkkäriä, entä sitten, samalla tavalla niihin ei sitten samalla mentaliteetilla asiaa tarkasteltuna myöskään "tarvita" älypuhelimen kameraa, joten mitenkä relevantti vertailu tuo nyt sitten ylipäätään on?
Tarve ja tarve, hemmetin ärsyttävä? Niin, se on vain ja ainoastaan tunnetasoon perustuva mielipide, eikä näin ollen mitenkään relevantti vertailukohta kahden erityyppisen kuvantamisvälineen versus mainitsemasi annoskuva.

Valitettavan usein näkee kun katsoo älylaitteella otettuja räpsyjä, tulee mieleen että tyypit olisivat päässeet huomattavasti parempaan lopputulokseen järjestelmäkameralla.

Niinpä niin ja joopa joo, mielipiteitä ja tapoja on niin moneen lähtöön, samoin lopputuloksia, kovin esitämme voimakkaita mielipiteitä suurena totuutena, et sinä enkä minä ole kumpikaan oikeassa, siitä yksinkertaisesta syystä että ei ole olemassa yhtä oikeaa tapaa harrastaa ja ottaa kuvia ja kun siihen pakkaan sekoiotetaan vielä kuvakerrontaan liittyen se fakta, että yksilöinä tulkitsemme näkemäämme kovin eri tavoin, esim. mainitsemallasi "ruoka-annoskuvalla" ja sen ottajalle joka sen sitten ottaa vaikkapa kännykällä ja julkaisee hetimiten instaan, sillä saattaa olla julkaisijalleen sinun tietämättäsi isokin sosiaalinen merkitys ottajansa elämälle.
Tällä taasen tarkoitan sitä, että koska emme tiedä toistemme sosiaalisia rakenteita, henkilön x sosiaalinen elämä saattaa olla syystä tahi toisesta sellaista, että sen kuvan merkitys voi olla yllättävänkin voimaannuttava juuri hänelle versus sosiaalisten suhteiden vuorovaikutus henkilökohtaisella tasolla.

Tähän tämä sosiaalisen kulttuurin "somettuminen" on meidät ihmiset johtanut, helposti tulkitaan/peilataan muiden tekemisiä omien tekemisiemme pohjalta, ajattelematta lainkaan, että henkilölle x se esim. (peilaan Turkulaisena) se Kakolan Ruusussa syömässä käyty kerta ruoka-annoskuvineen voi olla kovinkin ainutlaatuinen ja uniikki tapahtuma ja täten siitä halutaan jakaa sosiaalinen "merkintä", kun ennen se olisi kerrottu "pihalla kymmenelle parhaalle kaverille".

Miksi tällainen olisi jotenkin tuomittavampaa kuin se, että täällä me kalustorunk**rit jauhamme samaa pas*aa päättymättömänä kehänä päivästä, viikosta, kuukaudesta ja vuodesta toiseen?

Olen ennenkin joissain asiayhteyksissä kirjoittanut saman lauseen ja kirjoitan sen taas, elikäs Eppu Normaalin sanoja lainatakseni; Anna kakkien kukkien kukkia vaan.

P.s. Kuvatkaa enemmän ja tuomitkaa vähemmän ;)

[Maffer]

No järkkärillä kuvaaminen on tällainen h*lvetin palapeli. Joka ikinen kerta...



Ei todellakaan näe vaivaa. Mitä väliä sillä mielikuvissa olevalla paremmalla laadulla lopuksi on kun kaikki runtataan siihen 2MP mediaan? Ei muuta kuin H taskusta ja kylille.

[mremonen]

Valitettavan usein näkee kun katsoo älylaitteella otettuja räpsyjä, tulee mieleen että tyypit olisivat päässeet huomattavasti parempaan lopputulokseen järjestelmäkameralla.

Tai sitten ei... laite ei lisää luovuutta. Hyvä kuvaaja ottaa sen kuvan huonommallakin laitteella. Vai onko kaikki kuvat ennen 50mpix digiä pelkkää kuraa?

P.s. Kuvatkaa enemmän ja tuomitkaa vähemmän ;)

Tämä on totta, mutta kaipa tässä ketjussa oli tarkoitus keskustella RIP vai ei-RIP järjestelmäkamera. Jossa pohdinnassa ei ole kyse siitä, saako järkkärillä parempaa kuvaa, tai onko käyttötapauksia, joissa kuvaa ei saa kuin järkkärillä tai superzoom-pokkarilla.

IMHO järkkärimarkkina on aika hallitsemattomassa tai ainakin heikosti kontrolloidussa syöksykierteessä lähinnä syistä, joita olen yrittänyt tässä nostaa. Syyt eivät ole tosiaan että onko järkkärillä kuvaaminen kivaa tai onko valokuvaus hieno harrastus. Vaan siinä, että järjestelmäkamerat eivät enää jaksa viehättää ns. suurta massaa, koska kännykkä on riittävän hyvä kuvanlaadullisesti ja ylivertainen parissa muussa ominaisuudessa (aina mukana & aina netissä). Toki voi olla sitä mieltä, että 99% instakuvista on silkkaa roskaa, mutta sillä oikeastaan ei ole merkitystä, koska markkinataloudessa markkinat ovat aina oikeassa. Jos järkkärien erinomaisuutta ei saada suurille massoille kerrottua tai uskoteltua, niin siitä pakosta seuraa markkinan pieneneminen ja sitä kautta myös ajan mittaan prosumer-kameroiden katoaminen. Pitää ymmärtää, että se suuri massa on rahoittanut ja ylläpitänyt koko markkinaa pl. ammattikuvaaminen.

[habannaama]

Valitettavan usein näkee kun katsoo älylaitteella otettuja räpsyjä, tulee mieleen että tyypit olisivat päässeet huomattavasti parempaan lopputulokseen järjestelmäkameralla.

Tai sitten ei... laite ei lisää luovuutta. Hyvä kuvaaja ottaa sen kuvan huonommallakin laitteella. Vai onko kaikki kuvat ennen 50mpix digiä pelkkää kuraa?

Et näemmä ihan sisäistänyt viittaustani Q-vaajan kommenttiin, jossa hän kirjoitti näin: Valitettavan usein kun katsoo järkkäriharrastajien räpsyjä, tulee mieleen, että tyypit ois luurilla pärjänneet vallan mainiosti.

;)

[Maffer]

Erillinen kamera on parhaimmillaan tällä hetkellä äärimmäisessä detailissa (Phase) tai jossain mikä ei pienikennoisella vain taivu eli multispektri tai mustavalkosensorit. No jälkimmäisessäkin on jo yksi optio. Joku huolella asiansa selvittävä ja kärsivällinen kuvaaja hyötyy teleputkista. Siinä ne keissit alkavat olemaan.

Arkista ammattikuvaa tekevät voisivat alkaa keksimään hyvän selityksen asiakkaille miksi kamera löytyy taskusta. Laadusta homma ei jää kiinni.

[habannaama]

No järkkärillä kuvaaminen on tällainen h*lvetin palapeli. Joka ikinen kerta...



Ei todellakaan näe vaivaa. Mitä väliä sillä mielikuvissa olevalla paremmalla laadulla lopuksi on kun kaikki runtataan siihen 2MP mediaan? Ei muuta kuin H taskusta ja kylille.

Ymmärrän Maffer pointtisi täysin. Ja jos itse kuvaisin kaikki sinne 2MP mediaan runtaten, niin kyllä minäkin todenäköisesti pelkällä H:lla kuvaisin.

Tosin pitänee nyt kyllä todeta se, että itselleni jo pelkän älylaitteen käyttö on vain ja ainoastaan yhtä tuskaa.
Jotta ymmärrät mitä tällä tarkoitan, niin hieman sama tuska ulottuu tähän Sonyn runkoon ja tällä tarkoitan sitä että kun Fuji X-T2:lla sen takatöllön sai käännettyä myös pystykuvauksissa ergonomisesti kuvaajaa kohden kallistaen, Sonysta se ominaisuus puuttuu ja täten se vieläkin vajaan vuoden Sonylla kuvanneena on itselleni todella ärsyttävä ominaisuus, siis painoarvo sanoilla TODELLA ÄRSYTTÄVÄ.

Täten vaikka älylaitteiden tekoäly muodostuisi sellaiseksi jossain vaiheessa, että ne kuvanlaadullisilla aspekteilla mitattuna veisivät mm. tätä Sonya kuin sitä kuuluisaa litran mittaa, niin tulisin aina kuvamaan järkkärillä, kiitos niiden ergometrian.

Olen tullut hieman kauas siitä yhdestä alkuperäisestä ideasta miksi luovuin Canonin dslr-kamoista ja vaihdoin Fujeihin, eli koko/paino, (+ Canonin bänding) koska nykyisellään Sonyssa paljon kiinni akkukahva (riippuu toki kuvaustarpeista, esim. keikoilla aina ja taasen kolmen päivän minilomaroadtripillä kahva kotona), mutta siis pääsääntöisesti se Canon-Fuji painonsäästö/koko-idea, se on osin menetetty, varsinkin kun kompensoin tuota Sonyn "takatöllöpuutetta" Ulanzin kehikolla, jossa kiinni Feelworldin monitori, tämäkin combo siis "osapäiväkäytössä", mutta koska mulla kuvaustyylit/tarpeet muuttuvat, koen näillä romuilla erilaisen muunneltavuuden vain ja ainoastaan rikkaudeksi, jossa tänään pelkällä rungolla, huomenna kiinni pelkkä kahva ja taasen ylihuomenna rungossa kehikko + monitori jne... Mun tapa toimia ja tämä tapa toimii mulle ja olen tyytyväinen.
Joku toinen taasen tyytyväinen esmes älyluuriin, jossa taustalle liimattu sellainen ulospäin vedettävä kiinnipitolärpätin, jota mm. vaimoni käyttää menestyksekkäästi ja sopii hänen kuvaustyyliinsä kuin nyrkki naapurin pers.., eikun silmään.

Nää on näitä, itselläni jos henki vielä pihisee kun Rajalan hyllyssä on maailmankaikkeuden viimeinen järkkäri myynnissä ja siitä tulee taistelu kuka sen saa, minä myyn vaikka pers*ttä wikken kulmalla, jotta pystyn varmistamaan että saan sen itselleni.

[Sakke_K]

Joku huolella asiansa selvittävä ja kärsivällinen kuvaaja hyötyy teleputkista.

Oho, Maffer! Viimeksi unohdit tämänkin listasta, hyvää edistystä! Vau, aurinko paistaa entistä kirkkaammin :-) Yllätyspalkinto sille, kuka saa Mafferin myöntämään seuraavan seikan kunnon kameran puolesta :-D

[habannaama]

Arkista ammattikuvaa tekevät voisivat alkaa keksimään hyvän selityksen asiakkaille miksi kamera löytyy taskusta. Laadusta homma ei jää kiinni.

Riippuu asiakkaiden tarpeista, joihinkin se laatu ei vaan yksinkertaisesti riitä ja joihinkin se taas riittää.

Aivan varmasti jossain vaiheessa huomaamme, että myös ammattilaisilla joissain tilanteisa ainut kuvantamisväline on älyluuri. Hyvin voisin ottaa esim. huoneistokuvaukset älypuhelimella, täysin riittävä laatu mm. tuollaiseen duuniin.

[aikaarska]

No kyllä mä sanoisin, että joku 42-60mp kinokenno on aivan riittävä karistamaan luurit yms. selkeästi kannoiltaan. Siihen vielä tarvittaessa pixel shift, niin yksityiskohdat pelittää huikeasti. Tämä vain jos kohde on sopiva, ja riittää hieman kärsivällisyyttä näpertelyyn. Mutta jokatapauksessa joku 42-60mp on jo sekin aivan riittävästi.

[Q-vaaja]

No kyllä mä sanoisin, että joku 42-60mp kinokenno on aivan riittävä karistamaan luurit yms. selkeästi kannoiltaan. Siihen vielä tarvittaessa pixel shift, niin yksityiskohdat pelittää huikeasti. Tämä vain jos kohde on sopiva, ja riittää hieman kärsivällisyyttä näpertelyyn. Mutta jokatapauksessa joku 42-60mp on jo sekin aivan riittävästi.

Ennen luureilla kuvaavat turistit rankkasivat kamerat megapikselien mukaan paremmuusjärkkään ja vannoutuneet kuvaajat puhuivat suurempien pikseleiden puolesta. Hieman järkyttävää, että kamerapuolella ollaan nyt samassa megapikselikeskustelussa. 12 mp on kuulemma billboardeille suositeltu reso. Jos megapikselit tuo kroppivaraa, taitaa rajaus olla pahasti hakusessa 60 mp tarvitsevilla. HD-kuva on 2 megapikseliä, eikä siitäkään moni valita.