Canon EOS R, 1D, 5D, Nikon Z7/Z6,D500/D5/D7200/D750/D810/Df/D610, Fuji S2/S3 Pro/XT-n, Olympus Pen-F, M10, M5, Pentax K D ja ist D-sarja, Sony A7/A9 jne.
Maffer kirjoitti:On aika miettiä seuraavan vuoden projektia. Se on joko Mate 30 Pro tai joku muu kamera. Katsos kun Luuris Episode 2 alkaa ja se tarvii sopivan tallennusvehkeen. Valaisukamppeet on jo saapuneet mutta päähenkilö jossain kuljetuksessa.
Ota varsinaisen kuvausvälineen lisäksi verrokiksi joku 299e SLR kamera&kittilinssin yhdistelmä. Nähtäisiin miten iso laatuero osaavan kaverin käsissä on välineillä lopputulokseen. Jotain tuollaista kittiä Rajala mainosti eilispäivänä.
Nykyisin jopa näissä muutaman sadan euron järkkäreissä on niin hyvät kennot, ettei ne kuvanlaadullisesti välttämättä eroa kalliimmista laitteista, varsinkin jos kuvaaja osaa asiansa ja käyttää hyvälaatuista objektiivia. Kittilaseilla ei usein saa täydellistä kuvanlaatua, ellei tilanne mahdollista himmentämistä reilusti (joka saattaa kivikuvauksissa olla vain eduksi...) . Tietysti kinokennoiset ovat erikseen, niitä ei vielä saa muutamalla sadalla eurolla uutena.
Järjestelmäkameraa ei kannata hankkia jos ei tiedä miksi sellaista tarvitsee.
Järjestelmäkameralla luonnollisesti pystyy tekemään sellaisia asioita joita kännykällä ei pysty. Esimerkiksi käyttämään erittäin valovoimaisia objektiiveja jotka yhdessä ison kennon kanssa mahdollistaa kunnollisen syväterävyyden hallinnan, ja luonnollisesti myös sellaisten erikoisobjektiivien käytön mitä kännykällä ei pysty .
Isolla kennon erottelykyky on myös huomattavasti parempi kuin pienen kennon, jonka pikselitiheys on korkea.
Kuvausergomia on järjestelmäkameralla huomattavasti mielekkäämpi vakavastiotettavaan valokuvaukseen - myös harrastajatasolla.
'Why should I feel lonely ? is not our planet in the Milky way?'
Luuriskamera on kyll K-1 + Zeiss 50MP ja ping-pong 35/1.4. Pixel-Shiftillä tietenkin. Katoin vanhoja CCD-pentakseja verrokiksi mutta ne käyttää jotain kilikaliakkua eikä D-LI90.
Kaikki muutokset Pentaksista pois on toistaiseksi kuopattu tyystiin kun siitä tulee täysspektrirunko. Se nostaa käyttöarvon itselle yli noiden valekeskareiden. IR-puolella muutenkin pixel-shift tarjoaa melkoisen edun kun värikanaville saa omat valotukset.
Pentaxin PS-kuva vastaa aikalailla 645Z:n ruutua poislukien kuvasuhde-ero. En siis tiedä miten Fuji muuttaisi tätä yhtälöä.
Eihän pixelshift tai muu pikselien lisääminen vastaa mitenkään kennomittaa, joka tuo matalamman suurennossuhteen edun lopulliseen esitettävään valokuvaan. Optinen kuva piirtyy kennolle ja se suurennetaan. Ei tartte niin monimutkaisia ja tarkkoja objektiiveja.
Ja on niitä isompiakin kennoja kuin kroppikeskari-fuji. Phase one "645" ainakin. Nimittävät sitä "Full frame medium format" nimellä. https://www.phaseone.com/en/Photography" onclick="window.open(this.href);return false;
Mä ny meinaan sitä, että 645Z ei laadussa ole mitenkään K-1:n PS-kuvaa edellä jos se vaan ei nitkahda mistään. Mulle Fuji/Phase/Olumpux tarjoittaa vain parempaa kuvasuhdetta. 3:2 on suorastaan kuvaa halventava formaatti.
4:3 olisi ollut kyllä kiva ilmestys peilittömiin "täyskäri" kennoihin, mutta niin vaan kävi ettei ne minua kuunnelleet ja sitä odotellaan edelleen. Mitään estettä ei olisi ollut liikkuvan peilin puuttuessa mutta niin vaan jo turhat perinteet otettiin mukaan.
Siis perustuen kinariobjektiivin piirtoympyrään, mitä siitä olisikaan tullut, ehkä 27x32mm.
Noin juuri. Melkein mun kaikki penalasit piirtää sen verran yli että sensorin liikutus ylös/alas ja panoraama siitä on likimain 4:3 eikä vinjetoi. Osa toimii myös vaakasuuntaisesti liikuttamalla. Irix 15mm ei ihan pysty enää toho.
mirrored kirjoitti:4:3 olisi ollut kyllä kiva ilmestys peilittömiin "täyskäri" kennoihin, mutta niin vaan kävi ettei ne minua kuunnelleet ja sitä odotellaan edelleen.
Mistä syystä kennon pitäisi olla kuvasuhteeltaan sama kuin halutun julkaistavan kuvan kuvasuhde?
Millainen on suurin suorakaide, joka mahtuu piirtoympyrän sisään ... neliö se on, neliökennolla saa suurimman pinta-alan talteen piirtoympyrästä.
Kun on tehty kallis lasitavara muodostamaan hyvää kuvaa piirtoympyrän sisään, niin miksi sitä ei käyttäisi mahdollisimman tehokkaasti. Varsinkin nykyään digiaikana, kun jälkikäsittelyssä kuvat on joka tapauksessa rajattava.
mirrored kirjoitti:4:3 olisi ollut kyllä kiva ilmestys peilittömiin "täyskäri" kennoihin, mutta niin vaan kävi ettei ne minua kuunnelleet ja sitä odotellaan edelleen.
Mistä syystä kennon pitäisi olla kuvasuhteeltaan sama kuin halutun julkaistavan kuvan kuvasuhde?
Millainen on suurin suorakaide, joka mahtuu piirtoympyrän sisään ... neliö se on, neliökennolla saa suurimman pinta-alan talteen piirtoympyrästä.
Kun on tehty kallis lasitavara muodostamaan hyvää kuvaa piirtoympyrän sisään, niin miksi sitä ei käyttäisi mahdollisimman tehokkaasti. Varsinkin nykyään digiaikana, kun jälkikäsittelyssä kuvat on joka tapauksessa rajattava.
Mut miksi neliö? Onhan noit muitakin muotoja joilla saa piikiekon pinta-alan paremmin käytettyä ja täyttävät vieläkin paremmin ympyrän. Escheriin ihastuneet toki haluais jotain sorsan muotosia kennoja. Tosin voi olla, et tota piitä on kivempi leikata pitkillä suorilla vedoilla. Btw. neliö ei oo tehokkain (suhteessa kennon pinta-alaan ja piipalaan) jos kuvaaja kääntää kameraa ja neliö ei oo ensijainen lopputuote - pitäs tehdä sellanen pikselin levyinen kaistale ja kuvaaja voi pyöräyttää 180 astetta kameraa niin saa kätsysti koko piirtoalan käyttöön. Et hukataanko piitä, lasia vai aikaa - ja maksaako artisti viulut?
Mutta jaava, miksi jälkikäsittelyssä pitäisi rajata kuvaa? Se sommitellaan valmiiksi oikein. Jälkikäteen leikkaaminen ei auta muistamaan mitä kuvatessa ajatteli. Ei, vaikka olisi mikä äänimuistio kiinni kuvassa.
Iso resoluutio mielletään liian usein hutilointivaraksi.
ttuplai kirjoitti:Mut miksi neliö? Onhan noit muitakin muotoja joilla saa piikiekon pinta-alan paremmin käytettyä ja täyttävät vieläkin paremmin ympyrän. Escheriin ihastuneet toki haluais jotain sorsan muotosia kennoja. Tosin voi olla, et tota piitä on kivempi leikata pitkillä suorilla vedoilla.
Niin on. Ympyrän jyrsiminen lienee niin kallista, että luultavasti on halvempaa tehdä neliö, jonka sisään haluttu ympyrä mahtuu.
Neliö täyttää suorakulmioista (ja yleisemminkin nelikulmioista) ympyrän parhaimmalla prosentilla. Siitä voi rajata yhtä hyvin pysty- kuin vaakakuvan. Suorakulmainen formaatti perustunee johonkin tyhmään filmin käytännöllisyysnäkökulmaan, teknisesti neliö olisi paljon fiksumpi.
Maffer kirjoitti:Mutta jaava, miksi jälkikäsittelyssä pitäisi rajata kuvaa? Se sommitellaan valmiiksi oikein. Jälkikäteen leikkaaminen ei auta muistamaan mitä kuvatessa ajatteli. Ei, vaikka olisi mikä äänimuistio kiinni kuvassa.
Esimerkiksi siksi, että eri tarkoituksiin halutaan erimuotoisia kuvia ja on paljon helpompaa ja halvempaa leikata niitä tietokoneen muistissa tai paperilla kuin muuttaa kennon muotoa.
Jos kuva on niin pahasti pielessä, ettei siitä katsomalla näe mitä se esittää, eikä pysty edes muistamaan mitä tuli kuvatuksi, roskakori on sille paras osoite. Taiteiluun voi hankkia sormivärejä ja paperia, kaataa värit paperille ja lääpiä kädellä "taidetta". Tai sitten thedä saman valitsemallaan kuvankäsitttelyohjelmalla. Ei siihen tarvita kameroita tai objektiiveja.
mirrored kirjoitti:4:3 olisi ollut kyllä kiva ilmestys peilittömiin "täyskäri" kennoihin, mutta niin vaan kävi ettei ne minua kuunnelleet ja sitä odotellaan edelleen. Mitään estettä ei olisi ollut liikkuvan peilin puuttuessa mutta niin vaan jo turhat perinteet otettiin mukaan.
Siis perustuen kinariobjektiivin piirtoympyrään, mitä siitä olisikaan tullut, ehkä 27x32mm.
645 on myös 4:3
Hyvä pointti. Kuvakennonhan pitäisi olla neliön muotoinen (1:1) ja myöskin etsin, ja kuvaaja asettakoon kuvatessaan kameransa mihin suhdelukuun haluaa (4:3, 5:4, 3:2, jne..) ja se valittu rajaus avautuu jälkikäsittelyssä oletuksena, mutta raw voisi olla kuitenkin se alkuperäinen data koko kennon alueelta. Näin voisi ottaa sekä pysty että vaakakuvat kameraa kääntelemättä, ja jopa vaihtaa mielipiteeensä kuvan ottamisen jälkeen.
Tämä idea vaatii vähän ylimääräistä tiedon tallettamista ja käsittelemistä, mutta eiköhän pian olla siinä vaiheessa että se onnistuu ilman suurempia kompromisseja. Ja toki kennon hinta nousisi vähän.
javal kirjoitti:Kuvakennonhan pitäisi olla neliön muotoinen (1:1) ja myöskin etsin, ja kuvaaja asettakoon kuvatessaan kameransa mihin suhdelukuun haluaa (4:3, 5:4, 3:2, jne..) ja se valittu rajaus avautuu jälkikäsittelyssä oletuksena, mutta raw voisi olla kuitenkin se alkuperäinen data koko kennon alueelta.
Kyllä se paras kennon muoto olisi ympyrä. Ja luultavasti myös optisesti helpoin toteutettava.
Aikoinaan suunnittelumaantiedettä yliopistossa opiskellessani opetettiin, että jonkin alueen paras jako samanlaisiin osiin on käyttää kuusikulmiota. Tällöin ei jää katveita kuten ympyrässä ja nelikulmioissa taas reuna-alueiden hallinnan kannalta nelikulmion koko menee hankalan pieneksi.
Ihan eri asia on, mitä kuvaaja kennon tallentamasta tiedosta tuottaa muiden näkyville. Kuten nykyisinkin.
*edit2* Voihan sen kuvan tulostaa pyöreäksi, soikioksi tai vaikka banaanin muotoiseksi. Mielikuvitus on ainoa todellinen rajoite
*edit* keskustelu on edennyt jo aika kauas otsikon aiheesta
Pan kirjoitti:Aikoinaan suunnittelumaantiedettä yliopistossa opiskellessani opetettiin, että jonkin alueen paras jako samanlaisiin osiin on käyttää kuusikulmiota. Tällöin ei jää katveita kuten ympyrässä ja nelikulmioissa taas reuna-alueiden hallinnan kannalta nelikulmion koko menee hankalan pieneksi.
Olisko syy kennojen suorakaidemuotoihin piikiekon paloittelussa kennoiksi: sahaaminen suoria linjoja pitkin on helpoin toteuttaa riittävällä tarkkuudella.
Jos kennon muoto olisi vapaa tuotannollisista rajoitteista, niin tolla kuuskulmiolla taidettaisiin saada paras hyötysuhde, kun sahataan kennoja irti pyöreästä piikiekosta.
Ja kuuskulmiohan käyttäisi piirtoympyrän alan jo melkoisen tehokkaasti hyödykseen.
Pan kirjoitti:Kyllä se paras kennon muoto olisi ympyrä. Ja luultavasti myös optisesti helpoin toteutettava.
Aikoinaan suunnittelumaantiedettä yliopistossa opiskellessani opetettiin, että jonkin alueen paras jako samanlaisiin osiin on käyttää kuusikulmiota. Tällöin ei jää katveita kuten ympyrässä ja nelikulmioissa taas reuna-alueiden hallinnan kannalta nelikulmion koko menee hankalan pieneksi.
Maantieteessä on hieman eri rajoitteet kuin puolijohdeteollisuudessa. Se pitäisi tehdä valmistusteknisesti niin, että kenno olisi suorakulmainen piipala, jossa olisi sitten kuusikulmaisella alueella pikseleitä. Kustannussäästö verrattuna koko suorakulmion täyttämiseen piskeleillä olisi merkityksetön. Ylimääräinen leikkely ihmeellisiin muotoihin on kallista.
Noissa kennoissa maksaa prosessi ja pinta-ala. Kaikki pikselit ja oheiskomponentit valmistuvat aina kerralla. Niiden lisääminen ei maksa sen enempää kuin ne vievät tilaa. Nuo ovat myös sellaisia prosesseja, että muutokset ovat hyvin kalliita, siksi ei kannata tuottaa valtavaa määrää eri tuotteita. Käytännössä valmistajat tekevät usein yhtä tuotetta, mutta rampauttavat niitä valmistuksen jälkeen (esim. polttamalla laserilla yhteyksiä piiriltä) tai valikoivat paremmin toimiva kalliimmiksi komponenteiksi ja huonommin toimivia halvemmiksi. Se on ollut arkipäivää esimerkiksi prosessorivalmistuksessa 90-luvulta asti ja erillistransistoreissa paljon kauemmin.
hkoskenv kirjoitti:Maantieteessä on hieman eri rajoitteet kuin puolijohdeteollisuudessa
Joo, toki näin. Toisaalta kyse on geometriasta eikä maantieteestä tai piiteknologiasta.
Mutta jos joku propellihattuinen lähtisi asiaa kehittelemään, niin uskon, että tuotannollisesti mielekkäät tekniset ratkaisutkin olisi löydettävissä. Täytyy vain ajatella asiaa jostain muusta kuin perinteisen valokuvauksellisen ilmaisun lähtökohdista. Tuo tekninen avantgardisti tarttee myös ennakkoluulottoman sponsorin. Minusta ei kummaksikaan ole. Taitaa jalat olla jo enemmän maan alla kuin päällä.
Pan kirjoitti:Mutta jos joku propellihattuinen lähtisi asiaa kehittelemään, niin uskon, että tuotannollisesti mielekkäät tekniset ratkaisutkin olisi löydettävissä.
Kyllä nykyään on tekniikoita leikata piikiekkoja muutenkin kuin timanttisahalla.
Mielenkiinnosta pistin kuukkeliin ja löytyi mm. laserleikkaus:
Precision MicroFab has worked with a number of clients to machine irregular shapes in silicon wafers. Our infrared fiber lasers can create these features with knife-edge quality, with minimal kerf and minimal chipping and spalding.
