Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

...kävin vanhasta muistista tänään katselemassa. Ja otin muutaman kuvan, kun kerran paikan päälle vaivaannuin. Siis Mikkelin Moottorikerhon järjestämästä Cross Countryn SM-kisasta kyse. Moottoripyörillä siinä kilpaillaan, laji on eräänlainen yhdistelmä motocrossia ja enduroa. Lenkistä osa motocrossradalla, osa kiertelee ympäristön metsäpolkuja tai poluttomiakin paikkoja. Kierroksella mittaa viitisen kilometriä, ajassa varttitunnin huitteilla. SM-lähdön kesto kaksi tuntia, eli jonkinlaisesta kestävyyslajista kyse. Tankkaamaankin joutuu kesken kisan, sekä miestä että pyörää.

Tässä muutama kuva:









Oli naisten luokan SM-lähtökin, mutta siitä en ehtinyt ottaa kuvia, seurasin vain silmät ymmyrkäisinä.

Tässä linkki likkeriin, missä tusinakuvia, tai yhteensä kaksi. Lopussa kuva osanottajaluettelosta, mistä hienoisella salapoliisityöllä on mahdollista selvittää kuvissa esiintyvien kilpailijoiden nimet, pyörämerkki ja urheiluseura.

https://flic.kr/s/aHBqjCcLH9

Jaakko

Jokos ne ajaa sähköpyörillä? Ainakin Erno ja Kimmo ajoivat jo pari v sitten

katselin että mercedes vähän vaaran paikassa, saattaa lentää kivi tai kaksi kylkeen. vai vääristääkö kuva etäisyydet ?

Sähköpyöristä: Maastomoottoripyöriä sähkömoottorilla on valmistettu jo useita vuosia, ihan myyntiversioitakin on tarjolla. Ei minun korvaani tuolla tarttunut yhtään kuitenkaan. Asfalttikilpailuissa ja trialissa on ajettu jo muutamia vuosia omia sarjoja E-pyörille. Itselläni on vähän ollut sellainen olo, että kehittäjillä ja ajajilla ei ole ollut oikein vahvaa yhteistä kieltä siitä, mitä kaikkea sen pyörän pitää tehdä, ja miten? Sähkömoottorilla on nimittäin valtava potentiaali nimenomaan maastomoottoripyörän voimanlähteenä, minun mielestäni. Minun mielestäni vaatisi enemmän luovaa ajattelua, nyt kuljettajat tulevat polttomoottorien, vaihdelaatikon ja kytkimen maailmasta, eivätkä pääse siitä ajattelusta irti. Koko käyttöliittymä pitäisi miettiä ikäänkuin tyhjältä pöydältä, mutta suunnittelijan tulisi käsittää, minkälaista käytöstä tarvitaan. Esimerkikis trialissa tapahtui hyppy eteenpäin laittamalla sähkömoottorin perään kytkin ja vaihteisto; polttomoottorien maailmasta tulleet kuljettajat omaksuivat helpommin käytön. Kuitenkin olisi mahdollista kaikki tarpeet tyydyttää toisin, mutta se vaatii kuljettajaa, joka ei ole polttomoottorin orjaksi oppinut, ja toisaalta suunnittelijaa, joka ymmärtää ne tarpeet. Siinä ei riitä, että pyörä saadaan tekemään kaikki tarpeelliset temput, pyörän on myös kerrottava kuljettajalle koko ajan, mitä takarenkaan ja maaston välissä tapahtuu.

Potentiaalia on paljon käyttämättömänä, kehitystä tapahtunee lähivuosina, luulen? Motocrossin maailmassa on osin ruotsalaista taustaa omaava Varg-yhtiö tehnyt aika paljon töitä ja kehitystä, ja heidän pyöränsä taitaa motocrossiin ja varmaan enduroonkin olla melko kilpailukykyinen? Tehoja on ainakin vähintään riittävästi, ja toisaalta napista saa käyrän kuskin kykyjä vastaavaksi.

Tuosta henkilömersusta radan varressa Jyhnäharjulla eilen: Nokalla oli minulla 40 - 150 zuumi, mutta nuo kuvat oli kuvattu sen laajemmassa päässä, noin 45 millin paikkeilla. Siis m43 kennoisella kameralla, kinokennolla noin 90 millin polttoväliä vastaavana. Eli jonkin verran telen puolella, mikä vähän välimatkaa kuvassa supistaa. Kyllä tuossa teoriassa hyvinkin voisi olla mahdollista jonkun kiven lentävän auton kylkeen asti? Pohja tuossa aika kova, nyrkin kokoista murikkaa riittävästi tarjolla. Pelastavana tekijänä se, että spoori pysyi aika matalana ja pitoa ei hirveästi ollut tarjolla, ei tuosta spoorista edes parhaat pelimiehet kytkimellä lipsauttaneet täysiä tehoja käyttöön, vaan enempi tasaisella kaasulla lähdettiin kiihdyttämään, se saattoi mersun kyljen pelastaa. En olis omaa autoa tuohon parkkeerannut, vaikkei se edes ole mersu...

Yleisesti cross countryn reitin varrelle riitti järjestäjien väkeä aika harvakseltaan, turvallisuus nojaa katsojien ymmärrykseen... trialissa oli ennen sellainen sanonta, että jos reitin varrella havaitaan katsoja, joka ei ole kenenkään osallistujan perheenjäsen, kilpailijat pysähtyvät sanomaan käsipäivää. Siinä maailmassa oli katsojien ymmärrys kohtuu hyvin taattu.

Jaakko, ent. motoristi, monenlaisiin kilpailuihin joukon jatkona osallistunut aikoinaan, ja vielä useammin katsojana, mutta nykyisin enemmän satunnaisena tarkkailijana

Vielä lisää, nyt enemmän oikeeta asiaa...

Kuvaamisesta. Olen jonkinverran aikoinaan filmikameralla kuvannut moottoripyöräkilpailuissa. Jopa hyviä kuvia joskus tuli silloinkin. Vähänkin lajia seurattuaan on aika hyvin ennakoitavissa kuskin liikkeet ja tapahtumat, kameran voi säätää valmiiksi ja tarkennus tiettyyn kohtaan, ja painaa vain laukaisinta oikeaan aikaan kuskin ollessa kohdalla.

Eilen jätin kuitenkin kaiken tekniikan varaan. Kamerassani - OM System OM-1 - on tarkennusohjelma kilpamoottoripyöriin ja kilpa-autoihin, missä kamera tunnistaa kuljettajan ja hänen kypäränsä, ja pyrkii tarkentamaan siihen omia aikojaan. Sen ohjelman laitoin päälle, ja kamera kertatulella ja minun valitsemallani aukolla, aika ja ISO automaatilla. Noissa olosuhteissa homma tuntui melkein liian helpolta, kamera takoi luotettavasti kohdalleen koko ajan. En tosin kuvannut kaikkiaan kuin vähän yli 30 ruutua, niissä oli pari sellaista, missä tarkennus ei ollut osunut aivan kohdalleen. Sarjatulella kuvaamalla olisi ollut vielä helpompi poimia juuri oikea kuva ja kohta, mutta jälkityötä vähentääkseni en sarjaa laukonut tällä kertaa. Kovasti olin tyytyväinen kalustoon, itselleni kyllä alkaa olla vähän haasteita noissa maastoissa liikkumisessa.

Vastaavia tarkennusalgoritmeja löytyy kyllä muunkin merkkisistä rungoista, eli en ylistä merkkiä, vaan ihmettelen tekniikan kehittymistä yleisesti.

Jaakko