Visuaalisesti ja teknisestikin laadukkaita luonnonvalokuvia, kurkikuvat mielestäni näistä parhaimpia. Kyllä tällaisten kuvien ottaja voi hyvillä mielin kiinnittää jo valokuvakapteenin kolme ruusuketta kuvaustakkinsa molempiin kauluksiin.
Tämä Tamron 150-600 G2 on minulle varsin tuttu objektiivi, käytin sitä runsaan vuoden ajan menestyksellisesti Nikon D500:n kanssa omassa valokuvaustyössäni. Vaihdoin sen hiljattain Nikonin omaan 200-500/5,6 objektiiviin, monella osa-alueella vähän paremman kuvanlaadun takia. Tämä ei kuitenkaan tarkoita sitä, että ketjun aiheena oleva Tammukka olisi huono objektiivi. Päinvastoin, sillä on mahdollista saada osaavissa käsissä hyvinkin hienoja luonnonvalokuvia, kuten näistäkin kuvista näkee.
Vaikka maksaisi kymmenkertaisen summan rahaa Rahalaan uusimmasta ja hienoimmasta peilittömästä digikamerasta ja valovoimaisesta superteleobjektiivista, ei se takaa välttämättä yhtään parempia kuvia. Päinvastoin moni kuva voi jäädä kaluston painon ja polttovälinsäädön (zoomin) puutteen takia ottamatta.
Huippukalustoa paljon tärkeämpää on se, että jaksaa liikkua luonnossa ja nähdä vaivaa kuvien eteen. Monen vuoden ajan kameroiden kennot ovat olleet jo niin hyviä, että pimeälläkin putkella pärjää varsin vähässäkin valossa, jos vain osaa valottaa oikein ja hallitsee oikeaoppisen kohinanpoiston kuvankäsittelyssä.
Jotkut kenraali tonskuluksen hehkuttamat 400/2,8 tyyppiset muusinuijaobjektiivit eivät tarjoa sen yltiökermaisen bokehin lisäksi juuri muuta kuin selkävaivoja ja maastossa menetettyjä tilaisuuksia ja kuvakulmia.
