Marsalkka Spegen suuri valokuvaketju

[habannaama]

Ilmeisesti kuvaservu ei toimi yms. Palasin taas tänne ihailemaan aitoa filmivalokuvaa, mutta en näe enää spege sun kuvia!?

Jokatapauksessa nyt mielestäni menee huikkasen liiallisuuksiin tämä filmivalokuvahehkutus! Kyllä joo, filmi on ainutlaatuinen tallennusformaatti valokuville, mutta en voi allekirjoittaa sen puhtaasti teknistä paremmuutta oikeastaan millään osa-alueella, ainakin jos verrataan kinofilmiä nykyisiin parhaimpiin kinokennoihin. Vaan voidaan hyvinkin käyttää kulunutta vertausta audiomaailmasta analogisen levysoittimen ja CD levyn välillä! Kyse on fiiliksestä, ei teknisestä laadusta.

Sellainen tarkennus tuohon, kun olen vuodesta -83 saakka harrastanut high-endia, ollut erinäinen kavalkadi cd-soittimia, niin integroituna (perus), kuin combona, jossa pyöritin omassa kotelossaan ja da-muunnin omassa kotelossaan, kuin myös erialaisia vinyylisoittimia, erilaisilla plintti/varsi/rasia/riaa variaatioilla, niin valmistajan modaamattomia, kuin raskaastikin modattuja, niin ainakaan itselläni ei ole tullut vielä vastaan cd-soitinta, joka tarjoaisi äänellisesti jotain parempaa kuin vinyylisoitin, itseasiassa päin vastoin.

Levyhyllyistä löytyy tälläkin hetkellä samoja levyjä useampana eri variaationa, niin cd-kuin vinyyliversioinakin, niin normi, deluxe kuin HiRes-painoksinakin, koska äänentoisto lähellä sydäntä ja harrastus siinä missä valokuvauskin ja noilla tullut testattua lukuisiakin kertoja eri äänilähteillä saundeja ja silloin kun haluan päästä todelliseen nirvanaan musiikin nautinnon suhteen, valikoituu toistettavaksi poikkeuksetta vinyyli, olkoonkin että nirvanan katkaisee se, kun joutuu nousemaan persiiltään ja vaihtamaan lätyn puolta.

Teidän kummankin, siis sinun ja Spegen innoittamana kaivoin arkistojen kätköistä kaikki aikoinaan kuvaamani diat, nyt vain pitäisi päättää jotta minkä skannerin sitä hankkeisi, sen verran taustatyötä tehnyt, että jos päädyn omaan, niin Plustec OpticFilm 8100 budjettisyistä, tai sitten kokeilumielessä lähetän satsin johonkin digitoitavaksi, jahka katsastanut sen suunnan hintatason.

Mielenkiinnolla odotankin, mitä noista aikoinaan kuvaamistani dioista saa irti ja miten vertautuvat nykykuviin.

Itsestäni ei koskaan olisi puljaamaan minkään litkujen kanssa, liian laiska ja mukavuudenhaluinen, kaiken lisäksi kun työelämässä, vapaa-aika menee vaimon ja koiran kanssa touhutessa ja pitäisi vielä jaksaa/ehtiä liikuntaakin harrastamaan, niin ei kiitos ja kun filkkakuvaamiseen yhdistää sen faktan, että ainakin Sony a7R III:n resot sitä luokkaa, että varmasti riittää ja kuvan saa eri jälkikäsittelymuutoksilla aivan juuri sen kaltaisiksi kuin haluaa ja kaiken lisäksi melko pienelläkin vaivannäöllä, niin ihan ei nostalgiahuuma ole sitä luokkaa, että jaksaisin moisen ryhtyä.

Edellä mainitsemaani digiin kun yhdistää syksyllä hankkimani suodattimet, joita hyväksikäyttäen variaatiot nousevat jo kuvanottohetkellä uusiin ulottuvuuksiin ja siihen kun yhdistää mainitsemani jälkikäsittelyvariaatiot, niin henkilökohtaisesti puhtaalla kuvanlaadullisilla aspekteilla mitattuna digi vie ja filmi vikisee...

[spege]

Jokatapauksessa nyt mielestäni menee huikkasen liiallisuuksiin tämä filmivalokuvahehkutus! Kyllä joo, filmi on ainutlaatuinen tallennusformaatti valokuville, mutta en voi allekirjoittaa sen puhtaasti teknistä paremmuutta oikeastaan millään osa-alueella, ainakin jos verrataan kinofilmiä nykyisiin parhaimpiin kinokennoihin. Vaan voidaan hyvinkin käyttää kulunutta vertausta audiomaailmasta analogisen levysoittimen ja CD levyn välillä! Kyse on fiiliksestä, ei teknisestä laadusta.

Onko Jaloviina lopussa vai miksi hermot ovat nyt näin kireällä? Prikaatikenraalin arvoiselta valokuvaajalta sopisi odottaa parempaa henkistä kestävyyttä esikuntatyössä tässä valokuvasodankäynnissä!

Oletko koskaan lukenut ajatuksen kanssa kenraali Mafferin viestejä nykyisten digikameroitten kennojen ja filmin välisestä merkittävästä erosta toistaa sävyjä etenkin huippuvaloissa vai ovatko nämä asiat sinulle pelkkää hepreaa? Pelkäätkö, että vuosia hehkuttamasi kalliit Sonyn peilittömät digikamerat osoittautuvat vuosisadan vedätyksesi valokuva-alalla, Matti joutuu muuttamaan foorumin nimen filmicamera.netiksi ja alat näin ollen peloissasi kapinoida jopa valokuvamarsalkkaasi vastaan!

[temama]

Huomenta. Juuh, voipi olla, että jaloviinatkin on nyt huikkasen lopussa (hyvä vaan, edistää terveyttä), kun olen rahdannut lyhyen ajan sisällä pari erillaista skannerinrähjää himaan! Ja viime iltana meni hermot kun vanhentuneet skanneriohjelmistot melkein sekoitti pöytäkoneen. Muutenkin skannaamisessa oli erinnäistä haastetta.
Täytyy kuitenkin myöntää, että on siinä jotain taianomaista kun skanneri alkaa syöttäämään ruutuun hitaasti, mutta varmasti digitaalista tulkintaansa analogisesta filminegatiivista!
Saas nähdä miten tässä vielä käy. Olen nyt käynyt muutamassa Stadin kivijalkaliikkeessä tän filmi-innostukseni takia, ja kaikissa niissä on herännyt keskustelua siitä kuinka filmikuvauksen suosio on taas noussut! Periaatteessa, jos erillaisia filmilaatuja ryhdyttäisiin kehittelemään vielä nykyistä paremmaksi, niin analogisesta kuaamisesta saattaisi tulla oikeasti pieni hitti?! Digitointiteknologian puolella se ei ainakaan olisi mikään ongelma, tekniikka on mennyt niin paljon eteenpäin.
Todennäköisesti tulen jatkossa luottamaan pääsääntöisesti siihen noritsu skanneriin, mutta on ihan hyvä, että minulla on myös oma vaihtoehto jos haluan kokeilla jotakin spesiaalimpaa. Nyt kun sain vihdoin ajurit toimimaan, niin esim. toi Epsonin skanneri puski ulos yllättävän järkevän oloista kuvaa. Laitan myöhemmin hieman näyttiä omaan ketjuuni.

[hkoskenv]

Oletko koskaan lukenut ajatuksen kanssa kenraali Mafferin viestejä nykyisten digikameroitten kennojen ja filmin välisestä merkittävästä erosta toistaa sävyjä etenkin huippuvaloissa vai ovatko nämä asiat sinulle pelkkää hepreaa?

Eivät ne ole hepreaa teknisessä mielessä, mutta käytännössä sävyjen toisto kirkkaissa kohdissa on mitätön detalji. Jos ei ole hifisti, joka elää tuollaisten yksityiskohtien hiomisesta, kukaan ei edes huomaa sitä. Ja jos se on isossa osassa kuvaa, sitten on valotettu väärin. Tai valittu tarkoituksella keinotekoinen kohde, joka vaatii tolkutonta dynamiikkaa, ihan vain kameran rajojen näyttämiseksi.

Pelkäätkö, että vuosia hehkuttamasi kalliit Sonyn peilittömät digikamerat osoittautuvat vuosisadan vedätyksesi valokuva-alalla, Matti joutuu muuttamaan foorumin nimen filmicamera.netiksi ja alat näin ollen peloissasi kapinoida jopa valokuvamarsalkkaasi vastaan!

Älä nyt sinäkin hurahda uskomaan, että filmikuvaamisella on marginaalia suurempi tulevaisuus. Jos koet filmikuvat paremmiksi, se on OK, mutta aikuisen ihmisen pitäisi tajuta, että massat eivät vaihda käteviä digikameroita hyvin monimutkaiseen ja epämukavaan filmikuvaamiseen siksi, että kolme pikseliä kirkkaan valopisteen ympärillä ovat väärän värisiä. Ei digikameroita ole koskaan myyty sillä, että ne saturoituvat samalla tavalla pehmeästi kuin filmi. Niillä on omat etunsa ja rehellisyyden nimissä on sanottava, että digikamerat ovat täysin ylivoimaisia käytännössä kaikilla muilla osa-alueilla, niin teknisillä kuin käytännön työnkulkuun liittyvillä. Filmistä haetaan nostalgiaa tai erikoista hifistelyä.

[hkoskenv]

Periaatteessa, jos erillaisia filmilaatuja ryhdyttäisiin kehittelemään vielä nykyistä paremmaksi, niin analogisesta kuaamisesta saattaisi tulla oikeasti pieni hitti?! Digitointiteknologian puolella se ei ainakaan olisi mikään ongelma, tekniikka on mennyt niin paljon eteenpäin.

En usko tuohon. Vaikka filmikuvaus näyttää olevan jonkinlainen nostalgiaboomi, sillä ei ole mitään mahdollisuutta saavuttaa edes lähelle sitä myyntiä ja niitä tuotekehitysresursseja, joita oli käytössä silloin kuin nykyiset filmit kehitettiin. Niitä ei parannella hifistien hiluilla (jos ei sitten muoti mene siihen, että jotkut tarkoitukselliset vääristelyt lasketaan taiteellisiksi parannuksiksi).

[Maffer]

Digi menee kliinisyys edellä ja ääripäät, eli käytännössä filmi ja jokunen luuri, toimii paremmin haastavassa valossa. WTF? Missä kohtaa juna on menny raiteiltaan? Kalliit digit on melkein poikkeuksetta menneet numerot edellä johkin liikkuvien kohteiden seurantaan ja järjettömiin FPS-lukuihin millä tavan valokuvaaja ei tee yhtikäs mitään. Sen sijaan valon tallennukseen ei panosteta.

Ja Hannu, nyt saa jo "HDR"-filmiä. Kyllä sitä on kehitetty edelleen.

[mattimi]

Eivät ne ole hepreaa teknisessä mielessä, mutta käytännössä sävyjen toisto kirkkaissa kohdissa on mitätön detalji. Jos ei ole hifisti, joka elää tuollaisten yksityiskohtien hiomisesta, kukaan ei edes huomaa sitä. Ja jos se on isossa osassa kuvaa, sitten on valotettu väärin. Tai valittu tarkoituksella keinotekoinen kohde, joka vaatii tolkutonta dynamiikkaa, ihan vain kameran rajojen näyttämiseksi.

Ei ainakaan minun kokemuksen mukaan ole noin. Vaikkapa kirkkaan taivaan kanssa sävyillä on suuri merkitys. Maisemakuvaaja tappelee koko ajan kohteen suuren dynamiikan kanssa ja joutuu tekemään kompromissejä. Jos esimerkiksi pilvisessä taivaassa kirkkaimman kohdat pilvissä palavat puhki, niin kuva on pilalla, vaikka puhkipalaneet alueet ovat pieniä. Niihin kuitenkin katse hyppää ensimmäisenä. Ehkä minä sitten katson kuvia väärällä tavalla. En kylläkään tunnustaudu hifistiksi. Oman kaluston kanssa se ei edes onnistuisi.

[Maffer]

No siinä se ongelma käytännössä on. Ihmisen näköaisti nappaa ensin kirkkaseen pistemäiseen detailiin. Ne paukkuu sekä venyy eikä parannusta ole tullut sieltä ajalta Canon D30. Sellaista parannusta, että kehtaisi henkseleitä jonkun valmistajan paukutella. Varjojen nostamisen jälkikäteen tekee kuvasta vain sellaisen Photomatix-virityksen vuodelta 2007.

[Arza22]

Ei ainakaan minun kokemuksen mukaan ole noin. Vaikkapa kirkkaan taivaan kanssa sävyillä on suuri merkitys. Maisemakuvaaja tappelee koko ajan kohteen suuren dynamiikan kanssa ja joutuu tekemään kompromissejä. Jos esimerkiksi pilvisessä taivaassa kirkkaimman kohdat pilvissä palavat puhki, niin kuva on pilalla, vaikka puhkipalaneet alueet ovat pieniä. Niihin kuitenkin katse hyppää ensimmäisenä. Ehkä minä sitten katson kuvia väärällä tavalla. En kylläkään tunnustaudu hifistiksi. Oman kaluston kanssa se ei edes onnistuisi.

Tämä on kyllä maisemakuvaamisessa oikea ongelma. Sitä voi jonkun verran kiertää ottamalla kaksi valotusta valottamalla etualan ja taivaan erikseen, ja yhdistää ne sitten jälkikäsittelyssä. Siinäkin on omat haasteensa varsinkin silloin kun taivaan ala ei ole selkeä, vaan edessä on esim puiden oksistoa. Ja toki olisi helpompaa jos sitä ei tarvitsisi tehdä jälkikäsittelyssä vaan sävyt toistuisivat luonnollisina suoraan kennolta.

Noissa Spegen filmikuvissa on kyllä hienot sävyt, ja niistä todellakin näkee että dynamiikka on ihan muuta kuin digikennoissa. Taivaan kirkkaimmatkin sävyt toistuvat luonnollisesti, jopa silloin kun aurinko on kuvassa näkyvissä. Yritäpä digillä tehdä sama. Kyllähän nämä filmikuvat on mukavia katsella, ja hatunnosto Spegelle koko prosessin taitamisesta.

[habannaama]

"väistin" digillä maisemakuvissa mahdolliset ongelmat Leen suodattimilla ja luonnollisesti siihen yhdistettynä sopivilla asetuksilla kulloiseenkin tilanteeseen sopien + noihin yhdistettynä itseäni miellyttävillä jälkikäsittelysoftan säädöillä versus lopputulos.

Joku voi todeta, että joopa joo, valtava vaiva puljata suotimen kanssa, mutta filkalla puljaaminen olisi itselleni huomattavasti työläämpää ja edellämainitsemallani työnkululla lopputulos kokonaiskuvassa on itselleni digi 1 - filkka 0

Silti ymmärrän heitä, kellä se filkka tuo sen fiiliksen että nyt ollaan tekemisen ytimessä, mutta "oikeanlaisella" työnkululla en näe kyllä henkilökohtaisilla puusilmilläni digillä maisemakuvauksessa pienintäkään ongelmaa.

[hkoskenv]

Ei ainakaan minun kokemuksen mukaan ole noin. Vaikkapa kirkkaan taivaan kanssa sävyillä on suuri merkitys. Maisemakuvaaja tappelee koko ajan kohteen suuren dynamiikan kanssa ja joutuu tekemään kompromissejä. Jos esimerkiksi pilvisessä taivaassa kirkkaimman kohdat pilvissä palavat puhki, niin kuva on pilalla, vaikka puhkipalaneet alueet ovat pieniä. Niihin kuitenkin katse hyppää ensimmäisenä. Ehkä minä sitten katson kuvia väärällä tavalla. En kylläkään tunnustaudu hifistiksi. Oman kaluston kanssa se ei edes onnistuisi.

Jos taivas on tärkeä osa kuvaa, sitten voi valottaa sen mukaan ja nostella vähän varjoja. Jos taas taivas on vain taustaa, niin ei muutama puhki palanut kohta ainakaan minua haittaa. Täytyy mennä aika äärimmäisiin tilanteisiin (pimeä kuusikko ja aurinkoinen keväthanki) tai neuroottiseen kohinakammoon (nykykamerat kestävät nostaa varjoja aukkokaupalla), että se haittaa sitä informaation välitystä, jota kuvalla on tarkoitus tehdä. Ymmärrän, että se voi olla joillekin henkilökohtaisesti iso asia ja se on myös viimeinen teknisesti haastava alue "normaalissa" kuvaamisessa, joka on muuten ylittänyt ihmisen aistit jo ajat sitten, mutta lähinnä vastustan tuota meukaamista, että sellaisella detaljilla olisi mainittavaa merkitystä näiden laitteiden markkinoihin. Voin kertoa, että ei ole. Enkä usko, että siihen tulee parannusta lähiaikoina ja sitten jos tulee, jossain on tehty rajuja kompromisseja ja hifistit saavat taas itkeä, että 50 EV:n superdynamiikkakenno ei otakaan 325 kuvaa sekunnissa eikä tarkennus seuraa pään ympärillä pyörivän paarman verkkosilmän keskimmäitä osasilmää. Ne tylsät keväthankikuvat kun on äkkiä otettu ja sitten mieli tekee taas haastaa kamera.

Valtavassa dynamiikassa on se ongelma, että sellaiselle ei ole oikein tarvetta missään valokuvahifistien Atlantiksen ulkopuolella. Teollisuuden konenäkösovelluksissa voidaan mukauttaa valaistusta. Valvontakameroissa säädetään valotus tarkkailtavan kohteen mukaan eikä sillä ole väliä jos kirkkaat valot tai pimeät varjot palavat puhki. Ylivoimaisesti suurin osa valokuvauksesta ei kärsi siitä mainittavasti. Jos media ostaa kuvaajalta maisemakuvan, ei sitä kiinnosta muutama puhki palanut pikseli tai nostettujen varjojen ongelmat, joita yksi kultasilmä tuahnnesta näkee. Siksi kellään ei ole motivaatiota kehittää kennojen dynamiikkaa.

Se on myös hyvin haastava ja kallis kehityskohde. Piin kyky säilöä varauksia on rajallinen ja käsittääkseni käytännössä loppuun käytetty ainakin nykyisenlaisilla valmistusprosesseilla. Kehityksen alla olevat keinot ovat pikselien jakamista ym. kiertoteitä mutta niillä on kaikilla omat haittansa. Sitten kun kuvaan tulee raitoja tai muita artifakteja eri herkkyyden pikselien yhteensovittamisesta, kohina lisääntyy ym. hifistien ikuinen ulina jatkuu.

[temama]

Mä kyllä sanoisin, ettei digirunko pilaa yhtäkään maisemakuvaa, jos kuvaaja tietää mitä tekee. Niin kuvatessa, kuin jälkikäsittelyssä.
Ja homman tunteva maisemakuvaaja hankkii tietenkin kinokameran joka pystyy tarvittaessa pixelshiftiin! Eli sonyn, pentaxin tai panasonicin rungon. Tosi rgb värintoisto ja vielä parempi dynamiikka.

[Maffer]

Leikkaa ja liimaa pilaa motivaation siihen touhuun. Helpot asiat digistä on nyt ratkottu, vaikeat olis jäljellä. Jokainen vaikean ongelman ratkominen raketoi digin myynnin osaltaan. Seuraavana tulee varmaan global shutter.

[hkoskenv]

Mä kyllä sanoisin, ettei digirunko pilaa yhtäkään maisemakuvaa, jos kuvaaja tietää mitä tekee. Niin kuvatessa, kuin jälkikäsittelyssä.
Ja homman tunteva maisemakuvaaja hankkii tietenkin kinokameran joka pystyy tarvittaessa pixelshiftiin! Eli sonyn, pentaxin tai panasonicin rungon. Tosi rgb värintoisto ja vielä parempi dynamiikka.

Kyllä se pilaa, jos tavoite on täydellisyys. Noiden rajat saa esiin, jos haluaa. Jos tarkoitus on ottaa kuvia, jotka kertovat maisemasta tai näyttävät hyviltä, rajoitukset saa helposti kierrettyä perustason osaamisella, mutta jos harrastus on hifismi, se keskittyy juuri niihin epätäydellisyyksiin. Kuvan esittämä kohde on täysin sivuseikka silloin.

Maiseman pitää olla staattinen, että pixelshift toimii. Joku vuoristo tai jäätikkö voi olla tarpeeksi staattinen, mutta kasvillisuus liikkuu aina tuulessa. Olen varma, että jos pixelshifkuvista alkaa kaivaa liikkeen takia sumenneita puiden lehtiä, niitä löytyy aina. Mutta se ei ole muotia hifisteillä nyt, vaan hiilikellari keväthangella on kaiken A ja O.

[©pjm]

Kylläpä on taas sivullinen mielenkiintoisia kuvia...

[habannaama]

Jos taivas on tärkeä osa kuvaa, sitten voi valottaa sen mukaan ja nostella vähän varjoja. Jos taas taivas on vain taustaa, niin ei muutama puhki palanut kohta ainakaan minua haittaa. Täytyy mennä aika äärimmäisiin tilanteisiin (pimeä kuusikko ja aurinkoinen keväthanki) tai neuroottiseen kohinakammoon (nykykamerat kestävät nostaa varjoja aukkokaupalla), että se haittaa sitä informaation välitystä, jota kuvalla on tarkoitus tehdä. Ymmärrän, että se voi olla joillekin henkilökohtaisesti iso asia ja se on myös viimeinen teknisesti haastava alue "normaalissa" kuvaamisessa, joka on muuten ylittänyt ihmisen aistit jo ajat sitten, mutta lähinnä vastustan tuota meukaamista, että sellaisella detaljilla olisi mainittavaa merkitystä näiden laitteiden markkinoihin.

Juurikin näin.

[Sakke_K]

Nostalgisia kuvia, filmiajan värikuvien virheitä täynnä :-) Satunnaisgeneraattori töissä taustalla.

Valkoinen ei ole valkoista missään, lumiset alueet puuroutuvat sävyerottelun puutteeseen ja resoluutio on mitä on. Osa jutuista johtuu varmaankin myös objektiivista. Omaa fiilistä näissä on, mutta kyllä nykydigi hakkaa nämä teknisesti mennen tullen.

Kiva setti tietenkin. Dia- ja mustavalko-ajan läpi kahlanneena ei ole kuitenkaan tuohon touhuun yhtään ikävä.

[spege]

Nostalgisia kuvia, filmiajan värikuvien virheitä täynnä :-) Satunnaisgeneraattori töissä taustalla.

Valkoinen ei ole valkoista missään, lumiset alueet puuroutuvat sävyerottelun puutteeseen ja resoluutio on mitä on. Osa jutuista johtuu varmaankin myös objektiivista. Omaa fiilistä näissä on, mutta kyllä nykydigi hakkaa nämä teknisesti mennen tullen.

Noissa Spegen filmikuvissa on kyllä hienot sävyt, ja niistä todellakin näkee että dynamiikka on ihan muuta kuin digikennoissa. Taivaan kirkkaimmatkin sävyt toistuvat luonnollisesti, jopa silloin kun aurinko on kuvassa näkyvissä. Yritäpä digillä tehdä sama. Kyllähän nämä filmikuvat on mukavia katsella, ja hatunnosto Spegelle koko prosessin taitamisesta.

Tässä ketjussa puusilmät näyttävät erottuvan hyvin niistä, jotka suhtautuvat valokuvaukseen vakavasti ja ymmärtävät suurta sävydynamiikkaa vaativien maisemavalokuvien haasteet ja sen, että filmi antaa vielä 2020-luvullakin, 20 vuoden digicamerahuuman jälkeen erittäin kovan vastuksen parhaimmillekin digikameroille, kun puhutaan valokuvien väri- ja sävymaailmasta.

Kylläpä on taas sivullinen mielenkiintoisia kuvia...

Totta turiset. Jottei tämä ketju menisi pelkäksi teoreettiseksi väittelyksi digin ja filmin paremmuudesta, otin tänään itseäni niskasta kiinni ja käsittelin kuva-arkistojeni kätköistä julkaisukuntoon kuusi valokuvaa, joista kolme on täysin ennenjulkaisemattomia! Nyt mennään ajassa yli 23 vuotta taaksepäin kesään 1998, vanhaan hyvään aikaan, jolloin koko Suomessa oli vain muutamia hyvin heikkolaatuisia digikameroita. Julkaisen nämä vanhat filmikuvani nyt myös lähestyvän Joulun, tämän mahtavan valokuvaketjuni kahdennenkymmennen sivun ja yli 20.000 lukukerran kunniaksi!

Tämän kuvasarjan ensimmäiset kolme valokuvaa ovat edesmenneen legendaarisen tamperelaisen valokuva-alan mahtimiehen, Matti Selänteen (Salamaselänne) johtamalta, aikoinaan Ranualla toimineella Luontokuva-akatemian kuvauskurssilta, johon osallistuin myös itse nuoreana valokuvavänrikkinä, kauan ennen nimitystäni valokuvamarsalkaksi. Kurssin vetäjänä toimi itse suomalaisen luonnonvalokuvauksen grand old man Hannu Hautala, joka esiintyy kuvasarjan ensimmäisessä otoksessa EOS-1N runkoon kiinnitetyn EF 600/4L superteleobjektiivinsa kanssa.

Harjoittelimme Hannun johdolla lintujen ja eläinten kuvaamista Ranuan eläinpuistossa. Seuraavat kaksi kuvaa otin tuolla Hannun 600-millisellä yhdellä hänen monista EOS-1 rungoistaan omalle filmille. Loput kolme valokuvaa ovat saman kesän loppupuolelta Kuusamon karhunkierrokselle suuntautuneelta valokuvasotaretkeltä. Nämä kuvat ikuistin silloin omistamallani Canon F-1N kameralla ja FD 28-85/4 objektiivilla, kuten myös ensimmäisen kuvan mestarista. Kaikki nämä kuvat on otettu Fujin ISO 100 diafilmeille, suurin osa Sensia 100:lle, jonka valmistus on lopetettu jo kauan sitten.

Kaikki kuvat on luonnollisesti digitoitu nyt vajaan vuoden verran omistamallani Plustek 8200i filmiskannerilla. Kuvista näkee hyvin, että diafilmissä on erittäin hyvä resoluutio, mutta sävydynamiikka ei yllä lähimainkaan värinegatiivifilmin tasolle.








Hannu Hautala on monella tapaa merkittävä henkilö myös tämän ketjun viimeaikaisten keskustelujen valossa. Hautalahan, joka korkean ikänsä ja sairuksiensa takia joutui lopettamaan rakkaan ammattinsa, ei koskaan siirtynyt filmikameroista digiin, vaan kuvasi kunniakkaasti loppuun asti Fujin diafilmeillä. Hannullehan on koko 2000-luvun jopa naureskeltu tämän asian takia, mutta ainakaan itseäni ei enää naurata, kun olen saanut nyt omakätisesti todeta, kuinka paljon turhaa hypetystä digikuvaamiseen onkaan sisältynyt.

Sain aikoinaan nuoreana valokuva-alokkaana inspiraation jaloon luonnonvalokuvaukseen juuri Hannu Hautalan kuvakirjoista ja hänen kuvansa tekivät minuun erittäin suuren vaikutuksen, joka näkyy edelleen omassa työskentelyssäni. Hautalan vanhoja filmikuvia katson myös edelleen paljon mieluummin, kuin kaikkein terävimpiäkään nykyluontokuvaajien digikuvia. Digikuvista puuttuu jotakin olennaista, niissä ei ole lainkaan samanlaista viehätystä kuin filmikuvissa, ne ovat neulanteräviä, mutta niissä ei ole sielua.

[Maffer]

Toiseksi viimeisessä kuvassa on kiviset kasvot. Poskipää, nenä, silmä ja suu. Otsakin komiasti esillä.

[Sakke_K]

Digikuvista puuttuu jotakin olennaista, niissä ei ole lainkaan samanlaista viehätystä kuin filmikuvissa, ne ovat neulanteräviä, mutta niissä ei ole sielua.

Filmikuvista puuttuu jotain olennaista, niissä ei ole ollenkaan samanlaista viehätystä kuin digikuvissa, jotka ovat neulanteräviä, sielukkaita ja samalla epätäydellisiä reproja valon näyttämästä todellisuudesta.