Kuvaton kuva!

[JL Anttola]

Äsken vaimon kanssa takapihalle ulos. Meiltä ehkä vähän reilu 100 metriä tuohon rantaan, mutta jäätiin takapihan oven eteen kuuntelemaan.

Tsiljoona tähteä pilvettömällä taivaalla. Lähilahdella jää laulaa koko ajan; ääni menee tasaisella vauhdilla muutaman kilometrin matkan vasemmalta oikealle, oikealta vasemmalle. Välillä rasahtaa tosi kovaa aivan yhdessä paikassa, sitten kumu pakenee suoraan pois päin palatakseen samalla tavalla takaisin. Vastarannalta kuuluu viirupöllön huhuilu. Mitään muuta ääntä ei sitten kuulukaan; jään ja pöllön laulut vain.

Kaukana ovat koronat, korot, kihdit, kaihit, valtion velat ja tulevat lamat.

Seistään vierekkäin puhumattomina, ei tarvi puhua mitään. Sisään vasta kun alkaa palella. Ei tarvetta kameralle eikä kännykälle, oman nupin muistipaikkaan pakataan dataa tuutin täydeltä kumpikin.

Halpoja, joskin harvinaisia ovat vanhuksien parhaat ja palkitsevimmat huvit.

Jaakko (+puolisko)

[rolsen]

Kyllähän tämän kuvan pystyi aistimaan hyvän kuvauksen perusteella, tietysti helpottaa jos on kokenut vastaavaa.

[JL Anttola]

Niille vinkiksi ketkä ei vielä oo kokeneet:

Teoretisoijaas tuota jään laulua. Oiskos kyse siitä, että tarvitaan korkeapaine kevväällä, eli päivällä paistaa, yöllä runsaasti pakkasta. Ilman lämpötila vaihtelee päivän ja yön välillä helposti parikymmentä astetta, ja myös jään yläpinnan lämpötila vaihtelee suuresti. Jään alapinta on vettä vasten, ja aika vakiossa lämpötilassa. Jäähän syntyy lämpötilaeroista johtuvia jännitteitä. Jää halkeilee, halkeama alkuun päästyään kulkee selän poikki ja synnyttää äänen. Raksahduksia, huminaa, ulinaa, mikä rannalla seisovan kuulijan korvissa kulkee selkien poikki sivuttain ja pitkittäin. Jää laulaa.

Siitä äänen kulkemisesta syntyy se aavemainen, taianomainen tunnelma. Sitä ei oikein millään äänitystekniikalla taho saaha talteen, on oltava läsnä!

Jos talvi on ollut sellainen, että jään päälle on noussut vettä, tai lumi on välillä sulanut, ja taas pakastanut, jäähän muodostuu kerroksia. Kerrokset irtoavat toisistaan, syntyy myös jään sisäisiä vaakasuoria railoja, noitten tavallisten näkyvien halkeamien lisäks. Iso jääkenttä kaiuttaa ääntä. Jos kerrokset ovat kaikki teräsjäätä, ja melko lujasti toisissaan kiinni, ilmiö on vahvimmillaan, ääni on voimakkain. Jos jää on kohvaa tai sohjoa, ei se soi, murtuu ääneti vain. Jos jään päällä on lunta, se eristää sekä lämpövaihteluja että ääntä, ei soi silloin. Jos jää on ohutta kun lumi häviää, ei ole soinnissa voimaa eikä kestoa, ilmiö häviää tunneissa.

Niiko luonnonilmiöissä yleensäkin, ei oo tässäkään asiassa vuodet veljeksiä. Ainakin täällä välisuomen alueella ilmiö on tänä vuonna tosi vahva, kannattaa illan pimetessä tai alkuyöstä ajella kuuntelemaan johonkin ihmisen tekemistä äänistä vapaaseen paikkaan, suuren selän rannalle, jos aurinkoiset päivät ja kylmät yöt jatkuvat. Vaikkapa jo tänä iltana?

Tuo teoria on jostain luettua ja itse mietittyä. Luetun kohdalla voi ymmärrys olla ollut vajavainen ja muisti vielä muuttaa asioita, ja itse mietitystä ei ole mitään takuuta. Eli lukijan vastuulla, kuten aina. Menkää silti kuuntelemmaan, jos on mahollista, eli jos ootte oikeella puolella sisärajaa.

Jaakko

[talonherra]

Ankara on ollut jään voima tänä talvena.. meilläkin eilen pukkas mökillä jää, rannan maan pystyyn penkaksi, miehen mentävä tunneli jäi maakasaan..

[jopisalo]

tervehdys
Kun on tekijämies asialla niin eipä tuossa suurta eroa ole onko jonossa bittejä vai pikseleitä, hyvin kuva muodostui !

Maanantaina tuli taas käytyä mökillä, laiturin päästä vastarannalle oli vielä jäätä, itäänpäin kilometri sulaa. Jää vinkui, vonkui ja paukkui ja solisti ( lue "tuuli") veti puikkoontunutta palajäätä pitkin kiinteän reunaa . Tähtitaivas puuttui, tai kai se siellä oli, on vaan tuo lähin peittävän kirkas.

ps. (oikaisu)justiinsa jostain luin artikkelin kuinka viiskytluvulla seitsemänkymppiset olivat vanhuksia, ja kuinka käsite on nyt siirtynyt kasikymppisiin.