Dailunch:n yo-kuvat 5.5.
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 30#1193930
Täytyy kyllä myöntää, että aika perinteisiä nuo kuvat ovat.
Keltapukuinen:
Valkolakki, valkotaivas,,. Aavistuksen muodotomaksi tuo lakki nyt jää, jos vaikka vertaa toiseen kuvaan. Olisiko kuvauskorkeutta nostamalla saanut metsää enemmän kasvojen taakse?
Muutenhan se on nätti. Käsille on sinänsä saatu hyvä paikka, eivätkä käsivarret ole kylkiä pitkin, mutta aavistuksen tulee fiilis, että laituri on kapea ja kaiteesta pidetään tiukahkosti kiinni. Sormet on ihmisessä hieno asia, ne näyttämällä saadaan useimmiten kuvaan siroutta. Pidän myös aavistuksen epäsymmetrisemmasta olkapäiden asennosta, nyt tuo on aika leveän näköinen asento.
Hyvä valo.
Sinipukuinen:
Yo-lakin ja kapteeninlakin ero näkyy nyt näissä kahdessa kuvassa. Tämä on se oikea asento ylioppilaslakille.
Valo tulee poskelle ja olkapäälle aika voimakkaana, mutta muuten samanlainen miellyttävän pehmeä kuin edellisessäkin. Kontrastia tulee sen verran paljon, että silmät jäävät vähän mustiksi. Heijastin olisi voinut toimia hyvin tasoittamassa ja valaisemassa silmiä.
Nyt vartalon ja käsien asento on miellyttävämpi, rennompi. Ja taas koetan osoitella muillekin kuvaajille tuota käsivarsien irrottamista kyljistä, se tuottaa itsestään kauniin kavennuksen vyötärölle.
Kävin kurkkaamassa portfoliotasi ja Flickriä, näköjään olen jo aiemminkin katsonut näitä kuvia. Kaipaisin järjestettyihin kuviisi jotain samanlaista kuin sinulla on esim. noissa keikkakuvissa. Irtiottoja, mallien vapautumista, anna heille jotain muuta ajattelemista kuin pelkkää kuvattavana oloa. Tunteita kuviin näkyviin. Tekniikka on jo hallussa nopeassakin tilanteessa, joten voit laittaa mallisi tekemään jotain.
Kritisoin ihmiskuvasi !UUSI!
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
Dailunch
- Viestit: 448
- Liittynyt: Kesä 02, 2013 19 : 34
Kiitokset jälleen, paljon huomioita asioista joita en ole yhtään huomannut :)
Mallin ohjaaminen on ehdottomasti heikkouteni, ja siihen täytyisi saada rohkeutta ja määrätietoisuutta lisää. Tekniikan kyllä oppii hetkessä, mutta se taiteellinen puoli vaatii jo taitoakin. Ennen seuraavaa keikkaa pitää jälleen tutustua muiden potretteihin ja hakea niistä hieman inspiraatiota erilaisiin poseerauksiin. Nyt ohjaukseni on aika lailla mallia "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile" :D
Mallin ohjaaminen on ehdottomasti heikkouteni, ja siihen täytyisi saada rohkeutta ja määrätietoisuutta lisää. Tekniikan kyllä oppii hetkessä, mutta se taiteellinen puoli vaatii jo taitoakin. Ennen seuraavaa keikkaa pitää jälleen tutustua muiden potretteihin ja hakea niistä hieman inspiraatiota erilaisiin poseerauksiin. Nyt ohjaukseni on aika lailla mallia "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile" :D
-
moonshine
- Viestit: 1312
- Liittynyt: Heinä 27, 2010 21 : 08
En ole Olli, mutta kommentoin kuitenkin kuvista välittyvää tunnetta, sillä niissä ainakin tänne välittyy melkoinen ero.
Eka on vapautunut, tokasta taas välittyy mentaliteetti "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile". Kuva vaikuttaa väkinäiseltä, enkä olisi yhtään tyytyväinen kuvaan, vaikka se olisi teknisesti miten hyvä.
Poseerauksia on hyvä tuntea, mutta sitäkin tärkeämpää olisi panostaa yhteyden luomiseen kuvattavaan. Mikäli mahdollista, tutustua ensin ilman kameraa.
Eka on vapautunut, tokasta taas välittyy mentaliteetti "laita se käsi siihen kaiteelle ja hymyile". Kuva vaikuttaa väkinäiseltä, enkä olisi yhtään tyytyväinen kuvaan, vaikka se olisi teknisesti miten hyvä.
Poseerauksia on hyvä tuntea, mutta sitäkin tärkeämpää olisi panostaa yhteyden luomiseen kuvattavaan. Mikäli mahdollista, tutustua ensin ilman kameraa.
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
Alsaluksen esiintyvää kirjallisuutta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 11#1194911
Esiintymistilanteen riesa on mikrofoni. Se toki antaa kädelle luontevan paikan, mutta ottaa myös ison roolin kuvassa, peittäen usein juuri tärkeitä suunilmeitä. Se myös kertoo tilanteen olevan suullista esiintymistä, mutta on vähän helppo ratkaisu. Asialle vaan ei usein voi mitään, jos kyseistä esiintymistä haluaa kuvata. Uudet pienet radiomikit ovat siunaus.
Puhut myös vaikeasta valosta. Tämä on toinen esiintymiselle tyypillistä, eikä tähänkään pääse juurikaan vaikuttamaan, jollei esiintyjä liiku. Liikkuvassa kohteessa joutuu seuraamaan tilannetta ja hakemaan sitä kohtaa, jossa valo toimii edes jotenkin.
Omat kokemukset on, että pitää vaan keskittyä siihen esityksen hengen vangitsemiseen ja toivoa sitten parasta valon suhteen.
1. kuva:
Pidän asusteen värikkyyden rinnasteisuudesta taustan värikkyyteen. Lyhyt syväterävyys pitää kohteen irrallaan taustasta, mutta värit erottuvat. Tilanteen ympäristö muotoutuu osaksi kuvaa. Katse liikkuu kasvoissa ja pullorivissä.
Yritin arvioida, hyötyisikö kuva siitä, että tarkennus on kädessä, mutta mielestäni tässä olisi kyllä kasvot ollut mielekkääpi kohde. Pienestä kiinni, mutta ilme ja esiintyjän persoonallisuus olisi sen arvoista.
Ymmärrän myös tilanteiden nopeuden, mutta sommittelussa olisi voinut yrttää tuota kyynärpäätä pois. Keskipainotteisuus on OK, juuri tuon taustan takia.
Valo on pehmeää ja ehkä korostaa hiukan nyt esiintyjän nuorta ikää. Hiukan tenavatähden katu-uskottavuus kärsii, kun ei ole särmää.
2. kuva:
Nyt skarppius on kohdallaan. Tausta ei ole enää merkitsevä ja katse pyörii suunillee silmistä mikkiä pitkin alas katseen kohtaan paperissa, papereita pitelevään käteen ja takaisin kasvoille. Aavistuksen uhkaavat nuo polvet viedä aina katsetta.
Ilme antaa jotain epäuskon ja innokkuuden väliltä. Kampaus ja rempseä asento kuin Donnerilla. Kasvojen puna viittaisi ehkä siihen innokkuuteen tai konjakkiin. Eli kyllä tästä kirjailjaksi tunnistaa (toivottavasti, täytyy myöntää, että en tunne).
Tässä näkisin valon aika hyvänä loppujen lopuksi. Hiuksissa ja takissa kiiltoa, kasvoissa uurteita.
3. kuva
Tässä on vaikea valo. Käsi palaa, kasvoissa flatti valo. Kohina rosouttaa taustaa, ei välttämättä mitenkään huono juttu. Taas siitä tarkennuksesta kasvohin, joskin nyt voisi vähän olla myös liike-epäterävyyden syytä.
Tykkäisin tässä tiukemmasta rajauksesta. Henkilön maaninen ilme vetää katseen puoleensta totaalisesti, joten reunoilla ei ole oikeastaan enää virkaa (vaikka tausta kuvio on kiehtova). Pystyrajaus, kasvot ja kädet ehkä.
Luulen, että esiintyjä ei laittaisi tätä kuvaa tällä ilmeellä keikkajulisteeseen, mutta se ei silti tarkoita, etteikö kuva voisi olla totuudenmukainen. Kyllä tästä herää kiinnostusta kyseistä esitystä kohtaan.
Yhden jutun voisin vielä sanoa, mikä näissäkin kuvissa tulee esille. Esiintyjää tavataan kuvata alaviistosta. Luontaista tietenkin lavan takia, ja ehkä kuvaa sitä esiintymistilannetta. Mutta jos pystyy asettumaan tavalla tai toisella samalle tasolle, saa usein siihen esitykseen ja esittäjään vahvemman kontaktin. Katsokaapa vaikka konserttitaltiointeja, teatterin mainoskuvia tai jotain vastaavia. Ero on suunnilleen sama kuin:
Esiinnytään meille
vs
Esiintyy minulle
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 11#1194911
Esiintymistilanteen riesa on mikrofoni. Se toki antaa kädelle luontevan paikan, mutta ottaa myös ison roolin kuvassa, peittäen usein juuri tärkeitä suunilmeitä. Se myös kertoo tilanteen olevan suullista esiintymistä, mutta on vähän helppo ratkaisu. Asialle vaan ei usein voi mitään, jos kyseistä esiintymistä haluaa kuvata. Uudet pienet radiomikit ovat siunaus.
Puhut myös vaikeasta valosta. Tämä on toinen esiintymiselle tyypillistä, eikä tähänkään pääse juurikaan vaikuttamaan, jollei esiintyjä liiku. Liikkuvassa kohteessa joutuu seuraamaan tilannetta ja hakemaan sitä kohtaa, jossa valo toimii edes jotenkin.
Omat kokemukset on, että pitää vaan keskittyä siihen esityksen hengen vangitsemiseen ja toivoa sitten parasta valon suhteen.
1. kuva:
Pidän asusteen värikkyyden rinnasteisuudesta taustan värikkyyteen. Lyhyt syväterävyys pitää kohteen irrallaan taustasta, mutta värit erottuvat. Tilanteen ympäristö muotoutuu osaksi kuvaa. Katse liikkuu kasvoissa ja pullorivissä.
Yritin arvioida, hyötyisikö kuva siitä, että tarkennus on kädessä, mutta mielestäni tässä olisi kyllä kasvot ollut mielekkääpi kohde. Pienestä kiinni, mutta ilme ja esiintyjän persoonallisuus olisi sen arvoista.
Ymmärrän myös tilanteiden nopeuden, mutta sommittelussa olisi voinut yrttää tuota kyynärpäätä pois. Keskipainotteisuus on OK, juuri tuon taustan takia.
Valo on pehmeää ja ehkä korostaa hiukan nyt esiintyjän nuorta ikää. Hiukan tenavatähden katu-uskottavuus kärsii, kun ei ole särmää.
2. kuva:
Nyt skarppius on kohdallaan. Tausta ei ole enää merkitsevä ja katse pyörii suunillee silmistä mikkiä pitkin alas katseen kohtaan paperissa, papereita pitelevään käteen ja takaisin kasvoille. Aavistuksen uhkaavat nuo polvet viedä aina katsetta.
Ilme antaa jotain epäuskon ja innokkuuden väliltä. Kampaus ja rempseä asento kuin Donnerilla. Kasvojen puna viittaisi ehkä siihen innokkuuteen tai konjakkiin. Eli kyllä tästä kirjailjaksi tunnistaa (toivottavasti, täytyy myöntää, että en tunne).
Tässä näkisin valon aika hyvänä loppujen lopuksi. Hiuksissa ja takissa kiiltoa, kasvoissa uurteita.
3. kuva
Tässä on vaikea valo. Käsi palaa, kasvoissa flatti valo. Kohina rosouttaa taustaa, ei välttämättä mitenkään huono juttu. Taas siitä tarkennuksesta kasvohin, joskin nyt voisi vähän olla myös liike-epäterävyyden syytä.
Tykkäisin tässä tiukemmasta rajauksesta. Henkilön maaninen ilme vetää katseen puoleensta totaalisesti, joten reunoilla ei ole oikeastaan enää virkaa (vaikka tausta kuvio on kiehtova). Pystyrajaus, kasvot ja kädet ehkä.
Luulen, että esiintyjä ei laittaisi tätä kuvaa tällä ilmeellä keikkajulisteeseen, mutta se ei silti tarkoita, etteikö kuva voisi olla totuudenmukainen. Kyllä tästä herää kiinnostusta kyseistä esitystä kohtaan.
Yhden jutun voisin vielä sanoa, mikä näissäkin kuvissa tulee esille. Esiintyjää tavataan kuvata alaviistosta. Luontaista tietenkin lavan takia, ja ehkä kuvaa sitä esiintymistilannetta. Mutta jos pystyy asettumaan tavalla tai toisella samalle tasolle, saa usein siihen esitykseen ja esittäjään vahvemman kontaktin. Katsokaapa vaikka konserttitaltiointeja, teatterin mainoskuvia tai jotain vastaavia. Ero on suunnilleen sama kuin:
Esiinnytään meille
vs
Esiintyy minulle
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
alsalus
- Viestit: 1421
- Liittynyt: Elo 17, 2009 13 : 50
Tarkkaa ja täsmällistä kritiikkiä, suurkiitos!
Mikrofoni on tosiaan hyvin selkeä kuvaamista vaikeuttava tekijä. Käyttökelpoiset kuvakulmat ovat sen takia usein rajallisia. Huomio alaviisto-kuvaamisesta on tosi hyvä. Käyn paljon erilaisilla kirjallisilla klubeilla ja kuvaan yleensä pyrkien mahdollisimman vähän häiritsemään tapahtumaa - eli toimin ennemmin dokumentaatiomielessä kuin valokuvaamisen ehdoilla. Kuvillani on tämän takia etupäässä käyttöarvoa.
Silti tapahtumissa on visuaalisesti innostavaa esityksistä huokuva intensiteetti - potentiaalia erinomaisiin potretteihin on siis olemassa.
*
Pari kikkaa jos jotain kiinnostaa tällainen kuvaaminen:
-polttoväli saa olla kinomilleissä 100-200
-valovoimaa ei voi olla liikaa - alle 2:n pitäisi päästä.
-kamera kannattaa tukea johonkin
-kuvaaminen sarjakuva-moodilla n. 3kuvan purskeissa
Ai niin, ja kuvan henkilöt:
ensimmäinen on nuori helsinkiläinen spoken word -artisti nimeltä Benita
toinen on kirjailija-dramaturgi Juha Hurme
kolmas on hannoverilaisen esiintyvä runoilija Tobias Kunze
Mikrofoni on tosiaan hyvin selkeä kuvaamista vaikeuttava tekijä. Käyttökelpoiset kuvakulmat ovat sen takia usein rajallisia. Huomio alaviisto-kuvaamisesta on tosi hyvä. Käyn paljon erilaisilla kirjallisilla klubeilla ja kuvaan yleensä pyrkien mahdollisimman vähän häiritsemään tapahtumaa - eli toimin ennemmin dokumentaatiomielessä kuin valokuvaamisen ehdoilla. Kuvillani on tämän takia etupäässä käyttöarvoa.
Silti tapahtumissa on visuaalisesti innostavaa esityksistä huokuva intensiteetti - potentiaalia erinomaisiin potretteihin on siis olemassa.
*
Pari kikkaa jos jotain kiinnostaa tällainen kuvaaminen:
-polttoväli saa olla kinomilleissä 100-200
-valovoimaa ei voi olla liikaa - alle 2:n pitäisi päästä.
-kamera kannattaa tukea johonkin
-kuvaaminen sarjakuva-moodilla n. 3kuvan purskeissa
Ai niin, ja kuvan henkilöt:
ensimmäinen on nuori helsinkiläinen spoken word -artisti nimeltä Benita
toinen on kirjailija-dramaturgi Juha Hurme
kolmas on hannoverilaisen esiintyvä runoilija Tobias Kunze
-
Dailunch
- Viestit: 448
- Liittynyt: Kesä 02, 2013 19 : 34
Uutta ylppärikuvaa, miljöötä haluttiin mukaan ja niin myös tehtiin. Arkuutta oli jälleen niin kuvattavassa kuin kuvaajassa, mutta alun jälkeen jännitys lähti avautumaan molemmin puolin. Vieläkin on virheitä joihin itsekin kiinnittää huomiota, mutta paranemaan päin. Erityisesti peräänkuuluttamiesi käsien kanssa on edelleen ongelmia. Ykköskuvan ruusu käsineen näyttää hieman väkisin ahdetulta, paremmin olisi toiminut varmasti rentona pitäminen. Ilme kuitenkin oli tässä kuvassa paras, joten laitetaan se näytille.
Viimeksi muokannut Dailunch, Marras 18, 2023 18 : 24. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
Dailunchin ylioppilaskuvat 16.5.
1.kuva
Pidän kuvauspaikasta, järvi sumentuu taustaksi, nyt hattukin irtoaa taustasta, kun se on asetettu horisontin metsän kohdalle.
Valo on kyllä tasaista, mutta silmät jäävät aavistuksen pimeään. Itse harktisin hiukan salamaa tai heijastinta täytteeksi.
En tiedä muiden kuvien ilmeistä, mutta nyt se on vähän tiristetty hymy. Leppoisan ja rennon ilmeen kanssa ei auta oikein muu kuin jututtaminen. Hymyilemään käskeminen ei oikein toimi, hymy pitää saada omasta päästä. Tällöin on löydettävä se aihe, joka aiheuttaa sen luonnollisen hymyn.
Itse teen joskus niin, että käsken katseen suunnan ensin pois kamerasta - molemmat silmät kuitenkin pitää näkyä kuvassa.. Sitten koetetaan nopeasti löytää se hymyilyttävä aihe. Nyt malli ei näe kameraa ja alkaa hymyillä. Tämän jälkeen taas pyydetään vilkaisemaan kameraa, ja otetaan kuva. Tulee samalla ihan hyvä kasvojen suunta kuvaan. Ja pienen lämmittelyn jälkeen onnistuu se suoraankin.
Muuten asento on tuossa kuvassa toki rento, kukka ehkä vähän nostettu esille. Mutta Äiti ei pidä tästä kuvasta, koska poika on löysän näköisesti. Kuvan voisi tehdä ihan ryhdikkäästikin, vaikka käsi on taskussa. Ja ottaa sen koivun siihen vaan rekvisiitaksi. Ruusukättä voisi loiventaa alemmaksi, rennommaksi.
2. kuva
Tämä on hyvä. Ja äitikin tykkää.
Asento on luontevampi. Valo on muotoileva. Maisema toimii taustana.
Tästä olisi voinut ottaa toisen kuvan tiukemmalla rajauksella, pystykuvana. Nenää hiukan kameran suuntaan ja katse kameraan. Siinä olisi ollut erittäin toimiva ja erilainen yo-muotokuva.
No pitää sanoa, että solmion alapää takin sisään.
Ei sitten pidä ottaa näitä rankkoina kritiikkeinä, nämä ovat jo 200% parempia kuin sukulaisten normaali pönötykset. Muotokuvaus on laji, jossa voi aina parantaa.
1.kuva
Pidän kuvauspaikasta, järvi sumentuu taustaksi, nyt hattukin irtoaa taustasta, kun se on asetettu horisontin metsän kohdalle.
Valo on kyllä tasaista, mutta silmät jäävät aavistuksen pimeään. Itse harktisin hiukan salamaa tai heijastinta täytteeksi.
En tiedä muiden kuvien ilmeistä, mutta nyt se on vähän tiristetty hymy. Leppoisan ja rennon ilmeen kanssa ei auta oikein muu kuin jututtaminen. Hymyilemään käskeminen ei oikein toimi, hymy pitää saada omasta päästä. Tällöin on löydettävä se aihe, joka aiheuttaa sen luonnollisen hymyn.
Itse teen joskus niin, että käsken katseen suunnan ensin pois kamerasta - molemmat silmät kuitenkin pitää näkyä kuvassa.. Sitten koetetaan nopeasti löytää se hymyilyttävä aihe. Nyt malli ei näe kameraa ja alkaa hymyillä. Tämän jälkeen taas pyydetään vilkaisemaan kameraa, ja otetaan kuva. Tulee samalla ihan hyvä kasvojen suunta kuvaan. Ja pienen lämmittelyn jälkeen onnistuu se suoraankin.
Muuten asento on tuossa kuvassa toki rento, kukka ehkä vähän nostettu esille. Mutta Äiti ei pidä tästä kuvasta, koska poika on löysän näköisesti. Kuvan voisi tehdä ihan ryhdikkäästikin, vaikka käsi on taskussa. Ja ottaa sen koivun siihen vaan rekvisiitaksi. Ruusukättä voisi loiventaa alemmaksi, rennommaksi.
2. kuva
Tämä on hyvä. Ja äitikin tykkää.
Asento on luontevampi. Valo on muotoileva. Maisema toimii taustana.
Tästä olisi voinut ottaa toisen kuvan tiukemmalla rajauksella, pystykuvana. Nenää hiukan kameran suuntaan ja katse kameraan. Siinä olisi ollut erittäin toimiva ja erilainen yo-muotokuva.
No pitää sanoa, että solmion alapää takin sisään.
Ei sitten pidä ottaa näitä rankkoina kritiikkeinä, nämä ovat jo 200% parempia kuin sukulaisten normaali pönötykset. Muotokuvaus on laji, jossa voi aina parantaa.
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
Dailunch
- Viestit: 448
- Liittynyt: Kesä 02, 2013 19 : 34
Eihän tämä rankkaa ole, hyvä että joku uskaltaa kertoa rehellisen mielipiteen. Se on ainoa tapa parantaa kun oppii huomaamaan omia virheitä. Omille kuville tulee hieman sokeaksi, ja kun tietää mihin muutkin kiinnittävät huomiota oppii keräämään parannusideoita myös muiden kuvista.
Kokeilin vähän samaa ohjetta, jotta jännitys purkaantuisi ja luonnollisuus paranisi: käskin mallia katsomaan kääntämään pään ensin sivuun, rentoutumaan ja kääntämään pään kohti kameraa hetken kuluttua. Tällä jännitys hälveni huomattavasti verrattuna alkupään kuviin.
Löytyi vielä haluamasi pystyrajauksella oleva kuva samasta paikasta. Hymy ja silmät ovat hieman tiristetty ja lakkikin meni taivaan puolelle rannalla kontatessa, mutta bonuksena sain hieman kasvillisuutta etualalle.
Kokeilin vähän samaa ohjetta, jotta jännitys purkaantuisi ja luonnollisuus paranisi: käskin mallia katsomaan kääntämään pään ensin sivuun, rentoutumaan ja kääntämään pään kohti kameraa hetken kuluttua. Tällä jännitys hälveni huomattavasti verrattuna alkupään kuviin.
Löytyi vielä haluamasi pystyrajauksella oleva kuva samasta paikasta. Hymy ja silmät ovat hieman tiristetty ja lakkikin meni taivaan puolelle rannalla kontatessa, mutta bonuksena sain hieman kasvillisuutta etualalle.
-
Matti_JH
- Viestit: 12230
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Jaahas...
Pääsin pitkästä aikaa häihin, vieraan ominaisuudessa, kuten aina. Kuvia tuli kuitenkin otettua ja mielestäni osa ihan jees.
Tässä yksi. Hääpaikalla oli hämärää, pienistä ikkunoista tuli kuitenkin mielestäni nätti valo.
Tästä kuvasta tuli jotenkin mieleen joku vanha elokuva (film noir?) ja pyrin saamaan lisää tätä tunnelmaa mustavalkokonversiolla.
YYleisesti ottaen en pidä itseäni ihmiskuvaajana vaikka se onkin äärettömän hauskaa :) [/img]
Pääsin pitkästä aikaa häihin, vieraan ominaisuudessa, kuten aina. Kuvia tuli kuitenkin otettua ja mielestäni osa ihan jees.
Tässä yksi. Hääpaikalla oli hämärää, pienistä ikkunoista tuli kuitenkin mielestäni nätti valo.
Tästä kuvasta tuli jotenkin mieleen joku vanha elokuva (film noir?) ja pyrin saamaan lisää tätä tunnelmaa mustavalkokonversiolla.
YYleisesti ottaen en pidä itseäni ihmiskuvaajana vaikka se onkin äärettömän hauskaa :) [/img]
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
Hel_nis:n film noir -kuva 19.5.
Kuvassa on tosiaan film noiria: katseet, erilainen kuvakulma, läheltä kuvaaminen, epävarmuus käsien asennossa, satunnaiset esineet pöydällä, syväepäterävyys...
Ehkä järjestetyssä kuvassa terävämpi valo olisi vielä kuulunut tyylilajiin, mutta tälläisessä tilannekuvassa tulos on jo näin mielenkiintoinen. Häistähän tämä kuva ei juuri kerro.
Tuo katseiden ja käden linja on viehättävä. Voisin jopa leikata siivun alhaalta pois saadakseni puhtaan diagonaalin ja samalla "laajakankaan".
Jos minulta kysytään, niin hyvä ihmiskuvaaja ja hyvä ihmisten tilanteiden kuvaaja ei välttämättä tarkoita samaa, vaikkakin taidot toki tukevat toisiaan. On ihmisiä, jotka saavat kuvattua persoonallisuutta loistavasti, mutta yhtälailla on niitä, jotka näkevät tilanteen ja osaavat laukaista kameran oikeaan aikaan oikeasta suunnasta. Molemmat ovat oivallisia taitoja.
Tykkään tästä kuvasta kovin. Ei myytävää, mutta muistettavaa.
Kuvassa on tosiaan film noiria: katseet, erilainen kuvakulma, läheltä kuvaaminen, epävarmuus käsien asennossa, satunnaiset esineet pöydällä, syväepäterävyys...
Ehkä järjestetyssä kuvassa terävämpi valo olisi vielä kuulunut tyylilajiin, mutta tälläisessä tilannekuvassa tulos on jo näin mielenkiintoinen. Häistähän tämä kuva ei juuri kerro.
Tuo katseiden ja käden linja on viehättävä. Voisin jopa leikata siivun alhaalta pois saadakseni puhtaan diagonaalin ja samalla "laajakankaan".
Jos minulta kysytään, niin hyvä ihmiskuvaaja ja hyvä ihmisten tilanteiden kuvaaja ei välttämättä tarkoita samaa, vaikkakin taidot toki tukevat toisiaan. On ihmisiä, jotka saavat kuvattua persoonallisuutta loistavasti, mutta yhtälailla on niitä, jotka näkevät tilanteen ja osaavat laukaista kameran oikeaan aikaan oikeasta suunnasta. Molemmat ovat oivallisia taitoja.
Tykkään tästä kuvasta kovin. Ei myytävää, mutta muistettavaa.
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
Matti_JH
- Viestit: 12230
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
-
Matti_JH
- Viestit: 12230
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
Hel_NiS yhteys 19.5.
Aika paljon samoja kommentteja kuin edelliseenkin kuvaan, ei tosin nyt ehkä film noir:ia aiheeltaan.
Valo miehen kasvoille ja käteen osuu hienosti. Sormet on kuvan juttu ja sitä nuo katseetkin tuovat esille.
Tekisin kuvasta tiukemman, jopa katkoisin aikuisten päitä. Ei siellä reunoilla ole mitään muuta kuin pistorasia ja pari häälahjaa. Tuo salkku on vähän kutkuttava, mutta pääkohteen nimissä senkin voisi jättää pois.
Aika paljon samoja kommentteja kuin edelliseenkin kuvaan, ei tosin nyt ehkä film noir:ia aiheeltaan.
Valo miehen kasvoille ja käteen osuu hienosti. Sormet on kuvan juttu ja sitä nuo katseetkin tuovat esille.
Tekisin kuvasta tiukemman, jopa katkoisin aikuisten päitä. Ei siellä reunoilla ole mitään muuta kuin pistorasia ja pari häälahjaa. Tuo salkku on vähän kutkuttava, mutta pääkohteen nimissä senkin voisi jättää pois.
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
hasselin omantyylinen 28.5.
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 45#1196745
No nyt on taidetta!
Sanoisin, että nyt itse ihmiskuva on aika sivuseikka. Tosin jos yritän katsoa värin ohi, niin kyllä siellä ihan asiallinen kuva on. Ihminen omimmillaan, ikkunavalossa. Mustavalkokonversiossa silmien mustuaiset ovat uponneet värikalvoon.
Mutta sitten värin kanssa. "Veri valuu silmästä ja suusta" on ensireaktio. Ja mikäs siinä. Kosteat, itkuisen oloiset silmät tukevat reaktiota, samoin pään kallistus. Ihmisen muu "tavallisuus" luo aikamoisen kontrastin. Taustan väri tässä tapauksessa nostaa noita kasvoja ja niiden koruttomuutta.
Jos nyt tavoitteena on jotain tuollasta, mitä yllä hahmottelin, niin toteutus ei ole kovin hyvä. Tuo lienee tehty valitsemalla taikasauvalla joku valoisuus/väri-alue ja siihen sitten valutettu väriä. Nyt se ei tavoita silmäkylmia, seurailee hiukan oudosti ihoa ja tekee muutaman omituisen läikän nenään. Se näyttää pikselöityneeltä, photarilta.
Jos tekisin nykytaidetta, niin en toki yrittäisi tehdä mitään luonnollista verivanaa, vaan kylmästi printtaisin kuvan (teräkselle) ja vetäisisin sen pintaan paksua lateksia (tai oikeaa verta, taiteilijan omasta kaulavaltimosta) siveltimellä tai jollain ruumiinosalla. Tai huulipunaa, eri viestin välittämiseksi.
Tai kyllä tietty tämäkin toteutus toimii, jos jotenkin viestin lisätään uusi kerros. Vaikka nimetään kuva sopivasti "Digitaalinen marttyyri", "Saippuaoopperaa digiboxista" tai "Sydänveri pikselöityy".
Mitä mieltä malli oli lopputuloksesta?
;-)
Sinulla on Flickr:ssä "Zen ja valokuvaus" -kuva, joka on sitten jo samantyylisistä piirteistä huolimatta mielestäni jo ihan oikeasti taidetta. Ei tälläisillä tempuilla leikittelystä ole mitään haittaa ja on oikeastaan rohkeata näyttää näitä muille ja kysyä mielipidettä. Ja sitä missä on kultaa, sinistä ja valkoinen viiru yritän hahmottaa edelleen (Suksisauva ja sinistä väriä märän kuviolasin päällä?) Tuota kannattaa tarjota galleriaan myyntiin kovalla hinnalla.
Ja pidin muuten niistä ilmassa leijuvista poijuista tosin paljon. Idean kehittymiseen samaistuu hyvin siitä aiemmasta "oikeasta" poijukuvasta. Hyvin nähty!
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 45#1196745
No nyt on taidetta!
Sanoisin, että nyt itse ihmiskuva on aika sivuseikka. Tosin jos yritän katsoa värin ohi, niin kyllä siellä ihan asiallinen kuva on. Ihminen omimmillaan, ikkunavalossa. Mustavalkokonversiossa silmien mustuaiset ovat uponneet värikalvoon.
Mutta sitten värin kanssa. "Veri valuu silmästä ja suusta" on ensireaktio. Ja mikäs siinä. Kosteat, itkuisen oloiset silmät tukevat reaktiota, samoin pään kallistus. Ihmisen muu "tavallisuus" luo aikamoisen kontrastin. Taustan väri tässä tapauksessa nostaa noita kasvoja ja niiden koruttomuutta.
Jos nyt tavoitteena on jotain tuollasta, mitä yllä hahmottelin, niin toteutus ei ole kovin hyvä. Tuo lienee tehty valitsemalla taikasauvalla joku valoisuus/väri-alue ja siihen sitten valutettu väriä. Nyt se ei tavoita silmäkylmia, seurailee hiukan oudosti ihoa ja tekee muutaman omituisen läikän nenään. Se näyttää pikselöityneeltä, photarilta.
Jos tekisin nykytaidetta, niin en toki yrittäisi tehdä mitään luonnollista verivanaa, vaan kylmästi printtaisin kuvan (teräkselle) ja vetäisisin sen pintaan paksua lateksia (tai oikeaa verta, taiteilijan omasta kaulavaltimosta) siveltimellä tai jollain ruumiinosalla. Tai huulipunaa, eri viestin välittämiseksi.
Tai kyllä tietty tämäkin toteutus toimii, jos jotenkin viestin lisätään uusi kerros. Vaikka nimetään kuva sopivasti "Digitaalinen marttyyri", "Saippuaoopperaa digiboxista" tai "Sydänveri pikselöityy".
Mitä mieltä malli oli lopputuloksesta?
;-)
Sinulla on Flickr:ssä "Zen ja valokuvaus" -kuva, joka on sitten jo samantyylisistä piirteistä huolimatta mielestäni jo ihan oikeasti taidetta. Ei tälläisillä tempuilla leikittelystä ole mitään haittaa ja on oikeastaan rohkeata näyttää näitä muille ja kysyä mielipidettä. Ja sitä missä on kultaa, sinistä ja valkoinen viiru yritän hahmottaa edelleen (Suksisauva ja sinistä väriä märän kuviolasin päällä?) Tuota kannattaa tarjota galleriaan myyntiin kovalla hinnalla.
Ja pidin muuten niistä ilmassa leijuvista poijuista tosin paljon. Idean kehittymiseen samaistuu hyvin siitä aiemmasta "oikeasta" poijukuvasta. Hyvin nähty!
olli Rinne http://www.digifaq.info/
-
hassel
- Viestit: 3703
- Liittynyt: Tammi 18, 2013 21 : 24
Kiitos Olli viiltävän tarkasta ja syväluotaavasta analyysistä kuvasta.
Kuvan RGB suunnitteluun ja työstämiseen meni aikaa n. 2 minuuttia.
Itse pidän siitä että tämmöisissä digitaalisissa "taidekuvissa" voi näkyä myös työstön jälki, samoin kuin taidemaalarin pensselin vedot eroittuvat öljyväri työstä :D :D
Kuvan RGB suunnitteluun ja työstämiseen meni aikaa n. 2 minuuttia.
Itse pidän siitä että tämmöisissä digitaalisissa "taidekuvissa" voi näkyä myös työstön jälki, samoin kuin taidemaalarin pensselin vedot eroittuvat öljyväri työstä :D :D
-
asystem
- Viestit: 171
- Liittynyt: Elo 07, 2014 20 : 54
- Paikkakunta: Uurainen
Pahoitteluni, että olen jättänyt vastaamatta (unohtanut) edellisestä rakentavasta kritiikistä.
Olen todella noviisi tässä ihmiskuvauksessa, mutta se kyllä kiinnostaa huomattavasti mm. maisemakuvausta enemmän.
Tässä on muutama "uusi" kuva vailla kritiikkiä. WB asetukset ovat itselleni suurin akilleen kantapää, pitää ilmeisesti aluksi opetella gray cardilla tai muulla vastaavalla.
Pojan kuva on otettu beauty dish + grid, paremman puolison kuva 30x120cm strip light + grid.
Olen todella noviisi tässä ihmiskuvauksessa, mutta se kyllä kiinnostaa huomattavasti mm. maisemakuvausta enemmän.
Tässä on muutama "uusi" kuva vailla kritiikkiä. WB asetukset ovat itselleni suurin akilleen kantapää, pitää ilmeisesti aluksi opetella gray cardilla tai muulla vastaavalla.
Pojan kuva on otettu beauty dish + grid, paremman puolison kuva 30x120cm strip light + grid.
-
reput
- Viestit: 268
- Liittynyt: Touko 05, 2004 11 : 50
No onhan toi Wb ihan hyvin hallinassa noissa kuvissa. Valopää toistuu ihan hyvin, ei pala "puhki". Myös varjoalueet eivät mene kokonaan tukkoon vaan sävyt toistuvat ja siellä missä menee ei ole detaljeita. Kontrasti aika iso joten molempien päiden jonkinmoinen saanti mukaan ihan kohtuu hyvä saavutus.
Tykkäsin etupäässä valonhallinasta. Kivan pehmeät varjot etc...
No kuvanhallinta/asettelu on sitten jokaisen oma asia.
Tykkäsin etupäässä valonhallinasta. Kivan pehmeät varjot etc...
No kuvanhallinta/asettelu on sitten jokaisen oma asia.
-
olli R
- Viestit: 4808
- Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
- Viesti:
asystemin henkilökuvat 31.5
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 79#1196979
Nuorempi malli:
Lapsikuvan tekemisessä on aina se ongelma (ja joskus myös etu), että malli on hyvin vaikea ohjata. Tarkassa valossa on vaikea sanoa, että tule kaksi senttiä eteen päin tai käännä nenää johonkin suuntaan. Toisaalta josku arvaamattomuus tekee uskomattoman hienoja lopputuloksia. Itse kuvaan usein melko laajassa valokentässä lasten kanssa. Siinä on varaa liikkua metrejä ja valo pysyy suunnilleen samantyylisenä.
Tässä on uskallettu lähteä varsin tiukalla valolla, beauty dish tekee kapean ja hallittavan valokuvion. Ja on onnistuttukin. Tälläinen terävä valo on muotoileva, luo lapsen piirteet hyvin kuvaan, eikä lapsen ihossa ole kuitenkaan mitään esille tulevaa. Vahva varjo kasvojen laidalla on vähän makuasia, itse fillaisin sinne pari aukkoa heikomman valon, ja erityisesti haluasin sen tuohon vasempaan suupieleen. Mutta tässä kuvassa esim. silmien tummus on kiehtovan vangitseva.
Hyvä tiukka rajaus. MV-konversio minusta onistunut esimerkiksi hiusten värin osalta. Ja tässä kuvassa päälaen uppoaminen ei ole niin ongelma, koska joka tapauksessa valo on vahvasti kasvoilla.
Ja erityisen mainio ilme.
Vanhempi malli:
Ihan ensin: erinomainen rajaus. Omasta mielestäni tyhjä tila on kuvassa kuin tauko musiikissa: korostava, painottava, dynamiikkaa lisäävä. Ja tässä vielä se, että katsekaan ei suuntaudu tyhjään, lisää vain kuvan mielenkiintoa. Tuo katse, jakaus ja valo olkapäällä luo eräänlaisen diagonaalin ja/tai tyhjän kolmion tuonne oikeaan ylänurkkaan.
Aina välillä puhutaan poseeraukssa "irtokäsistä". Joskus on vaarallista kun käsi tulee esille ikään kuin tyhjästä, vaikutelma on koominen. Tässä kuvan muu tyhjyys kompensoi mielestäni tilanteen, vain tällainen pilkunkyttääjä alkaa miettiä asiaa ;-).
Pidän taustan näkymisestä hiusten vasemmalla rajalla. Pidän siitä, että oikea silmä on käännetty juuri kokonaan näkyviin. Pidän varjosta vasemmalla poskella kaventamassa kasvoja. Iso strippi luo miellyttävän pehmeän valon.
Valkotasapaino tässä on varmaan aavistuksen punaruskeasävytteinen neutraaliin nähden, entäs sitten. Valolla on väri ja se väri vaikuttaa kuvan tunnelmaan. Studiovaloilla on hankala tehdä kuvaustilanteessa valon väri suoraan halutuksi, mutta jälkikäsittelyssä valkotasapaino ja sävytys on keskeisiä kuvantekopäätöksiä.
Tässä kuvassa löydän mielenkiintoisena sen, että tässä on ikään kuin monotone -kuva - vain ehkä yhtä väriä eri vaaleusasteessa, eräänlainen ruskeasävyinen seepia. Lopputulos on rauhallinen, olemusta korostava, toimii.
En sano, etteikö tätä kuvaa olisi jo tehty moneen kertaan, ei se muuta valokuvamaailmaa. Mutta pätevästi toteutettu, uskoakseni mallillekin kelpaava ja hallittu lopputulos
Kurkkasin Flickr:iin, että mitä on tapahtunut sitten edellisen kerran. Mukava, ettei perhe ole vielä kyllästynyt mallina oloon. Valokokeilut tuovat varmuutta työskentelyyn ja näin kesän myötä valoilla pääsee kokeilemaan ulkonakin vallitsevan valon lisänä. Ja taitaa olla jo tuota kokeiltukin.
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 79#1196979
Nuorempi malli:
Lapsikuvan tekemisessä on aina se ongelma (ja joskus myös etu), että malli on hyvin vaikea ohjata. Tarkassa valossa on vaikea sanoa, että tule kaksi senttiä eteen päin tai käännä nenää johonkin suuntaan. Toisaalta josku arvaamattomuus tekee uskomattoman hienoja lopputuloksia. Itse kuvaan usein melko laajassa valokentässä lasten kanssa. Siinä on varaa liikkua metrejä ja valo pysyy suunnilleen samantyylisenä.
Tässä on uskallettu lähteä varsin tiukalla valolla, beauty dish tekee kapean ja hallittavan valokuvion. Ja on onnistuttukin. Tälläinen terävä valo on muotoileva, luo lapsen piirteet hyvin kuvaan, eikä lapsen ihossa ole kuitenkaan mitään esille tulevaa. Vahva varjo kasvojen laidalla on vähän makuasia, itse fillaisin sinne pari aukkoa heikomman valon, ja erityisesti haluasin sen tuohon vasempaan suupieleen. Mutta tässä kuvassa esim. silmien tummus on kiehtovan vangitseva.
Hyvä tiukka rajaus. MV-konversio minusta onistunut esimerkiksi hiusten värin osalta. Ja tässä kuvassa päälaen uppoaminen ei ole niin ongelma, koska joka tapauksessa valo on vahvasti kasvoilla.
Ja erityisen mainio ilme.
Vanhempi malli:
Ihan ensin: erinomainen rajaus. Omasta mielestäni tyhjä tila on kuvassa kuin tauko musiikissa: korostava, painottava, dynamiikkaa lisäävä. Ja tässä vielä se, että katsekaan ei suuntaudu tyhjään, lisää vain kuvan mielenkiintoa. Tuo katse, jakaus ja valo olkapäällä luo eräänlaisen diagonaalin ja/tai tyhjän kolmion tuonne oikeaan ylänurkkaan.
Aina välillä puhutaan poseeraukssa "irtokäsistä". Joskus on vaarallista kun käsi tulee esille ikään kuin tyhjästä, vaikutelma on koominen. Tässä kuvan muu tyhjyys kompensoi mielestäni tilanteen, vain tällainen pilkunkyttääjä alkaa miettiä asiaa ;-).
Pidän taustan näkymisestä hiusten vasemmalla rajalla. Pidän siitä, että oikea silmä on käännetty juuri kokonaan näkyviin. Pidän varjosta vasemmalla poskella kaventamassa kasvoja. Iso strippi luo miellyttävän pehmeän valon.
Valkotasapaino tässä on varmaan aavistuksen punaruskeasävytteinen neutraaliin nähden, entäs sitten. Valolla on väri ja se väri vaikuttaa kuvan tunnelmaan. Studiovaloilla on hankala tehdä kuvaustilanteessa valon väri suoraan halutuksi, mutta jälkikäsittelyssä valkotasapaino ja sävytys on keskeisiä kuvantekopäätöksiä.
Tässä kuvassa löydän mielenkiintoisena sen, että tässä on ikään kuin monotone -kuva - vain ehkä yhtä väriä eri vaaleusasteessa, eräänlainen ruskeasävyinen seepia. Lopputulos on rauhallinen, olemusta korostava, toimii.
En sano, etteikö tätä kuvaa olisi jo tehty moneen kertaan, ei se muuta valokuvamaailmaa. Mutta pätevästi toteutettu, uskoakseni mallillekin kelpaava ja hallittu lopputulos
Kurkkasin Flickr:iin, että mitä on tapahtunut sitten edellisen kerran. Mukava, ettei perhe ole vielä kyllästynyt mallina oloon. Valokokeilut tuovat varmuutta työskentelyyn ja näin kesän myötä valoilla pääsee kokeilemaan ulkonakin vallitsevan valon lisänä. Ja taitaa olla jo tuota kokeiltukin.
olli Rinne http://www.digifaq.info/