Älä puuhis murehdi, sähän olet jo hemmetin hyvä valokuvaaja. Jokaisella on "heikkoutensa", sitaatit siksi, että jos päästä kasvava tolppa ei sua juili, niin eihän sulla ole mitään ongelmaa. Senkun kuvaat niin kuin hyvältä tuntuu.
Jos sen sijaan haluat oppia hyvän kuvan reunaehdot, noin niin kuin kulttuurisesti, kannattaa opiskella taidehistoriaa. Sieltä kuvakompositioiden ja perspektiivien, valon sun muiden perusjuttujen kehittymisen oppii alusta saakka - ja sitä kautta noi tolpat päässä -jutut tulee nopeasti selkäytimeen.
Ihan perustarinat siitä, miten perspektiivi on meillä syntynyt - ja vaikka antiikin Egyptissä jäänyt syntymättä - ovat ainakin mulle avanneet kuvanlukusilmiä kun aihetta pakersin yliopistolla. Mutta mistään välttämättömyydestä ei ole kyse, ainakaan sulle, kun jo omaat niin vahvan tatsin kameraan.
Ruokailulla ilta-auringossa
-
puuhapete
- Viestit: 3594
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
Kiitos kannustuksesta! Pitää seuraavan kiirettömän hetken koittaessa palata ihan sen "munan" äärelle ja perehtyä vaikka tuohon taidehistoriaan. Onko hyviä vinkkejä kotimaan kielellä kirjoitettuihin teoksiin tai sähköisiin sellaisiin...mielellään ei kovin raskassoutuisia näin alkuun ja sellaisia missä asioita kerrotaan mahdollisimman kansantajuisesti.
-
-Antti-
- Viestit: 1362
- Liittynyt: Tammi 08, 2006 15 : 23
- Paikkakunta: Helsinki
Peruspsykologiaa, mutta huolestuttavampaa on että et näe asiassa positiivista ideaa ja huumoria.puuhapete kirjoitti:Kyllä mua tottapuhuen vähän sekä hämmentää että huolestuttaa voiko musta tulla hyvää valokuvaajaa jos kerran en useista katselukerroista huolimatta näe tuota tolppa-asiaa häiritsevänä/virheenä.
-
jiihaa2
- Viestit: 909
- Liittynyt: Marras 22, 2011 11 : 25
Pikkusen sellanen fiilis että välillä tällä foorumilla unohtuu että saa toi kuvaaminen hauskaakin olla, ja jokainenhan voi aina vielä kehittyä. Kritiikki on tietty hyvästä että kehittyy :)
Mähän en taiteesta mitään oikeesti tiedä, enkä o kummonen kuvaajakaan, mutta ao linkin takaa löytyvistä kirjoista mulla on se ensimmäinen. Siinä on ihan fiksuja juttuja joita pensseli kädessä heiluvat on hyödyntäneet vuosisatoja. itse ajattelen näiden oppien sopivan sovellettavaksi kuvaukseenkin.
http://www.kp-art.fi/artbook/
Mähän en taiteesta mitään oikeesti tiedä, enkä o kummonen kuvaajakaan, mutta ao linkin takaa löytyvistä kirjoista mulla on se ensimmäinen. Siinä on ihan fiksuja juttuja joita pensseli kädessä heiluvat on hyödyntäneet vuosisatoja. itse ajattelen näiden oppien sopivan sovellettavaksi kuvaukseenkin.
http://www.kp-art.fi/artbook/
-
puuhapete
- Viestit: 3594
- Liittynyt: Tammi 27, 2005 8 : 24
Kiitos vinkistä!jiihaa2 kirjoitti:
http://www.kp-art.fi/artbook/
-
mremonen
- Viestit: 9597
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Tästähän juttua piisaa ;) ei vaan mun kuvista ikinä. Pitää varmaan alkaa postaamaan toisella tavalla valittuja kuvia, jotta keskustelua syntyy.
Aiemmin oli puhe ja vertaus musiikkkiin. Mulla on pari kaveria, jotka soittavat itse ja harrastavat vakavahenkisesti musiikkia (ja sitten yks kaveri, joka on Sibeliusakatemiassa opettajana, mutta ei sotketa häntä tähän). Joka tapauksessa näiden kavereiden kanssa ei musiikista eikä varsinkaan levytyksistä keskustelemisesta tule mitään. Esimerkiksi toinen kaveri kieltäytyy järjestään kuuntelemasta määrätyn tuottajan levyjä, koska kitarat on miksattu väärin. Mulla on absoluuttista nollapistettä lähentelevä musiikkikorva ja koulun musiikissa vitonen ( vanhalla asteikolla). Muhun se musiikki uppoaa kuin veitsi voihin, jos vain genre sattuu kohdalle.
Eli mielestäni väärin miksatut kitarat on ihan ok, eikä muita mielipiteitä tarvita. Ja vaikka tämä minun kaveri kuinka osoittaa ne kohdat, missä miksaus on mennyt pieleen, tai missä soitto kulkee väärin, en silti pysty sitä kuulemaan.
Kumpi on väärässä? Ei varmaan kumpikaan, mutta se ei poista sitä faktaa että väärin soitettu on väärin soitettu.
Mun mielestä Isosceles kirjoitti hyvin niistä tietoisista päätöksistä, joita pitäisi tehdä kun kuvan ottaa. Valitettavasti oma kuvaus tuppaa yleensä olemaan sitä, että ainoa tietoinen päätös prosessissa on se, että on yleensä lähtenyt kuvaamaan. Muu onkin sitten päätöntä räpsimistä ja lopussa katsotaan, mitä kävi.
Aiemmin oli puhe ja vertaus musiikkkiin. Mulla on pari kaveria, jotka soittavat itse ja harrastavat vakavahenkisesti musiikkia (ja sitten yks kaveri, joka on Sibeliusakatemiassa opettajana, mutta ei sotketa häntä tähän). Joka tapauksessa näiden kavereiden kanssa ei musiikista eikä varsinkaan levytyksistä keskustelemisesta tule mitään. Esimerkiksi toinen kaveri kieltäytyy järjestään kuuntelemasta määrätyn tuottajan levyjä, koska kitarat on miksattu väärin. Mulla on absoluuttista nollapistettä lähentelevä musiikkikorva ja koulun musiikissa vitonen ( vanhalla asteikolla). Muhun se musiikki uppoaa kuin veitsi voihin, jos vain genre sattuu kohdalle.
Eli mielestäni väärin miksatut kitarat on ihan ok, eikä muita mielipiteitä tarvita. Ja vaikka tämä minun kaveri kuinka osoittaa ne kohdat, missä miksaus on mennyt pieleen, tai missä soitto kulkee väärin, en silti pysty sitä kuulemaan.
Kumpi on väärässä? Ei varmaan kumpikaan, mutta se ei poista sitä faktaa että väärin soitettu on väärin soitettu.
Mun mielestä Isosceles kirjoitti hyvin niistä tietoisista päätöksistä, joita pitäisi tehdä kun kuvan ottaa. Valitettavasti oma kuvaus tuppaa yleensä olemaan sitä, että ainoa tietoinen päätös prosessissa on se, että on yleensä lähtenyt kuvaamaan. Muu onkin sitten päätöntä räpsimistä ja lopussa katsotaan, mitä kävi.