Tietokoneella tapahtuva kuvankäsittely jakaantuu bittikarttagrafiikkaan ja vektorigrafiikkaan (omat kuvankäsittelyohjelmansa).

bittikarttagrafiikka koostuu rinnakkaisista pisteistä, joista jokaisella on tietty väriarvo. Kun bittikarttakuvaa muokataan, vaikutetaan yksittäisten kuvapisteiden eli pikselien väriarvoihin - itse pikseleitä ei liikutella, vaan ne pysyvät aina paikoillaan. Muutoksen alle jäänyttä kuvan osaa ei enää saada takaisin. Bittikartttamuotoisen kuvan käsittelyä voikin verrata paperille piirtämiseen.

Bittikarttagrafiikkana toteutetaan kuvat, jotka sisältävät hienovaraisia värimuutoksia ja -liukumia. Valokuvien käsittelyyn käytetään aina bittikarttagrafiikkaohjelmaa. Kaikki skannatut kuvat ovat bittikarttamuotoisia. Bittikarttagrafiikan laatu huononee skaalattaessa.

vektorigrafiikka ei muodostu yksittäisistä pisteistä vaan matemaattisista lausekkeista. Esim. ympyrästä tallentuu muistiin sen paikka, keskipiste, säde ja väri. Kuvaa muokattaessa muokataan itse asiassa matemaattisia lausekkeita. Vektorigrafiikan etuna bittikarttagrafiikkaan verrattuna on pienempi tiedostokoko ja ja kuvien skaalattavuus - kuvan laatu ei heikkene näytöllä, vaikka sen suurentaisi mihin kokoon tahansa. Vektorikuvia voi verrata irrallisten, leikattujen kuvien sijoitteluun paperille; kuvat voivat olla päällekkäin, rinnakkain tai limittäin. Itse kuvapinnalle ei piirretä mitään, vaan sen päälle luodaan ja tuodaan erilaisia kuvaelementtejä, jotka ovat jatkuvasti muokattavissa ja siirreltävissä. Vektorigrafiikka sopii parhaiten tarkkarajaisille ja väriavaruudeltaan selkeille objekteille.

Nykyisin vektori- ja bittikarttatyöskentely on mahdollista integroida siten, että vektorigrafiikkaa voidaan kääntää bittikarttamuotoon ja päinvastoin tai kuva voi myös koostua molemmilla tavoin tuotetuista elementeistä.

Web-sivuilla käytettävät kuvaformaatit ovat tällä hetkellä bittikarttamuotoisia. Microsoftin ja Netscapen uudet selaimet tuovat mukanaan myös vektorigrafiikkaan perustuvan kuvaformaatin.