Kuinka paljon on soveliasta muokata kuvia?

Voit vapaasti kysyä jopa vähän tyhmiäkin.
tonskulus
Viestit: 3426
Liittynyt: Marras 29, 2006 17 : 00
Paikkakunta: Lappeenranta
Viesti:

Viesti Kirjoittaja tonskulus »

Hyvin tiivistetty!
*etelä-karjalan VALOKUVAPRIKAATIKENRAALI spegen armollisella ylennyksellä*
http://tonskulus.kuvat.fi/
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
osmodraama
Viestit: 8
Liittynyt: Huhti 06, 2016 17 : 30

Viesti Kirjoittaja osmodraama »

Pistän vinkit visusti mieleeni ja pyrin ajattelemaan asioita nyt asioita näiden pohjalta useammalta kantilta. Hieman toki aihe karkasi jo offtopicin puolelle koska...(tämä ei ole sitten itsekehua, vaan kovaa itseluottamusta), olen sisustus ja taide ihmisiä henkeen ja vereen, sinänsä siis luotan ja tiedän oman visuaalisen näkökantani ja uskon sen myös onnistuvan kuvauksenkin puolella. Kameran takana olo vain on uusi elementti ja kaikki neuvot ovat tarpeen. Lähinnä topicin syvin ja alkuperäinen kysymys kuuluikin tuohon kuvien jälkikäsittelyyn. Sillä esim. maalatessa tehdään kuvasta valmista jälkeä pensselin vedoilla, alusta loppuun saakka. Siihen että kuva viittaisi täydellisyyteen ainoastaan kameran omia ominaisuuksia käyttäen olisi oman elämän etiikkani mukaista, mutta se että onko se mahdollista, edes ammattimaiselta kameran käyttäjältä, saada kuvia joita ei liiemmin jälkikäsitellä koneella... se jäi kalvamaan mieltä kameran taakse ensimmäistä kertaa mennessäni..
Maffer
Viestit: 21496
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Viimeiseen kysymykseen vastaus: On mahdollista. Itse asiassa kun mieti sanaa valokuva niin se ensimmäinen osa on tärkein: valo. Jos sitä ei ole niin aivan sama mitä siinä kuvassa on. Monesti hyvässä valossa otettu ruutu tarvii vain mustan ja valkoisen tason säädön sekä kevyen s-käyrän kontrastille. Mustaakaan ei kannata aina säätää jos haluaa säilyttää vaikkapa sumun ja usvan luonteen.

Jos haluat kuvata näin, sulla on käytännössä kaksi ajanhetkeä päivässä: puoli tuntia auringon nousun ja laskun ympärillä. Vastavaloon kuvaaminen aiheuttaa enemmän paineita jälkikäsittelyyn.

Ehkä tärkein juttu on oppia näkemään hyvä valo ja erottamaan se jostain keskipäivän paskeesta tai tasaisesta pilvikerroksen läpi suodattuneesta lättänästä.
osmodraama
Viestit: 8
Liittynyt: Huhti 06, 2016 17 : 30

Viesti Kirjoittaja osmodraama »

Maffer kirjoitti:Viimeiseen kysymykseen vastaus: On mahdollista. Itse asiassa kun mieti sanaa valokuva niin se ensimmäinen osa on tärkein: valo. Jos sitä ei ole niin aivan sama mitä siinä kuvassa on. Monesti hyvässä valossa otettu ruutu tarvii vain mustan ja valkoisen tason säädön sekä kevyen s-käyrän kontrastille. Mustaakaan ei kannata aina säätää jos haluaa säilyttää vaikkapa sumun ja usvan luonteen.

Jos haluat kuvata näin, sulla on käytännössä kaksi ajanhetkeä päivässä: puoli tuntia auringon nousun ja laskun ympärillä. Vastavaloon kuvaaminen aiheuttaa enemmän paineita jälkikäsittelyyn.

Ehkä tärkein juttu on oppia näkemään hyvä valo ja erottamaan se jostain keskipäivän paskeesta tai tasaisesta pilvikerroksen läpi suodattuneesta lättänästä.
KIITOS!! Tätä juuri hain, nyt minulla on tieto ja määränpää siitä mihin voin yrittää tähdätä valokuvaajana! Eli ei muuta kuin kuvaamaan ja tapaamme ehkä seuraavan kerran kuvien "esittely" topicissa kun on aika kuulla risut ja ruusut edistymisestä.
tehodia
Viestit: 1085
Liittynyt: Touko 15, 2008 12 : 11

Re: Kuinka paljon on soveliasta muokata kuvia?

Viesti Kirjoittaja tehodia »

osmodraama kirjoitti:Omat kuvat olivat omasta mielestä muuten ihan ok ensimmäisiksi räpsyiksi mutta vaativat kontrastin, väritasapainon, terävyyden ja valoisuuden säätöä lightroomilla tai DDP:llä aika paljon että niitä kehtasi etes omalle emännälle esitellä! :D

Missä siis menee raja photoshoppailulle? Toki tiedän että sehän on varmasti mielipidekysymys pitkälti, mutta noin yleisesti olisi mukava kuulla paljonko hyvät kuvaajat joutuvat kuvia rappaamaan ennen julkaisua?
Kuten jo mainittu mielipidekysymyshän tuo on. Se on sitä jo sen vuoksi, että jokaisella kuvaajalla on oma tylinsä ja ilman sitähän kaikki samanlaisella kalustolla, samasta kohteesta ja samasta suunnasta otetut kuvat olisivat samanlaisia kuin "standardisoituina".

Omalla kohdalla jaottelen jälkimuokkausta karkeasti kolmelle tasolle: viimeistely, kuvankäsittely ja kuvamanipulaatio. Pelkkä viimeistely sisältää vain noita (mainitsemiasikin) pikkusäätöjä, ja ehkä suoristusta ja rajausta.

Kuvankäsittely sisältää lisäksi jotain sellaista muokkausta, joka muuttaa kuvan sisältöä esim jollain efektillä tai poistaa kuvasta jotain siihen kuulumatonta pikkukohdetta.

Kuvamanipulaatiolla lisäksi kuvan kokonaisuutta muutetaan jo merkittävästi lopputuloksen saavuttamiseksi, esim yhdistetään kohteita kahdesta eri kuvasta.

Ja noiden rajathan eivät ole mitenkään tarkasti määriteltävissä. Mutta... onko esim vinjetoinnin lisääminen, pelkkää viimeistelyä vai "rajumpaa" muokkausta, ei lienekään oleellista.

Ja vielä, omat kuvat muokkaan tuohon pelkän viimeistelyn ja kuvankäsittelyn välille. Ja lähtökohtana on, että jo kuvaustilanteessa kuva tehdään mahdollisimman hyväksi lopputulosta ajatellen.
olli R
Viestit: 4808
Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
Viesti:

Viesti Kirjoittaja olli R »

osmodraama kirjoitti: Siihen että kuva viittaisi täydellisyyteen ainoastaan kameran omia ominaisuuksia käyttäen olisi oman elämän etiikkani mukaista, mutta se että onko se mahdollista, edes ammattimaiselta kameran käyttäjältä, saada kuvia joita ei liiemmin jälkikäsitellä koneella.
Kuvan saaminen täydelliseksi ainoastaan kameralla?

Itse en usko, että on mahdollista. Riittävän hyvän kuvan kyllä saa, mutta "täydelliseksi"...

Ei ole onnistunu koskaan filmikameralla, filmi on aina pitänyt kehittää. Edelleenkin on paljon keskustelua kuinka kehityksellä ja kopioinnilla kuvaan on voinut vaikuttaa...


Digilläkin mielestäni ongelmana on se, että jos kamera pyrkii tekemään kuvan liian valmiiksi (sillä kamera on tietokone, joka yrittää "optimoida", kehittää kuvaa, myös niillä täysillä käsisäädöillä), niin se ei yleensä ole sitä, mitä kuvaaja haluaa - kamera ei lue kuvaajan ajatuksia.

Ja taas jos kamera jättää kuva-aineistoon mahdolisuuksia käsittelyyn (Raw), niin kuvaa pitää tuolloin todellakin säätää, jotta saataisin kuva oman näkemyksen mukaiseksi.


Itse näen myös kaksi lisäsyytä käsitellä kuvaa. Kamerassa on toki paljon säätöjä, jolla siihen "automaattiseen kuvankäsittelyyn" voidaan vaikuttaa (ja en tarkoita valotuksen perussäätöjä). Mutta onko todella niin, että kuva pitää tehdä "valmiiksi" osaamalla etukäteen kaikkien asetusten vaikutus lopulliseen kuvaan ja vasta sitten kuvata se paikallaan kiltisti pysynyt kivi. Vai saanko keskittyä kuvaukseen, odottaa oikeaa tilannetta, kuvata Raw:ksi ja säätää jälkeenpäin reippaamminkin ja eri versioita, jotta saataisiin se haluttu.

Toinen syy on se, että kuvaa voidaan käyttää eri tavoin. Tällöin sen ulkoasulle voi olla erilaisia vaatimuksia. Esimerkkinä vaikka ero, esitetäänkö kuva vaikkapa datatykillä tai paperille tulostettuna seinällä. Toki värinhallintaa on, mutta itse kyllä huomioin tuon kuvan valoisuudessa ja kontrasteissa. Rajaukset voivat olla erilaisia eri julkaisumuodoissa. Ja sitä luontokuvaakin voidaan käyttää joko kilpailussa tai sitten myydä kalliilla mainokseen. Näiden kuvien siisteydessä taitaa olla eroa.


Itse olen tänä talvena koettanut opetella piirustusta ja maalausta. Yksi minulle uusia asioita on ollut se, kuinka paljon tehtävää kuvaa muokataan koko ajan. Alun hahmotelma muuttuu pikkuhiljaa "näköisemmäksi" ja jopa mittasuhteita voi vielä korjata johonkin rajaan asti. Hiili ja akryyli ovat varsin paljon muokattavissa vielä ensimmäisen vedon jälkeenkin, öljymaali päiväkausia. Ja kuvasta tehdään usein ensin hahmotelmia ennen kuin varsinainen tuotos aloitetaan. En näe valokuvan muokkausta ollenkaan erilaisena.
Matti_JH
Viestit: 12067
Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Matti_JH »

Kuvan ottaminen on kuin kivien kerääminen. Osa on nättejä, useimmat pelkkiä kiviä ja jalokivet ovat harvassa. Tavallisesta kivestä saa nätin kun sitä hioo ja timantista saa upean vaikka kuninkaan kruunuun kun sitä hiukan entraa.
pveli
Viestit: 158
Liittynyt: Joulu 18, 2008 13 : 02

Viesti Kirjoittaja pveli »

Journalististä kuvaa ei muokata sen enempää kun suurennuskoneen alla pystyy tekemään. Tuo ohje tuli voimaan silloin kun digitaalinen kuvankäsittely keksittiin. Se on vieläkin hyvä ohje uutiskuvan uskottavuuden säilyttämiseksi. Sama ohje pätee hyvin myös muuhun dokumentti kuvaukseen. Muuhun tarkoitukseen tehdyillä kuville ei saisi olla minkäänlaisia rajoituksia. Tehkää kuville mitä tahansa, että ne miellyttää tai harmittaa katsojaa, tarkoituksesta riippuen.
kapama-7
Viestit: 4538
Liittynyt: Marras 12, 2004 19 : 48

Viesti Kirjoittaja kapama-7 »

pveli kirjoitti:Journalististä kuvaa ei muokata sen enempää kun suurennuskoneen alla pystyy tekemään. Tuo ohje tuli voimaan silloin kun digitaalinen kuvankäsittely keksittiin....
Ja tästä hyvänä esimerkkinä Philippe Halsman ;)

kapa
PeCa
Viestit: 213
Liittynyt: Tammi 09, 2011 17 : 16

Re: Kuinka paljon on soveliasta muokata kuvia?

Viesti Kirjoittaja PeCa »

osmodraama kirjoitti: Missä siis menee raja photoshoppailulle? Toki tiedän että sehän on varmasti mielipidekysymys pitkälti...
Kun kuva "näyttää photoshopatulta" on oma rajani ylittynyt. Fiilispohjalta on hyvä edetä.
emerik
Viestit: 6168
Liittynyt: Touko 12, 2003 10 : 55

Viesti Kirjoittaja emerik »

"Photoshoppaus" on saatanasta. Sellaiset kuvaajat joutaisivat joutua kivitettäväksi filmirullilla.
decypher
Viestit: 312
Liittynyt: Joulu 19, 2005 19 : 46
Paikkakunta: Koria

Viesti Kirjoittaja decypher »

PetaPixelissä oli jokin aika sitten erittäin havainnollinen asiaan liittyvä juttu:

http://petapixel.com/2016/04/04/one-pop ... ts-photos/

Kyllähän nuo lopputulokset ainakin omaan silmään näyttävyydestään huolimatta (tai pikemmin ehkä juuri sen takia) äärimmäisen feikeiltä näyttävät, mutta ei liene vaikea arvata, että ne uppoavat tavalliseen ihmiseen huomattavasti "alkuperäisiä" paremmin. Mielenkiintoinen pointti on siinäkin, että kun vaikka juuri tätä kuvaajaa sanotaan eteväksi valokuvaajaksi, onko hän etevä valokuvaaja vai etevä Photoshopin käyttäjä? Vaiko ehkä kumpaakin, kun on nähnyt sommitelmassa piilevät mahdollisuudet?
PeCa
Viestit: 213
Liittynyt: Tammi 09, 2011 17 : 16

Viesti Kirjoittaja PeCa »

emerik kirjoitti:"Photoshoppaus" on saatanasta. Sellaiset kuvaajat joutaisivat joutua kivitettäväksi filmirullilla.
Se teistä, joka ei ole "photoshopannut", heittäköön ensimmäisen filmirulla.
tjn
Viestit: 35
Liittynyt: Tammi 07, 2005 8 : 39

Viesti Kirjoittaja tjn »

Kun sanot, että: "olen sisustus ja taide ihmisiä henkeen ja vereen", niin tuntuu kyllä oudolta tuo tiukka rajaus kuvankäsittelyyn kamerassa ja koneella. Taiteilijat yleensä käyttävät luovia mahdollisuuksiaan hyväkseen eivätkä "insinöörimäisesti" rajoita luovuuttaan vain siihen ensimmäiseen tuotokseen mitä faktana tuutista tulee. Enempi luovuutta digikuvien jälkikäsittelyyn, niinhän siellä suurennuskoneen allakin sai tehdä mitä huvitti ja kaikki oli sallittua.
zone6
Viestit: 1241
Liittynyt: Touko 11, 2011 13 : 59

Viesti Kirjoittaja zone6 »

Neliosainen artikkeli, joka varmasti vastaa osiltaan kysymykseen: https://fstoppers.com/originals/real-ve ... eal-119915
Zone VI
osmodraama
Viestit: 8
Liittynyt: Huhti 06, 2016 17 : 30

Viesti Kirjoittaja osmodraama »

Tulipas ko. asiasta hieman kärkäs liemi...mutta se on hyvä jos joku asia puhuttaa ja mielipide asioistahan voi aina kiistellä! ;) Ja mitä omaani tulee...no, nyt on vasta tuhannen kappaletta otettu harjoitus otoksia ja olen onnistunut jopa muutaman kuvan saamaan suoraan mieleisekseni ilman lightroomin kautta kierrättämistä. Ja näistä olen todella mielissäni, sillä niissä hyvän kameran ominaisuudet on käytetty hyväksi, eikä ostokrapula paina selkää. Suurin osa julkaisu kelpoisista kuvista kuitenkin kävi säädettävänä koneella ja kyllähän nekin miellyttää silmää säädön jälkeen, mutta samaan tulokseen pääsin jo aikaisemmin ikivanhalla pokkarillani kuvaamillani otoksilla kun niitä innostuin muokkailemaan. Eli... oma johtopäätökseni on, kun ostaa kunnon kameran, on onnistumisen mahdollisuus suurempi ja pääsee pienemmällä vaivalla jälkikäsittelyn kanssa, joskus jopa ilman ja jos tykkää muokkailusta niin onhan isot RAW kuvat jälkikäsittelijän unelma. Huonommallakin kalustolla toki saa hyviä kuvia, kun koneella säätää ja pääasiahan on, että oli kuva kuin kuva kyseessä, muokattuna tai ei, jos se omaa silmää miellyttää niin kyllä se silloin on kuvan arvon ansainnut!
oikosulku
Viestit: 112
Liittynyt: Tammi 31, 2011 13 : 15

Viesti Kirjoittaja oikosulku »

Mielestäni mahdollisuuksia saa käyttää rajattomasti mutta niistä pitää myös kertoa. Kaikkea voi kokeilla muttei julkaista ilman totuuden kertomista.

Mutta tähän ja kaikkeen muuhunkin pätee sääntö: jokaisella on mielipide ja toisen mielipide on sieltä minne ei aurinko paista. näin on aina ollut ja tulee olemaan.
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

oikosulku kirjoitti:Mielestäni mahdollisuuksia saa käyttää rajattomasti mutta niistä pitää myös kertoa. Kaikkea voi kokeilla muttei julkaista ilman totuuden kertomista.
Minkä totuuden? Kuka sen määrittelee? Mistä ei tarvitse kertoa ja mistä tarvitsee?

Mitään rajoja käsittelylle ei ole olemassa eikä voida kuvaajalle asettaa, ellei kuvaaja itse ole sitoutunut sellaisiin esimerkiksi osallistumalla kuvakilpailuun ja sen sääntöjen mahdollisesti asettamiin rajoihin, journalistiseen etiikkaan, asiakastoimeksiannon kautta tai muulla vastaavalla tavalla. Taiteellisessa, itsellisessä ilmaisussa ei millään taholla ole minkäänlaista oikeutta edellyttää yhtään mitään, eikä mitään "totuutta" ole olemassakaan.
Sapere aude.
---
flickr
nsamppa
Viestit: 6423
Liittynyt: Helmi 10, 2010 21 : 25
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja nsamppa »

Fiksuja sanoja taas kryptokselta. Mistähän onkin tullut tommoinen oletettu linkki valokuvan ja totuuden välille? Tarinan kerrontaahan sekin on ja usein hyvät tarinat tarvii pikkasen semmosta lapinmiehen lisää. Tai ainakin ne kuullostaa paremmilta pikku mausteilla.
decypher
Viestit: 312
Liittynyt: Joulu 19, 2005 19 : 46
Paikkakunta: Koria

Viesti Kirjoittaja decypher »

Njoo ja jos noin ajattelee, onhan valokuvilla kusetettu iät ja ajat esimerkiksi rajauksen ja valotuksen keinoin jotta häiritsevät elementit jäävät pois. Kuva, jota suurin osa meistä pitää hyvänä itse asiassa jopa vaatii sitä. Mikä silloin on totuus? Ei välttämättä useinkaan se, mitä kuvassa näkyy.

Ehkä tässä on nyt sellainen semanttinen ristiriita, että osa meistä tarkastelee valokuvaamista laajemmin taidemuotona ja osa puhtaasti valokuvaamisena. Jälkimmäisen koulukunnan mukaan valmis teos on se, joka kamerasta saadaan ulos, ja edellisen mukaan se on vasta itse teoksen raaka-ainetta. Välttämättä se ei ole ongelma lainkaan, puhutaan vain hiukan eri asiasta.
Viimeksi muokannut decypher, Huhti 17, 2016 17 : 49. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Vastaa Viestiin