Valokuvaamisen filosofinen ongelma

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
ttuplai
Viestit: 1040
Liittynyt: Helmi 17, 2013 14 : 19
Paikkakunta: Tampere

Viesti Kirjoittaja ttuplai »

Pro-runko on vaan sosiaalinen konstruktio - ei sillä lyöminen mitään auta.
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
tjn
Viestit: 35
Liittynyt: Tammi 07, 2005 8 : 39

Viesti Kirjoittaja tjn »

"Tässä lainaus Nikon Owner-lehdestä, jossa haastateltiin Amerikan Suurta Poikaa B Moose Petersonia. Hänellä on lievästi sanottuna kevyempi suhde ammattiinsa ; )"
- Vähän samanlaista se on varmaan kirjailijoillakin " keskustellaan kirjoituskoneista ja muista tekstinkäsittelylaitteiden hienouksista".
Valokuvia otetaan (saadaan, niinkuin jotku pedantit sanoo) kahdesta syystä: 1. halutaan nähdä miltä jokin tapahtuma tai asia näyttää valokuvana. 2. halutaan näyttää muille miltä jokin tapahtuma tai asia näyttää valokuvana. 3. Kolmas voisi olla jotain näitten kahden väliltä, tai sitten aivan muuta.
Kaiken kaikkiaan, ottamiemme valokuvien julkituominen on narsismia, ei sitä sairaalloista, vaan ihan tervettä sellaista . Halutaan näyttää muille: "katsokaa, enkö ottanutkin hienon kuvan, voisitte hieman kehuakin". Ei siinä mitään pahaa ole, näinhän me toimimme, turha sitä on kieltää. Mutta ei kuvausta kannata kovin insinöörimäisesti alkaa pilkkomaan faktoihin ja jäsentelemään tiettyihin lokeroihin, antaa sen olla vain mukavaa ajanvietettä, joskus tosin työtäkin.
eskolius
Viestit: 302
Liittynyt: Joulu 02, 2008 21 : 13
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja eskolius »

Palataan asiaan. Tässä kiinnostava artikkeli kuvaamisesta, autenttisuudesta - ja kalustosta: https://www.artsy.net/article/artsy-edi ... -instagram
OskuK
Viestit: 34028
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

tjn kirjoitti: Kaiken kaikkiaan, ottamiemme valokuvien julkituominen on narsismia, ei sitä sairaalloista, vaan ihan tervettä sellaista .
Ei vaan ole olemassa tervettä narsisimia, kuten ei tervettä psykopaattisuuttakaan.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
Mielipuoli
Viestit: 6
Liittynyt: Tammi 22, 2016 11 : 17

Viesti Kirjoittaja Mielipuoli »

Kiitos ajatuksista, jokainen postaus antoi oman palansa pohdittavaksi minulle. En vielä äkkiseltään saanut ratkottua ongelmaani, ja kuten joku ehdotti, voisin heittää kameran jorpakkoon, mutta en luovuta ainakaan vielä.

Oikeastihan tässä on ilmeisesti kyse minun pakkomielteisestä/neuroottisesta ja joidenkin asioiden suhteen hieman häiriintyneestä suhtautumisestani ja ajattelutavastani (älkää ottako tätä nyt itsesäälinä, pliis). Ymmärrän nyt ainakin täydellisesti että kyseessä on minun henkilökohtainen ongelmani jota kukaan muu ei voi ratkaista. Siis yllätyin tosiaan, kuinka vähän kukaan teistä samaistuu ongelmaani, ja sehän kertoo vain tuosta edellä mainitsemastani. Eli ongelman juurisyy kiteytyy nyt minuun ja ajatteluuni, vaatimuksiini jne. Jollain tavalla minun täytyy yrittää muuttaa ajatteluani, jos haluan jatkaa kuvaamista. Kinkkistä, mutta mutta. Ja tosiaan haluan jatkaa kuvaamista, koska siinä on kaikesta huolimatta jopa minun silmissäni niin paljon potentiaalia ja annettavaa.
eskolius
Viestit: 302
Liittynyt: Joulu 02, 2008 21 : 13
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja eskolius »

Auttaisiko tehtävän asettaminen tai näkökulman rajaaminen? Tämä lukitsisi osan muuttujista, ja se saattaisi auttaa rakentamaan omaa suhdetta valokuvaukseen.

Rajaus voi sitten olla melkein mitä mieleen juolahtaa sommittelusta tai aiheesta ("ruudut") vaikkapa kuvasettien rakentamiseen, esim viikonloppureissu Tukholmaan kuvina, joiden nimet ovat A-Ö.
nsamppa
Viestit: 6431
Liittynyt: Helmi 10, 2010 21 : 25
Paikkakunta: Vantaa

Viesti Kirjoittaja nsamppa »

Tai yksi ratkaisu on hyväksyä itselle ns. rosvosektoreita. Oon joskus halunnu pohtia itseäni oikein huolella ja meinas vähän käydä niin että olin jäädä sille reissulle itseeni. Aina vaan löyty lisää ja lisää ja lisää ja lisää. Ja kaikkea toki piti pohtia. Jos ei ymmärtänyt, niin sitten piti pohtia lisää. Sen kautta tuli sitten omat ongelmansa kun ei toi pohdiskelu pysyny oikein lapasessa. Sen takia kehittelin ja hyväksyin itselleni rosvosektoreita. Alueita, osioita ja asioita joita vain en ymmärrä vaikka kuinka niitä pohtisin. Ne vaan toimii miten toimii ja se on vaan hyväksyttävä. Sen jälkeen onkin ollut vähän helpompaa sillä saralla.

Toisaalta se mikä toimii toiselle voi toiselle olla myrkkyä. En siis suosittele tuota, mutta kerroinpa keinon millä voi kiertää ongelmia. Siis ainakin minä pystyin.
PeCa
Viestit: 213
Liittynyt: Tammi 09, 2011 17 : 16

Re: Valokuvaamisen filosofinen ongelma

Viesti Kirjoittaja PeCa »

digikuva81 kirjoitti:
Mielipuoli kirjoitti:Otan kuvan revontulista
Älä ota.

Kuvaa ihmisiä. Ihmiset ovat mielenkiintoisia.
Ota kuva revontulista, jossa on ihminen mukana kuvassa. Jos kyseinen ihminen on sinulle tärkeä, aina parempi.
digikuva81
Viestit: 1385
Liittynyt: Tammi 06, 2012 14 : 17

Re: Valokuvaamisen filosofinen ongelma

Viesti Kirjoittaja digikuva81 »

PeCa kirjoitti:
digikuva81 kirjoitti:
Mielipuoli kirjoitti:Otan kuvan revontulista
Älä ota.

Kuvaa ihmisiä. Ihmiset ovat mielenkiintoisia.
Ota kuva revontulista, jossa on ihminen mukana kuvassa. Jos kyseinen ihminen on sinulle tärkeä, aina parempi.
En todellakaan ole samaa mieltä...

Kun puhutaan valokuvauksesta, niin juuri esim. revontulien kuvaamisen voi kyseenalaistaa.

Kun puhutaan ihmisistä, on enää hyvin vaikea kyseenalaistaa.. tyypillinen esimerkki lopulta itsemurhan tehneet ihmisvihaajat.
Maffer
Viestit: 21575
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

No jopas oli jännä ajattelu. Entä kuva itsemurhaajasta revontulien äärellä?
digikuva81
Viestit: 1385
Liittynyt: Tammi 06, 2012 14 : 17

Viesti Kirjoittaja digikuva81 »

Maffer kirjoitti:No jopas oli jännä ajattelu. Entä kuva itsemurhaajasta revontulien äärellä?
En ymmärrä revontulien kuvaamista lainkaan - ei vain toimi.
hkoskenv
Viestit: 4411
Liittynyt: Elo 15, 2010 13 : 19

Re: Valokuvaamisen filosofinen ongelma

Viesti Kirjoittaja hkoskenv »

digikuva81 kirjoitti: Kun puhutaan valokuvauksesta, niin juuri esim. revontulien kuvaamisen voi kyseenalaistaa.

Kun puhutaan ihmisistä, on enää hyvin vaikea kyseenalaistaa.. tyypillinen esimerkki lopulta itsemurhan tehneet ihmisvihaajat.
Elaboroi, ole hyvä. Tuollaisenaan tuo perustelu on täysin mielenvikainen.

Ihmisiä on miljardeja ja kuvia niistä on ääretön määrä ja kaikki ovat nähneet kaikki mahdolliset kuvat. Ne ovat täysin kiinnostamattomia ja merkityksettömiä, jos niihin ihmisiin ei liity henkilökohtaista suhdetta ja muistoja. Jos ihmiskuvassa on jotain kiinnostavaa, se on se missä ihminen on tai mitä hän tekee. Jos se ihminen vaihtuisi toiseen, kuva olisi edelleen yhtä kiinnostava.

Ihmisten kuvaamisessa on sekin ongelma, että se voi tuottaa kärsimyksiä toisille. Joku ei halua kuvaan ollenkaan, joku ei halua julkisuuteen, jollekin koituu ongelmia muiden taholta, jotka näkevät kuvat jne. Luonnonilmiöt eivät piittaa kuvaajista.

Mutta tämä on tietenkin vain toinen mielipide, niin kuin sinunkin. Sen mielipiteen perusteella, että ei pidä tai ole kiinnostunut siitä mistä toinen, ei voi kyseenalaistaa toisen tekemisiä mielekkäällä tavalla. Kuvaa sinä ihmisiä niin minä kuvaan luontoa ja ihmisen teknisiä tekeleitä, jotka ovat minusta paljon kiinnostavampia kuin luojansa.
Hannu
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

Ihmiset eivät ole a priori mielenkiintoisia. Kiinnostavuus on modaalinen; mahdollinen, muttei välttämätön. Kiinnostavuuden määräytyminen edellyttää kokemusta. Se on episteeminen propositio joka kuvaa miten ympäristö näyttäytyy toimijalle.
Sapere aude.
---
flickr
timtuun
Viestit: 181
Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 50

Viesti Kirjoittaja timtuun »

Kryptos kirjoitti:Se on episteeminen propositio...
Sinulla on selvästi osaamista filosofisissa asioissa ja näinollen paljon annettavaa keskustelulle. Esittäisin kuitenkin kainon pyynnön: voisitko ystävällisesti käyttää yleistajuisempaa sanastoa. Yllä oleva ei aukea ainakaan tälle maallikolle. Kiitos :)
Maffer
Viestit: 21575
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Kai se tahtoo sanoa että jos itseä kiinnostaa semmoinen tekeminen mitä kuvassa tapahtuu niin kuva on katsojalle mielenkiintoisempi.
moonshine
Viestit: 1312
Liittynyt: Heinä 27, 2010 21 : 08

Viesti Kirjoittaja moonshine »

^Kokeilitko copy-pastettaa tota hämärää käsitettä googleen?

Muistaakseni ihminen oppii about siinä kolmen ikävuoden korvilla, että hänen maailmansa on erilainen kuin muiden. Että kaikki eivät tykkääkään samoista asioista ja ihmiset arvostavat eri asioita.

Tuntuu tuo oivallus hautuvan helposti ikävuosien myötä...

Sanoisin, että yleisesti mielenkiintoinen ihmiskuva on helpommin toteutettavissa kuin revontulikuva. Mikä ei itsessään tee kummastakaan sen arvokkaampaa tai vähäpätöisempää.

Mutta kun (ihmis)kuva muuttuu yhteiskunnalliseksi ja osuu johonkiin kehkeytymässä olevaan (piilevään) kulttuurilliseen tarinaan... BOOM! Kulttiteos!
timtuun
Viestit: 181
Liittynyt: Huhti 07, 2012 21 : 50

Viesti Kirjoittaja timtuun »

moonshine kirjoitti:^Kokeilitko copy-pastettaa tota hämärää käsitettä googleen?
En.

Mielestäni viestin kirjoittajan vastuulla on sen ymmärrettävyys (oletetussa) kuulijakunnassa. Oletettu kuulijakunta kamerafoorumilla ei omaa filosofian korkeakouluopintoja. Tämä on tietysti valitettavaa niille, jotka ymmärtävät ko. tekstin. Alan sanastolla asian voi sanoa täsmällisemmin ja helpommin.

P.s. Tää on sen verran offtopicia, että en jatka tästä aiheesta tätä viestiä enempää.
Maffer
Viestit: 21575
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Kyllä timtuun tuossa pointtia on. Einsteinin elämänkertaa kun lueskelin niin siinä oli maininta että jos asiaa ei pysty selittämään lapselle lapsen ymmärtämällä tavalla ei ymmärrä koko asiasta mitään.
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

Kamerafoorumin aihepiiristä ei voida tehdä olettamuksia lukijakunnan koulutustasosta, eikä joidenkin filosofian käsitteiden ymmärtäminen edellytä korkeakouluosaamista. Ketjun nimi on lisäksi "Valokuvaamisen filosofinen ongelma".
Sapere aude.
---
flickr
Rockford
Viestit: 7275
Liittynyt: Loka 05, 2004 10 : 06
Paikkakunta: Oulu
Viesti:

Re: Valokuvaamisen filosofinen ongelma

Viesti Kirjoittaja Rockford »

hkoskenv kirjoitti:Ihmisiä on miljardeja ja kuvia niistä on ääretön määrä ja kaikki ovat nähneet kaikki mahdolliset kuvat. Ne ovat täysin kiinnostamattomia ja merkityksettömiä, jos niihin ihmisiin ei liity henkilökohtaista suhdetta ja muistoja. Jos ihmiskuvassa on jotain kiinnostavaa, se on se missä ihminen on tai mitä hän tekee. Jos se ihminen vaihtuisi toiseen, kuva olisi edelleen yhtä kiinnostava.
Mun hyllyssä on montakin valokuvakirjaa joissa on kuvia ihmisistä, joita en tunne. Eikä ne ihmiset tee useimmissa kuvissa mitään, mikä tekisi kuvista kiinnostavia sitäkään kautta. En myöskään usko että paikka jossa ihmiset on kuvattu tekee ainakaan kaikista kiinnostavia. Osassa toki tämäkin vaikuttaa, mutta kyllä siinä jotain muutakin täytyy olla, miksi hyvä ihmiskuva jostain ihmisestä voi olla kiinnostava. Ja uskoisin että melkein kaikista ihmisistä joku kuvaaja onnistuisi ottamaan kiinnostavan kuvan.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
Vastaa Viestiin