Rannassa olin siinä yhden aikaan. Pohjoishorisontissa näkyi muutama himmeä juova, eli ei näyttänyt lupaavalta. Seurasin hetken ja kuinka ollakaan, pilvet alkoivat kirkastumaan ja leviämään. Paha vain, että samalla alapilvet työntyivät eteen.
Päätin kuitenkin toteuttaa sen kuvaidean, eli mennä veteen ja kuvata ulpukat yöpilvien kera. Mutta ei siitä mitään tullut, taivas vääränlaisessa pilvessä. Odottelin hetken vyötäisiäni myöten järvessä ja sitten lähdin rantaan. Harmitti. Vedin kuivaa vaatetta päälle ja lähdin hakemaan laukkua. Ihme! Alapilvet alkoivat väistymään. Niiden takaa ilmestyi mahtavan näköinen yöpilvinäytös. Harmi vaan, että olin jo hieman kylmissäni... Mutta ei siinä, uudelleen järveen. Ei näitä joka päivä (tai yö..) näe.
Kroppa alkoi jo täristä, mutta joka valotuksen alussa pyrin pysäyttämään sen, etteivät vesi ja -kasvit mössööntyisi kuvissa. Kuvailin vielä vartin ja lähdin ajelemaan kotiin. Istuimenlämmittäjä täysillä.
