Objektiivin ja kameran yhteinen piirtokyky

[Matti_JH]

Olli kirjoittaa asiaa. Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon. Mutta toisaalta, jos kerran tykkää touhuta resoluutiotestien sun muiden kanssa niin mikäs siinä :)

[Jovala]

Omassakin projektissa kannattaa miettiä oikeasti, miten saisi jotain järkevää tulosta. Jos vaikkapa kameran pelin aiheuttama tärähdys vie jo puolet siitä tarkkuudesta, ei testaamisessa ole mitään järkeä. Tai jos bayer-muunnos syö tarkkuuden kolmasosaan ja terävöitys lisää sitä keinotekoisesti puolet, niin mitä jää enää laitteiden varaan.

Kun prosessia ei tunne yksityiskohtaisesti, niin aina on mahdollista päätyä tulokseen, jossa mittauksen toistettavuus on heikko. Mitataan liikaa jotain muuta kuin haluttua suuretta. Prosessissa voi olla myös kaaostyyppisiä piirteitä. Eihän tuota säätäkään pystytä vielä kovin hyvin ennustamaan, vaikka sekä mittaukset että algoritmit on kehittyneet, puhumattakaan tiedonkäsittelykapasiteetista.

Kyllä tuo sinun viestisi pisti huolestumaan, jottako tässä aivan turhaan pidän hauskaa; kuinka paljon saan tuloksiin korrelaatiota vempaimen tarkkuuden kanssa. Onko käytettävä tilastollista menetelmää ja otettava pari sataa tai miljoonaa kuvaa, jotta tulos olisi luotettava. Niin kuin Sveitsissä tekevät sillä ympyräradalla.

Mitä olen tähän mennessä ottanut testikuvia, niin ei toi mitenkään pahalta näytä. Kuvat ovat olleet hyvin yhdenmukaisia kerrasta toiseen.
Tosin numeerisen tuloksen päättäminen ei ole kovin eksakti prosessi, varsinkin jos tulos halutaan ilmaista yhdellä luvulla. Sitä pitää yrittää miettiä.
Helpommaksi tulisi, jos tekisi analysointiin ohjelman, mutta silloin pitäisi kehittää ihmisen silmän ja aivojen tilalle algoritmi. Hyvän sellaisen kehittäminen, ihmiselle pärjäävän, ei ole välttämättä helppoa. Tosin nykyajan tietokoneet rouskuttaa dataa mielellään ja paljon ... katsoo nyt jos innostuu tästäkin vielä.

Kun kerroit nykymittausten epävarmuudesta, niin jään vaan miettimään mikä niissä menetelmissä on se heikkous. Mikä tekijä on se, joka aiheuttaa Intiassa hirmumyrskyn?

Algoritmien kehittämisen vaikeudesta: Jos tiputtaa kovan ja täydellisen pallon terävään piikkiin, ja piikki osuu täydellisen keskelle pallopintaan (keskipisteen kautta kulkevan painovoimavektorin ja pinnan leikkauspisteeseen), niin ei voida sanoa mille puolelle piikkia pallo kimpoaa. Tiedetään vain ettei se jää piikin päälle makaamaan.

PS. Kun puhut kameran sisäisistä Bayer-matriiseista, ohjelmallisista kuvankäsittelytempuista yms. niin eikö ne ole laskettava tuohon pakettiin kuuluvaksi, siis siihen jota mitataan. Vaikkakin mitattaviksi olenkin maininnut vain optiikan ja kennon, niin ei tuota kameran sisäistä prosessia voi irroittaa. Ei ainakaan kovin halvoin menetelmin.

[Rockford]

Suomessa ei ole laboratoriotasoista kameratestausta (tai ehkä jossain kamerahuollossa on, toivottavasti). Jos et usko, niin pyydä päästä Kameralehden tai Tekniikan maailman kameratestauslabraan.

Ei ole julkista testausta, eikä ehkä varsinaisia objektiivien piirtomittauksia niinkään, mutta Microsoftilla tehdään kai edelleen puhelimien kamerakehitystä Suomessa ja jonkinlaista labraakin edelleen löytynee sen perusteella mitä Mikko Vaahteranoksa julkisessa LinkedIn-profiilissaan kertoilee.

[Jovala]

Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon.

Moni asia voidaan karsinoida näin. Ja tehdäänkin. Pääasia, ettei mennä kuitenkaan aivan äärilaidalle.

[OlyT 75]

Huolestun asiasta siinä vaiheessa kun tekniikka alkaa rajoittamaan omaa ilmaisua. Vielä ei olla siellä päinkään, tuskin tulen koskaan olemaankaan (nykyisellä loivahkolla kehityskäyrällä). Toisaalta kuvaaja / harrastaja joka on ylittänyt riman jo aikoja sitten, voi olla todellisissa ongelmissa kaluston rajoitusten kanssa. Siinä tapauksessa raha ratkaisee, eikä elämä ole enää reilua.

[olli R]

Tosin numeerisen tuloksen päättäminen ei ole kovin eksakti prosessi, varsinkin jos tulos halutaan ilmaista yhdellä luvulla. Sitä pitää yrittää miettiä.

Helpommaksi tulisi, jos tekisi analysointiin ohjelman, mutta silloin pitäisi kehittää ihmisen silmän ja aivojen tilalle algoritmi.

Jään vaan miettimään mikä niissä menetelmissä on se heikkous. Mikä tekijä on se, joka aiheuttaa Intiassa hirmumyrskyn?

Ongelma ei tässä tapauksessa ole kaaos. Optiikka toimii hyvin johdonmukaisesti. Ongelma on mitattavan asian pienuus. Valolla on hyvin pieni "paksuus", ja sen käyttäytyminen on pienistä asioista kiinni. Jos kamera on todella pienen määrän kallellaan testitauluun nähden, alkaa reunapiirto heiketä. Ja koska taas olet mittaamassa myös sen optiikan tarkennustason kaareutumista, niin näitä kahta on vaikea erottaa toisistaan.

Olisi hyvä tuntea kaikki mahdollisesti ongelmia aiheuttavat tekijät ja pyrkiä vaikka tekemään erilaisia testejä, jolla nämä pystyisi erottamaan toisistaan. Ja tietenkin tekemään ne testitkin niin hyvillä tavoilla, että joistakin ongelmista pääsisi eroon. Esimerkkinä vaikka tuo jo tutkimasi testitaulun oma tarkkuus.


Olen myös sitä mieltä, että yhdellä numerolla ei voida asioita verrata. Vaikkapa optiikat ovat useimmiten kompromisseja. Ne toimivat yhdellä tarkennusetäisyydellä eri tavoin kuin toisella. Niissä voi olla korostettu vaikkapa eri värien tarkentumista samaan pisteeseen, mutta tehty tämä muun tarkkuuden kustannuksella. Tai lisätty tarkkuutta suurilla taajuuksilla (terävyys), mutta pienet taajuudet toistavat huonommin (kontrasti).


Jos haluat analysointiin ohjelman, niin tuo Imatestin tapa on aika hyvä. Se ei katso tuollaisia viivakuvioita, vaan ihan vaan yhtä kontrastirajaa: miten systeemi toistaa terävän mustan ja valkoisen muutoksen. Kun tuo näkymä kulkee optikan ja kameran läpi, se ei enää olekaan yhtäkkinen muutos vaan eräänlainen toistokäyrä. Käyrää ei mitata vain yhdestä pisteestä, vaan keskiarvoistetaan pitemmältä matkalta suuremmasta pikselijoukosta. Näin päästään tuosta "pikselöitymisestä" eroon, mitä jo manailit.



Toistokäyrästä voidaan sitten laskea eri MTF-lukuja. Ja mittaamalla viivaa eri asennoissa eri kohdista optiikan näkemää saadaan kokonaiskuvaa optiikasta. Tämä voidaan lisäksi tutkia Raw:n eri värikanavilta, jolloin nähdään tuota cromaattista aberraatiota.

Tarkentamalla optiikka monta kertaan voidaan hajonnasta päätellä jotain terävyysalueen kaarevuudesta. Mutta työtähän tämä vaatii ja edelleen se kameran asettelu targettiin nähdn ja muiden häiriötekijöiden poisto on hyvin merkityksellistä.


Imatest ei siis toki ole ainoa tähän tehty softa, jopa ilmaisia löytyy: http://www2.mitre.org/tech/mtf/


Tuo "OlyT 75":n kommentti on hyvä. Ongelmaa ei todellakaan ole, jos tekniikka ei rajoita omaa ilmaisua ja kuvaamista. Siinä vaiheessa kun alkaa katsoa sen kuvan sisältöä itsearvioivasti, ei kohinat tai pehmeydet enää paljon merkitse.

[Jovala]

Siihen tämä nyt meni, että oli kirjoitettava ohjelmanpätkä, jolla pääsee käsittelemään kuvatiedoston raw-dataa suoraan. Kun jäi kaikumaan korviin tuo raw-konverttereiden tekemä demosaic ja värikanavien kaivaminen esiin, ottamalla mukaan läheisten solujen valotuksia. Tästähän seuraa myös epäterävöitymistä.

Tein ohjelman, joka säilyttää kuvat 16-bitin muodossa (mun kamerasta irtoaa 12-bittiä per solu), mutta ei tee värisävyjä. Se itse asiassa muuttaa kaikista R, G ja B-tyypin soluista tulevan tavaran saman arvoiseksi harmaasävyksi (kuvasta osoitetaan musta ja vaalea referenssi). Lisäksi se tekee gammakorjauksen, jotta kuvaa olisi miellyttävämpi katsella.

Tässä 16-bittinen harmaasävy tiff kuva Irfanview:llä kropattuna ja talletettuna jpg:nä:


Muuten ihan hyvä. mutta Irfanview näyttää pikselit aika ihmeellisesti, kun kuvaa suurentaa. En löytänyt mitään kampea, millä tuon pikselien esittämisen saisi haluamakseen.

Yritän pysyä tässä visuaaliseen tarkasteluun pohjaavassa lähestymistavassa kuitenkin vielä. Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee. Niin ja osaisi lukea myös joko 16-bittistä (65535 harmaasävyä) tiff tiedostoa tai pgm tiedostoa. Tai raw-tiedostoa, mutta ei tekisi noita värien vaatimia korjauksia yms. muokkauksia.

PS. Tässähän ollaan nyt hyvin lähellä sitä, että teen ohjelman, joka laskee noita OlliR:n esittämiä neliöiden reunoja:)

[Rockford]

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Tän mukaan onnistuu sillä IrfanView:llä:
http://superuser.com/questions/303908/i ... ge-blurred

So from "View" menu, select "Display options" and turn off "Use resample".

[JPQ]

Olli kirjoittaa asiaa. Kamerat ovat tarkoitettu pääsääntöisesti välineiksi jotka mahdollistavat kuvaajan visioiden saattamisen kuvamuotoon. Mutta toisaalta, jos kerran tykkää touhuta resoluutiotestien sun muiden kanssa niin mikäs siinä :)

Joskus hupputerävyys kuuluu visiioon varsinkin jos asiaks jolle kuva menee.ps. itse arvostan tunnelmaa kyllä eniten tosin vielä en ole kuvia ostanut ja se mihin enintään kuvia ostaisin katsoo enempi sisältöä tai se juttu joka pitää olla kunnossa ehdottomasti.
i

[olli R]

Se itse asiassa muuttaa kaikista R, G ja B-tyypin soluista tulevan tavaran saman arvoiseksi harmaasävyksi (kuvasta osoitetaan musta ja vaalea referenssi).

Tuo sitten sokeutuu optiikan värivirheistä ja koska kanavat eivät todellisuudessa ole tasa-arvoisia, aiheuttaa tämäkin epätasaista sumentumista.

Itse lukisin todelliseen tarkkuuteen esimerkiksi vain vihreää kanavaa.
Tuo yhden kontrastirajan lukeminen ei välitä siitä, että joka toinen pikseli puuttuu, koska kyseessä on itse asiassa vain statistiikkaa.

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Jos ajattelet todellisen maailman mahdollisimman terävää kuvapistettä - miksi se kuvautuisi neliönä?

[Jovala]

Onko tiedossa grafiikka-editoria tai katseluohjelmaa, joka käsittelisi pikseleitä hyvin vähän - näyttäisi vain neliönä tms. juuri sillä värillä/harmaasävyllä, joka tiedostossa lukee.

Tän mukaan onnistuu sillä IrfanView:llä:
http://superuser.com/questions/303908/i ... ge-blurred

So from "View" menu, select "Display options" and turn off "Use resample".

Kiitos - löytyihän se sieltä.

Tuo sitten sokeutuu optiikan värivirheistä ja koska kanavat eivät todellisuudessa ole tasa-arvoisia, aiheuttaa tämäkin epätasaista sumentumista.

No kyllä siitä jotain sumentumista tulee, mutta jos ne haluaa pitää mukana, niin pakkohan niitä on skaalata. Varsinkin sinisillä noi portaat kasvaa skaalatessa korkeutta melkoisesti. Vihreällä yhteen sinisen askelmaan sisältyy useampi porras.
Tein skaalauksen niin että ohjelmalle kerrotaan tumma ja vaalea kuva-alue, joista lasketaan keskiarvot kullekin solutyypille. Sitten vaaditaan R, G ja B solujen tuottavan saman arvon sekä vaalealle, että tummalle referenssialueelle. Josta puolestaan saadaan parametrit, joilla korjataan kaikki R ja B solujen arvot (ne ovat vähiten herkkiä). Skaalaus on lineaarinen.

Jos ajattelet todellisen maailman mahdollisimman terävää kuvapistettä - miksi se kuvautuisi neliönä?

Neliö on näytöllä helpoin toteuttaa - sikäli kun näytön kuvapisteetkään on neliöitä. Ei mulla siihen muotoon mitään sen suurempaa ajatusta sisälly.

Onhan myös näyttölaiteiden heikko dynamiikka ongelma, kun kameran piirron tarkkuutta yrittää visuaalisesti arvioida (näyttölaitteesta). Kamerat tallentaa 12-14 bittiä per solu (tosin siniset, eikä punasetkaan anna näin paljoa), mutta näyttölaitteista irtoaa vain 8 bittiä per väri.

Ilman muuta ohjelma, joka laskee tarkkuden suoraan tiedoston kuva-data:sta, pääsee tarkempiin tuloksiin.

Mutta tällainen visuaalinen arviointi on nopea ja halpa tehdä, eikä vaadi syvällistä ja laajaa osaamista: Nappaat kuvan printistä ja katsot missä alkaa sumentua. Ja onhan sen tuloksetkin täsmällisempiä kuin tiiliseinäkuvista saa aikaan. Hmm - onkohan tää liian kova väite:)

[Jovala]

Suurennos testikuvasta, joka on muunettu ensin 16-bittiseksi harmaakuvaksi. Muunnosohjelma on merkannut käytetyt vaalean ja tumman referenssialueen kuvaan valkoisella yhden pikselin levyisellä neliöllä (Rajaviivat ei ole yksivärinen vaaleita, koska ne on piirretty ennen R ja B kanavien skaalausta).

Kuva ladattu IrfanView:llä pgm-tiedostosta (16-bittinen harmaasävykuva), suurennettu ja josta kaapattu alue.
Nyt kun tuli selväksi, kuinka IrfanView:llä saa näkymään pikselit ilman resämpläyksiä sun muita kommervenkkejä, näyttää kuva hyvältä. Mustien viivojen reunat ovat juuri kuten niiden kuvittelisi olevankin.

PS. Ton muunnosohjelman vois pistää lisäämään kuvan laitaan palkin/palkit, joissa olis 65536 (16 bittiä) harmaasävyä (gammakorjattuna ei taida mahtua näin montaa erilaista). Näkis sitten katseluohjelmassa, mitä monitori ja itse ohjelma toistaa.

[Jovala]

Vertailun vuoksi suurennos harmaasävykuvasta ja suoraan raw-kuvasta.
Kummatkin kuvat ladattu IrfanView:llä, sitten suurennettu, ja lopuksi tehty kuvankaappaus.



Harmaasävykuvassa (ylemmässä) näkyy viivojen reunat sahalaitamaisina. Johtuneeko se:
a) mun printterin tavasta piirtää mustaa reunaa (aikaisemmin olleissa makrokuvissa näkyy sahalaita tai aaltomainen muoto), vai
b) onko kamerassa jokin kuvaa vatkaava ominaisuus. Niin, vai
c) syntyykö se R ja B kanavien skaalauksesta.
d) Tai R ja B kanavien mukanaolosta.
e) Vai onko se jotain ihan muuta.

Minusta vaikuttaa kuitenkin, ettei tosta alkuperäisestä värikuvasta (alemmasta) voi kovin hyvin päätellä piirtotarkkuutta, oli sen suurennoskoko mikä tahansa. Tai ainakaan niin hyvin kuin harmaasävykuvasta. Tuosta sahalaitaisestakaan.

[Jovala]

Onkohan tama se suurennoskoko, josta piirtotarkkuuden arviointi olisi helpointa:

Noi viuhkassa näkyvät kuviot on jo itse Resokuvan printissä.

Vaiko tämä:


Toi sahalaita häiritsee! Pitää tutkia sen syytä.

[Maffer]

Mitä noista 1000% cropeista pitäisi nyt nähdä? Totta hitossa tulee sahalaitaa kun mennään yli 1:1 pikselikoon ja kunnon laitteilla sahalaitaa pukkaa jo ennen sitä johtuen optiikan viiltävästä suorituskyvystä.

[Jovala]

Tein ohjelmaan muutoksen, jota OlliR ehdotti: Se osaa ottaa vain yhden värikanavan solut mukaan kuvaan.
Tässä tulos, kun vain vihreät on otettu kuvatiedostoon. Alkuperäisessä kuvassahan on tasan puolet vihreitä:

Ainakin noi tekstit kärsii rutkasti, mutta itse viuhka ei niinkään. Saattaa olla jopa helpompi arvioida missä sumentuminen on MTF50 luokkaa.

PS. Imatest hemmot kirjoittaa näistä visuaalitestauksista:
http://www.imatest.com/docs/sharpness/
Traditional “resolution” measurements involve observing an image of a bar pattern (often the USAF 1951 chart), and looking for the highest spatial frequency (in lp/mm) where the bars are visibly distinct. This measurement, also called “vanishing resolution”, corresponds to an MTF of roughly 10-20%. Because this is the spatial frequency where image information disappears— where it isn’t visible, and because it is strongly dependent on observer bias, it’s a poor indicator of image sharpness.
(Editorin huomautus: Hemmot kauppaavat omaa järjestelmäänsä)

[Rockford]

Siihen tämä nyt meni, että oli kirjoitettava ohjelmanpätkä, jolla pääsee käsittelemään kuvatiedoston raw-dataa suoraan. Kun jäi kaikumaan korviin tuo raw-konverttereiden tekemä demosaic ja värikanavien kaivaminen esiin, ottamalla mukaan läheisten solujen valotuksia. Tästähän seuraa myös epäterävöitymistä.

Tein ohjelman, joka säilyttää kuvat 16-bitin muodossa (mun kamerasta irtoaa 12-bittiä per solu), mutta ei tee värisävyjä. Se itse asiassa muuttaa kaikista R, G ja B-tyypin soluista tulevan tavaran saman arvoiseksi harmaasävyksi (kuvasta osoitetaan musta ja vaalea referenssi).

Mielenkiintoisia tuloksia olet saanut ohjelmallasi. Jäin kuitenkin miettimään että teetkö nyt siis tuon RAW - > harmaasävy -muunnoksen siis täysin ilman väri-interpolaatiota? Eli pyrit vain skaalaamaan R/G/B-Bayer-pikselit samalle tasolle mustan/valkoisen pisteen referensseillä? Siis käytännössä sitten annat jokaiselle harmaasävypikselille arvoksi kyseitä pikseliä vastaavan Bayer-pikselin arvon skaalattuna sen mukaan mikä osaväri on kyseessä?

Kysyinköhän nyt tarpeeksi vaikeasti... :-)

Jos teet noin kuten yllä kuvittelen, luulisin ihan mutuna, että noi mainitsemasi sahalaidat (jotka ei ehkä ole ihan sitä mitä sahalaidasta tulee ekana mieleen jos ymmärsin mitä tarkoitat) johtuu eri osa-värien vaatimista erilaisista gamma-korjauksista (tai vastaavista korjauksista, miksi niitä nyt pitäisikään oikeasti kutsua, vähän ehkä sama asia kuin valkobalanssin säätö eli eri värikanavien keskinäinen painotus joka vaikuttaa myös harmaasävykuvaan).

Tästä taas tuleekin mieleen kysymys siitä, että onko tuollainen yllä arvelemani kaltainen algoritmi oikeasti hyvä tai järkevä tapa muodostaa bayer-raw-kuvasta harmaasävykuva, edes silloin kun kohteet ovat enempi vähempi mustavalkoisia? Oikeastihan kohteetkaan eivät ole mustavalkoisia koska objektiivi helposti lisää reunoihin CA-tyyppistä värillistä suttua.

[Jovala]

Jäin kuitenkin miettimään että teetkö nyt siis tuon RAW - > harmaasävy -muunnoksen siis täysin ilman väri-interpolaatiota?

Kyllä - viereiset kennon solut ei vaikuta mitenkään muunnoksessa.

Eli pyrit vain skaalaamaan R/G/B-Bayer-pikselit samalle tasolle mustan/valkoisen pisteen referensseillä? Siis käytännössä sitten annat jokaiselle harmaasävypikselille arvoksi kyseitä pikseliä vastaavan Bayer-pikselin arvon skaalattuna sen mukaan mikä osaväri on kyseessä?

Kyllä. näin on.

Jos teet noin kuten yllä kuvittelen, luulisin ihan mutuna, että noi mainitsemasi sahalaidat (jotka ei ehkä ole ihan sitä mitä sahalaidasta tulee ekana mieleen jos ymmärsin mitä tarkoitat) johtuu eri osa-värien vaatimista erilaisista gamma-korjauksista (tai vastaaviksta korjauksista, miksi niitä nyt pitäisikään oikeasti kutsua).

Kun lineaariset operation on suoritettu kennon solujen valotusarvoille, tehdään gammakorjaus, joka on epälineerinen. Se on sama kaikille riippumatta solun tyypistä (R, G tai B), eikä siihenkään vaikuta viereiset solut.

Algoritmi
Algoritmi värikanavien muuntamiseksi samanarvoisiksi harmaasävyltään (tässä muunnetaan R solut vastaamaan G soluja):

1) Vaalealle ja tummalle referenssialueelle (3x3 solua) lasketaan keskiarvo R-soluille. Saadaan keskiarvot Rrw (= keskiarvo punaisista vaaleista soluista) ja Rrb (= keskiarvo punaisista tummista soluista).

2) Vaalealle ja tummalle referenssialueelle (3x3 solua) lasketaan keskiarvo G-soluille. Saadaan keskiarvot Grw (= keskiarvo vihreistä vaaleista soluista) ja Grb (= keskiarvo vihreistä tummista soluista).

3) Vaaidtaan että punaiset R-solut ovat saman arvoisia (yhtä herkkiä) G-solujen kanssa. Lasketaan muuntosuoran parametrit (y = ax + b):
a = (Grw - Grb) / (Rrw - Rrb)
b = Grb - a*Rrb

4) Muunnetaan kennon kaikkien punaisten solujen (Rs) arvot kaavalla:
Ruusi = a*Rs + b

Siniset korjataan vastaavasti vihreät referenssinä.

Lopuksi olen laajentanut lukualueen 16-bittiseksi, jotta tallennettavat tiedostot olisivat samassa skaalassa, vaikka A/D-muunnin antaisi 12 tai 14-bittistä dataa. Myös mustan taso on siirretty tässä yhteydessä nollaan.

Vasta näille arvoille on tehty gammakorjaus.

PS. Noi välitulokset tallennetaan 16-bittiseen sanaan, vaikka itse laskut tehdään liukuluvuilla. Jonkinlaista pyöristysvirhettä voi seurata.

[Jovala]

Jotta tästä ei tulisi ketjua ilman sorsakuvia, niin tässä olis:

Otsassa oleva pieni musta piste on vaalean referenssi ja kaulan alla oleva valkoinen piste sitten mustan referenssi.
Irfanview:llä avasin 16-bittisen pgm:n ja tallensin jpg-muotoon.

Jaa niin, kuvassa on mukana koko pinta-ala mitä raw-tiedostosta irtoaa. Siis reunoja myöten. Ohjelma piirtää vaalean suorakaiteen varsinaisen kuva-alan ympärille.

Oishan ton mustavalkokuvan helpomminkin saanut:) Ja ehkä poliittisesti korrektimmin.

Sama kuva vielä niin, että vain vihreät kennon solut on matkassa:

Tällä kameran kennolla mosaiikissa vihreitä soluja on rivillä joka toinen, mutta niitä on joka rivillä. Siis kuvasuhde muuttuu, kun kuvan leveys puolittuu.

Onhan tähän liitettävä vielä pelkkä sinisen värikanavakin:

Onko tässä jotain vikaa, kun kuvan korkeus ei puolitu. Sinisiä on vain joka toisella rivillä.
Edit: Ja niilläkin riveillä vain joka toinen. Siis kuvasuhde säilyy.
Toi thumbin koon skaalaus hämää.

[Rockford]

Onko tässä jotain vikaa, kun kuvan korkeus ei puolitu. Sinisiä on vain joka toisella rivillä.

Jos katsoo kuvaa http://upload.wikimedia.org/wikipedia/c ... le.svg.png niin tuostahan näkee, että jos poistat vihreästä joka riviltä joka toisen pikselin niin kuva kapenee puoleen, mutta jos poistat sinisistä nuo tyhjät sekä riveittäin että joka toisen rivin kokonaan niin kuvan muoto ei muutu.