Se tunne, kun kaikki omat kuvat näyttävät roskalta

[PaPo]

Tiedättekö? Ensin sitä on kovin rakastunut omiin kuviinsa - minulla tämä tapahtuu yleensä silloin, kun puran kuvat koneelle - mutta jo vähän ajan päästä kuvia selatessa tuntuu siltä, että nämä ovat kaikki huonoja.

Mietin tässä vähitellen porfolion kasaamista, mutta aina välillä pysähdyn ajattelemaan, mitä sinne muka laittaisin. Ja päätän kuvata lisää ja lisää. Kelpaakohan mikään kuva koskaan siihen portfolioon...

[antti.h]

Ota joku toinen kasaamaan sun folio.

[itu]

Edelliseen voisi olla avuksi yksi kansio, johon kasaat joka kuvauskerran kerman. Sieltä ulkopuolisen olisi helpompi tehdä valikointia.

[grafia]

Otan silloin tällöin osaa valokuvauskilpailuihin. Jokin lähettämistäni kuvista on omasta mielestäni "varma läpimenijä", ja jotkin kuvat "menkööt mukaan täytekuvina". Usein se varma läpimenijä ei saa hyväksyntöjä, mutta yllätyksekseni täytekuva hyväksytään.
Omille otoksilleen tulee kovin helposti sokeaksi, eli kannattaa käyttää rehellistä ateljeekriitikkoa portfolion kokoamisessa.

[ttuplai]

Sen otuksen nimi on paskakuvakeiju. Eli illalla, kun lataa koneelle valokuvaushistorian merkkiteoksia, käy yön aikana paskakuvakeiju ne tuhoamassa ja jättää jäljelle vain pahaisia räpsyjä.

[elmar]

Otan silloin tällöin osaa valokuvauskilpailuihin. Jokin lähettämistäni kuvista on omasta mielestäni "varma läpimenijä", ja jotkin kuvat "menkööt mukaan täytekuvina". Usein se varma läpimenijä ei saa hyväksyntöjä, mutta yllätyksekseni täytekuva hyväksytään.

En harrasta kilpailuja mutta kuvamyynnissä pätee tuo sama ilmiö. Ne omasta mielestä hyvät ja vähän mielenkiintoisemmat ruudut eivät juuri kiinnosta kuvien käyttäjiä/ostajia, kun taas selkeät mutta vähän tylsät peruskuvat myyvät luonto-skenestä selvästi parhaiten.

Edit.

[nsamppa]

Ota joku toinen kasaamaan sun folio.

Ota jonkun toisen kuvista sun folio? Ajanhenki.

[PaPo]

Ota jonkun toisen kuvista sun folio? Ajanhenki.

LOL :D Tuo oli hyvä.

On joitain kuvia, jotka jokaisella katselukerralla näyttävät omaankin silmään hyviltä, mutta ongelmana on se, että niissä poseeraavat lapset. Enkä halua laittaa lasten kuvia nettiportfolioon, koska en halua, että oman lapseni tai kummilapsen kuvia päätyy jonnekin mainokseen tai muuhun levitykseen minun nettisivuiltani. Täysikäisistä otetuissa kuvissa on taas tuo paskakuvakeiju ollut aika ahkerana.

Ei kai auta kuin ottaa parempia kuvia? ;)

[ppotka]

Ammattiurani aikana tein toisenkin portfolion ja näin kymmenittäin muiden portfolioita. Se nyt vain on niin, että koskaan ei pääse eroon epävarmuudesta omien kuvien kanssa. Ei edes vaikka miten olisi tehnyt itselleen selväksi konseption, jonka puitteissa jotakin kokonaisuutta kuvaa. Ja aina on helppo nostaa toisen portfoliosta esiin kuvia, jotka kuvaajalle itselleen ovat täytekuvia ja ihmetellä miksi se kuvaaja tuotakin parhaanaan pitää...

Tämä epävarmuus kuuluu luovan työn tekemiseen. Ei ole olemassa sitä metrin mittaa, jolla absoluuttinen hyvyys ratkaistaisiin. En suosittele teettämään portfoliotaan kenelläkään. Suosittelen itse tekemistä, ja keskustelua valmiista työstä ehkä ennen sen esittämistä. Hyvät sparraajat ovat arvokkaita. Sparraajalla pitää olla kokemusta ja hänen pitää ajatella riittävästi eri tavalla kuin itse ajattelee.

Oma tyyli kehittyy vain tekemällä ja analysoimalla. Kannattaa miettiä itselleen selkeät tavoitteet, joihin kuvauksessa yrittää pyrkiä ja joita vasten voi arvioida omaa tekemistään. Muuten tuota ylämäki-alamäki-menoa ei voi tasoittaa. Olen kuvannut muutaman vuoden kahta "näyttelyteemaa" ja pian kymmenen vuotta kolmatta. Näitä selkeitä tavoitteita vasten tiedän kahden ensin mainitun olevan valmiita työstettäväksi näyttelyksi ja kolmas poikii parikin näyttelyä plus siitä on mennyt kuvaa kaupaksi koko ajan. Näistä ei varmasti tule maailman parhaita valokuvanäyttelyitä, mutta juuri luomani konseption ansioista tiedän, että itse en saa näistä aiheista kyseisiin kokonaisuuksiin enää enempää irti. Se tekee levollisemman fiiliksen jo tehdyn työn suhteen ja kuvausmielessä voi katsella uusia juttuja.

[toimeve]

...paskakuvakeiju.

:D Heti tuli mielhen omat kuvat ja niitten kohtalo. Tuo sen täytyy olla!

Mielenkiintosta kylläki tuo ppotkan mainittema tavoitteitten asettaminen niille omille otoksille, ja niitten omien otoksien peilaaminen sitä taustaa vasten.

Ittelläni on selkiästi muodostunu jonkuasteinen näkemys eri tilanteista, että mitä haluan. Tai haluaisin. Tai jopa niin pitkälle mietittynä, että ennen kun liikkeelle kameran kans lähetty, niin jo silloin on ollu joku ajatus että mitä tai ainaki että miten kuvathan.

No, onnistunu enemmän ja vähemmän, mutta aina jottain kuitenki yrittäny opiksi ottaa, tosin vain ihan itte läpikäymällä materiaalia.

Nyt sitten kun on hätäsesti (ajatusta en ole käyttäny, ihan fiiliksellä vuojen aikana kuvattuja kansioita läpikäyty) albumeja selannu ja sieltä sitten joitain nostoja teheny, niin näin jälkikäthen on tullu muutampi ajatus:

- oma "tyyli" on joltisenki "löytyny", lähinnä minkälaisista kuvista itte tykkään sävyllisesti jne (tosin perseestähän nuo on kun tullee valitettavasti benchmarkattua ammattilaisiin...tai ainaki erittäin paljon enemmän kuvanneisiin harrastajiin) Mutta että kuvat on omastaki mielestä ihan jees tämmöselle harrastusmäärällä ja ajalla

- selkiästi löytyy "suuntaus" johon on haluja, mutta vielä ei kykyjä eikä osaamista...tosin muutama erinomanen vahinko omasta mielestä. Mutta ehottomasti jottain johon haluan enemmän perehtyä; mustavalkokuvaus

- kuvia haluttaisi laittaa "arvosteltavaksi", mutta toishaalta kun tietää sen, miten itte kenenki kuvamaku, tai oma näkemys hyvästä kuvasta, on niin erilainen ettei ehkä kuitenkaan siitä(kään) saisi irti kovin paljon. Paitti että tuntuu helevetin mukavalta kun kaverit ja sukulaiset kehhuu kaikki räpsäsyt jotka esille laittaa...mutta sekään ei kehitä :D

No, askel kerralhan. Ja sori kun jonkun topikkia tuli lainattua näihinki ajatuksiin.

[PaPo]

Hyviä ajatuksia. Lohduttavaa tietää, että muillakin syntyy aiheesta epävarmuutta.

Sen olen huomannut, että omaan tykkäämiseen vaikuttaa myös itse kuvauskokemus: joskus on ollut tilanteita, kun miljöö on ihan eri kuin suunniteltu (esim. sää on erilainen kuin tahtotila), malli ei ole parhaimmasta päästä ja sen sellaista. Kuitenkin sitä joskus onnistuu ottamaan hyviä kuvia tekijöistä huolimatta ja silloin huomaan tykkääväni näistä kuvista enemmän. Se vaan, että ulkopuolinen ei tiedä tarinaa kuvan saamisen takana, se näkee vain kuvan, joten kuvan arvottamiseen ei liity mitään tunteita.

[rnyholm]

Kirjailija Ken Follettin kustantaja kehotti käyttämään pseudonymiä (nimimerkkiä, aliasnimeä?). Syynä kustantaja vastasi, jos sattuisit kirjoittamaan myöhemmin parempia kirjoja. Lähde: Skavlan.