Samuel Glassar / ranDom photo | E: Tanssiryhmä

[Sambu]

Vähä kevennystä aiheeseen, eli hääpotretteja! :D

Lisää: LINKKI

[moonshine]

Foorumin kuvaketju on tosiaan vähän huono paikka ruotia näitä asioita.

Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina. Jotta voi koskettaa pitää olla myös itse olla altis kosketukselle.

Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut ja fiilis on korkealla, kannattaa ottaa kamera esille (ja yrittää olla tuhoamatta hetkeä).

[Stickl]

Mun mielestä joku hääkuvaaja (hän on myös koulukuvaaja) sano joskus osuvasti, että tällä alalla ei missään nimessä riitä, että osaat ottaa hyviä kuvia - pitää osata myös kaivaa ihmisistä heidän persoonansa esille, poistaa se "suojamuuri" jne. Ja se ei ookkaan niin yksinkertasta.

Jos oikein ymmärsin, niin Sambulla näiden potrettikuvien ottaminen on vähän samantyylistä kuin itellä oli - koitin saada valokuvauksellisesti eli visuaalisesti tyylikkäitä otoksia, en niinkään välttämättä kuvissa olevien ihmisten persoonaa tms erityisesti esille. Esimerkkinä vaikkapa se, että en osannu ohjata asiakkaitani hääpotreteissa niin, että olisin saanu heidän tunteet (toisiaan kohtaan) esille, kuvasin vaan lähes samoja ilmeitä ja asentoja mutta eri sommitteluilla jne.

[Sambu]

Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina. Jotta voi koskettaa pitää olla myös itse olla altis kosketukselle.

Kiitos, totta. Pitää harjotella tuota jälkimmäistä.

Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut ja fiilis on korkealla, kannattaa ottaa kamera esille (ja yrittää olla tuhoamatta hetkeä).

*(mitä tarkoitat: 'Silloin kun oma ymmärrys on kasvanut'?)*

Niin.. Itse oon ottanut sen asenteen, että sillon kun fiilis on korkealla ja elää hetkessä jne, niin jättää kameran sinne laukkuun. Mulle on tärkeempää elää ne hetket täysillä, oli kuinka kuvallisia tahansa. Tämä ehkä pätee tilanne- ja maisemakuvaukseen ennemmin kuin potrettikuvaukseen.
Mutta jos tuon ajatuksen saisi jotenkin yhdistettyä tarkotuksenomaisesti henkilökuvaukseen, niin tulos olisi varmasti hienoa.

Esimerkkinä vaikkapa se, että en osannu ohjata asiakkaitani hääpotreteissa niin, että olisin saanu heidän tunteet (toisiaan kohtaan) esille, kuvasin vaan lähes samoja ilmeitä ja asentoja mutta eri sommitteluilla jne.

Joo ja tää mietityttää. Onko mahdollista luoda ko. yhteys puolituntemattomaan hääpariin alle tunnissa?
Mun mielestä ei. Sanoisin, että asiakaskuvaukset on pakko laittaa eri kategoriaan kuin omat taiteellisuudet. Niitä tuotetaan toisille. Ei itselle. (Tottakai myös itelle, mutta tajuatte pointin)
Siksi on pakko olla mielestäni etukäteen suunniteltuja asentoja ja ajatuksia asiakkaalle kuvatessa. Tietty pitää seurata miten tilanne etenee, miten pari alkaa käyttäytymään jne. Esim. junaraidekuva, taitaa olla tosi yleinen tapa, että keinutellaan raiteilla, mutta tää mun kuva tuli intuition kautta ja mun mielestä se myös näkyy. (Siis parien ilmeissä & eleissä)
Tuo MV kuva tuli myös intuition kautta, mutta asento on ennalta suunniteltu. Lopputulos: kuvana toimiva mutta en tiedä välittyykö parin välinen tunnelma?
Tärkeintä asiakaskuvauksissa on aina se että hääpari tykkää kuvista. Ja musta tuntuu, että siinä onnistuu aina, kun tuottaa suunnitelmallista kuvaa.

(Huhhuh tätähän vois jatkaa vaikka kuinka pitkälle.
Miksi sitten kuvaan? Rahan vai itseni vuoksi? Molempien. Ja vielä se, kun nautin suunnitelmallisesta kuvaamisesta. Tykkään kuvista, mistä ei välity fiilis aitona, mutta ovat muuten hienoja. Tykkään myös kuvata sillä periaatteella. Tykkään kuvata siksi, että asiakas tykkää lopputuloksesta.
Mutta nyt kun tämä nostettiin esille, haluaisin myös kuvata sellasia kuvia mistä välittyy fiilis.)

On muuten pikkasen vaikee aihe.
Miten kuvata maksavalle asiakkaalle tunteita välittäviä kuvia? Miten tällasta voi oppia?

[Ville^K]

Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.

https://farm6.staticflickr.com/5510/104 ... 1485_c.jpg
Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.

Tykkään kuvasta. Mukavasti valoa ja varjoa kasvoilla ja ilme on ystävällinen. Osaatko kertoa tarkemmin miksi tämä kuva on mielestäsi parempi kuin edelliset? Mitä on fiilis josta puhut?

Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D

Mitä on flow? :) Mallien kanssa käy joskus niin, että jossain kohtaa malli jotenkin syttyy ja tarjoilee enemmän intensiivisyyttä katseessa, selkeästi keskivertoa enemmän läsnäoloa ja liikkuu luontevammin kameran edessä. Itse käsitän flow-tilan sellaisena jossa kuvaajan ohjeistus ja mallin toiminta synkkaa huomattavasti ns. normaalia paremmin yhteen. Tältä pohjalta mun mielestä ei voi puhua ns. flow-tilasta maisemakuvauksessa koska se on kommunikaatioon liittyvä asia.

[Sambu]

Esim. tähän kuvaan verrattuna, niissä on paljon vähemmän fiilistä.

https://farm6.staticflickr.com/5510/104 ... 1485_c.jpg
Tän kuvan ottoon meni alle 5min, mutta koska kyseessä on enoni jonka tunnen hyvin ja hän on itelleen tutussa ympäristössä, kuvasta välittyy enemmän fiilistä.

Tykkään kuvasta. Mukavasti valoa ja varjoa kasvoilla ja ilme on ystävällinen. Osaatko kertoa tarkemmin miksi tämä kuva on mielestäsi parempi kuin edelliset? Mitä on fiilis josta puhut?

Tänks! :)
Paha sanoa. Tunne.
Kuva kertoo paremman tarinan.

Miten pystyis saamaan enemmän vuorovaikutusta kuvattaessa?
Kyseisen 'leidin' kanssa sanoisin että pääsin lähimmäksi tota vuorovaikutusta, tai ainakin ylivoimaisesti parhaiten 'flow' tilaan kuvatessa.
Itseasiassa tää oli ensimmäinen kerta kun pääsin 'flow' -tilaan henkilökuvauksessa. Maisemakuvauksessa pystyn siihen aina, mutta henkilökuvauksessa tökkii vielä. Kai tajuatte mistä puhun, kun puhun flowtilasta? :D

Mitä on flow? :) Mallien kanssa käy joskus niin, että jossain kohtaa malli jotenkin syttyy ja tarjoilee enemmän intensiivisyyttä katseessa, selkeästi keskivertoa enemmän läsnäoloa ja liikkuu luontevammin kameran edessä. Itse käsitän flow-tilan sellaisena jossa kuvaajan ohjeistus ja mallin toiminta synkkaa huomattavasti ns. normaalia paremmin yhteen. Tältä pohjalta mun mielestä ei voi puhua ns. flow-tilasta maisemakuvauksessa koska se on kommunikaatioon liittyvä asia.

Joo. Mulle flow on sitä, että mielessä ei pyöri mitään muuta, kuin se mitä sillä hetkellä tekee. Se on täydellistä keskittymistä hetkeen.
Niin kuin nyt mulla on flow tila päällä, kun en keskity muuhun kuin siihen mitä haluan ilmaista.
Juurikin tuo on flow tilaa, maisemakuvauksessa se on sama homma mun mielestä. Se ei mun mielestä liity kommunikaation pelkästään. Läsnäoloon enemminkin.
Se johtuu kuitenkin pääosin kuvaajasta, kuinka läsnä malli tulee kuvatessa olemaan. Jos kuvaaja ei oo läsnä - tuskin mallikaan tulee olemaan, ja päinvastoin.
(hahaa this is GOLD!) ;)

E:
Kokeillaas tällästä. Kävin nopeesti läpi sun kuvi flickrissä ja koitan veikata niistä, että missä oli ollut flow tila päällä. Kuinka tarkasti sanoisit osuneeni?

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 854803111/

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 878852633/

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 931913954/

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 830479374/

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 402217665/

[moonshine]

Mikä tekee mona lisasta hyvän maalauksen?

Ehkä nää on semmosia asioita, joissa kieli, varsinkin kirjoitettu, loppuu aikan nopeesti kesken. Parempi vain tutkiskella niitä huikeita henkilökuvia ja funtsia, mikä niitä yhdistää.

Ja osittainhan kyseessa on myös luonnekysymys: toiset ihmiset ovat paljon herkempiä lukemaan ihmiskasvoja kuin toiset ja löytävät niistä ihan eri tavalla syvyyttä.

[Sambu]

Mikä tekee mona lisasta hyvän maalauksen?

Ehkä nää on semmosia asioita, joissa kieli, varsinkin kirjoitettu, loppuu aikan nopeesti kesken. Parempi vain tutkiskella niitä huikeita henkilökuvia ja funtsia, mikä niitä yhdistää.

Ja osittainhan kyseessa on myös luonnekysymys: toiset ihmiset ovat paljon herkempiä lukemaan ihmiskasvoja kuin toiset ja löytävät niistä ihan eri tavalla syvyyttä.

Niin, mietin ehkä ennemminkin, että mikä tekee mona lisasta tunnelmallisen kuvan. Mun mielestä se ei ole hieno maalaus. Mutta siitä välittyy tunnelma.
Joo siis tota mieltä oon tässä tapauksessa myös. Musta tuntuu, että aiemmin kommentoineilla on tietynlainen muistikuva/ajatus mun kuvauksista ja siten herää tällasia kommentteja. On jokin käsitys siitä, mitä mä oon ajatellut kuvatessani ja sitten tulee käsitys että kuvatessa ei ollut fiilistä. Eli nämä ei välttämättä tulisi sellaisen henkilön suusta joka ei ole ennen nähnyt mun ottamia valokuvia. (Ja siis ei mitenkään negatiiviseen sävyyn sanottuna!)
Tai itsessä oon ainakin huomannut tällaisen piirteen.

Mutta sain tästä todella hyviä ideoita tuleviin kuvauksiin ja tulevaan kehittymiseen kuvauksen kannalta, joten hyvä että tuli esille. :)

[Ville^K]

Tää flow fiilis on varmaan melko henkilökohtainen asia ja mielipiteet sen suhteen voi erota paljonkin.

E:
Kokeillaas tällästä. Kävin nopeesti läpi sun kuvi flickrissä ja koitan veikata niistä, että missä oli ollut flow tila päällä. Kuinka tarkasti sanoisit osuneeni?

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 854803111/

Hmm. Ehkä en itse kokenut sitä kuvaustilanteessa. Ollaan kuvattu Lindan kanssa suht paljon, mutta tässä meininkiä hidasti se kun kuvasin välillä digillä ja välillä filmillä (tää on vedetty filmille). Kamerarojujen kanssa räpeltäminen rikkoo helposti "flown".

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 878852633/

Tässä oli todella paljon hinkkausta asennon kanssa kun en oikein osaa asetella ihmisiä järkevästi siten, että koko kroppa on näkyvillä. Sanoisin että ei flowta vaikka tässä saatiin haluttua queen bitch -meininkiä mukaan :)

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 931913954/
https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 830479374/

Emma oli aivan älyttömän hyvä kameran edessä niin se helpotti omia touhuja. Flow löytyypi ehkä näistä! Tai ainakin sain täsmälleen sitä mitä halusin monta kertaa peräjälkeen ja pääsin valkkaamaan parhaat päältä :)

https://www.flickr.com/photos/villekoti ... 402217665/

Ei flowta täällä. Tää on kuvattu 200mm kinokennossa ja etäisyys oli sellanen että juoksin välillä lähelle antamaan ohjeita kun en halunnu huutaa kaukaa kurkku suorana.

[Ville^K]

Ja sitten on ollut mallikansiokuvauksia ja vastaavia. Niissä taas tavoitteena on lähinnä näyttää hyvältä feisbuukissa ja tietty niissä mallikansiossa, eikä tunteet ole tärkeitä niissä. Vaan ennemminkin mainitsemasi suojamuurin vahvistaminen, illuusion luominen jne. oman egon pönkittäminen.
.......
Olen lähestynyt ihmisiä samalla tavalla kuin maisemia. Etsinyt visuaalisesti näyttäviä kuvakulmia ja asentoja.

Minä kuvaan täsmälleen samalla meiningillä. Paitsi että en ole hakenut kuvakulmia vaan yrittänyt saada kohteen näyttämään mahdollisimman hyvältä asennon ja ilmeen puolesta. Tämän lisäksi olen yrittänyt panostaa itseäni miellyttävään pehmeään valaisuun.

Positiivisimpien kommenttien mukaan mun kuvia pystyy jo tunnistamaan mun ottamikseni, eli jotain tyylintapaista on ehkä alkanut muodostua. Tämä oli helkkarin hieno kuulla :)

Tarkoituksena on kuitenkin lähteä kokeilemaan tuota muotokuvauspuolta missä ihminen "näkyy paremmin".

Kyllä se taatusti näkyy, jos ihmisestä pystyy tallentamaan muutakin kuin kuoren. Erityisesti läheisissä ihmissuhteissa nämä sessiot voivat olla erittäin antoisia.

Mun mielestä läheisten ihmisten kuvaaminen on tilanteena paljon vaikeampi. En oikein tiedä mistä se johtuu. Ehkä siitä, että heille en ole valokuvaaja vaan täysin toinen henkilö ja nämä roolit pitäisi sitten jotenkin sulauttaa yhteen siinä kuvaustilanteessa.

ps. Musiikin jakaminen "aitoon" ja "ei-aitoon" on roskaa :)

Muoks. Niin ja vielä hääkuvista. Mulle tulee päälimmäisenä mieleen käsittely jonka ristiinprosessointi ei mun silmään toimi. Liikaa efektiä ja näissä on vaarana se että muutaman vuoden päästä ei enää näytä samalla tavalla tyylikkäältä kun on voinut aiemmin näyttää. Mustavalkoinen on ehdottomasti paras käsittelynsä puolesta mutta tuota oksaa en ymmärrä. Hääpari on kaikissa mun silmään aika kivasti ja varmasti itse tykkäävät. Pidin aiemmista kuvista enemmän.

[Ville^K]

Mutta ihan nopea kommentti vielä: kannattaa unohtaa kohteen ajattelu objektina.

Tämä on hyvä ohje.

[Sambu]

Joo, eli ei sitää tosiaan välttämättä aina näe, onko kuvatessa ollut yhteys vaiko ei..

Hääkuvista:
Ai liikaa prosessointia, oho. En ois oottanut välttämättä tota kommenttia. Hyvä että jäi näihin kahteen siinä tapauksessa. :) Ja hyvä että aina tulee tehtyä potretteja myös vähemmällä käsittelyllä. Lisään niitä tähän..

Niin ja musiikista; tarkotin aidolla sitä, että on opeteltu soittimien käyttö, eikä tietokoneohjelmien. En dissaa kumpaakaan tapaa. :)

[moonshine]

Tosiaan, kyllähän hyvät näyttelijätkin pystyvät hyvin uskottavan oloisiin suorituksiin, joten siinä mielessä aitous ja yhteys ei ole välttämättömiä edellytyksiä hyvälle kuvalle.

Mitä intiimimpiin kuviin tulee, mun mielestä vuorovaikutuksen pitäs mennä aina ihmiseltä ihmiselle ja "kuvaajan roolia" välttää viimeiseen asti.

Mikä onkin helpommin sanottu kuin tehty, ja vaatii kuvaajalta erittäin paljon ihmistuntemusta. Itse ainakin tunnen monia ihmisiä, joille dialogin käsite on täysin vieras, sillä se edellyttää täysin rooleista ja asemasta luopumista ja siten paljon rohkeutta ja omantunnonarvoa.

PS. Ville kantsii kokeilla sen E-M5 kanssa jotain potrettilasia. Pienemmän profiilin kamera ei tule niin helposti esteeksi ihmisten välille. :)

[Sambu]

Mallikansiokuvatuksia.

[Sambu]

[Sambu]

[Sambu]

[Sambu]

[Sambu]

[Sambu]

]