Manamansalon aarteita

Esittele omia kuviasi! Anna palautetta muiden kuvista!
Vastaa Viestiin
Maffer
Viestit: 21496
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Manamansalon aarteita

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Manamansalo löytyy Vaalasta, Paltamon kupeesta ja näyttäisi olevan todella helmi mesta kaikenlaiseen vaelteluun ja siinä sivussa kuvailuun. Paikasta sanotaan että se on Kainuun Meri ja tämä pitää paikkansa - rannoilla näkee horisontin kaareutuvan ja paikoin ulapalla ei vastarantaa näy.

Rannoilla on hiekkasärkkiä ja rinteitä, joista pilkottaa satoja vuosia vanhoja kelopuita hiekan lomasta. Paikoin on myös vanhojen metsäpalojen peruilta mustaa hiekkaa.

Myrsky pyyhkii ulappaa matalalta piiskaavan auringon valossa:

Kuva

Sininen hetki:

Kuva

Kiirastuli

Kuva
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
pelai65
Viestit: 1142
Liittynyt: Joulu 05, 2012 12 : 45
Paikkakunta: Lempäälä

Viesti Kirjoittaja pelai65 »

Minä pidän tuosta ensimmäisestä! Punertava sävy antaa mukavan tunnelman ja horisontiin jatkuva ranta antaa mielikuvan laajuudesta.

Joskus kauan sitten olen käynyt Manamansalossa, todella hieno paikka. Saaressa oli ainakin joskus leirintäalue juuri tuolaisessa paikassa!
nomad
Viestit: 20313
Liittynyt: Huhti 26, 2007 16 : 22

Viesti Kirjoittaja nomad »

Kun en karkkimaisemista kamalasti välitä niin piti ajatella jotain muuta. Tuli mieleen Kieslowkin kolme väriä. Sininen ja punainen tässä onkin - punainen itseasiassa kaksi kertaa. Toisen punaisen olisi voinut korvata valkoisella. Tai itseasiassa ehkä ekan punaisen. Sen tekninen laatu ei nimittäin täytä tämän lajityypin vaatimuksia ja puutkin kenottaa aika ikävästi.
Maffer
Viestit: 21496
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Punainen on rikki joka ruudussa sRGB:n takia. Gamut paukkuu ihan samantien jo AdobeRGB:ssa johtuen luonnonvalon voimakkuudesta. ProPhotoRBG näyttää oikein.

Manamansalossa huomaa jännän seikan, vaikka siellä on suoria puita toki, niin yli 50% rannalla olevista on todella vinossa, pahemmin kuin Pisan torni. Rantapolku Makkaraniemeen on tällä hetkellä suljettu kaatumavaaran takia.
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

En kammoksu karkkia tämän lajityypin kuvissa. Se kuuluu ikäänkuin asiaan, tai ei ainakaan tule yllätyksenä.

Näistä minua miellyttää eniten kakkonen, vaikka ensimmäisessäkin maassa makaava oksa on kaunis. Sen verran ilmeisesti oli tuulenvirettä, että kuusien latvoihin on tullut liikepiirtoa. Kun syväterävyys on muuten niin suuri, niin silmäni tarttui siihen varsinkin kun tuo oksa ohjaa katseen täsmälleen niiden suuntaan.

Kokeilin PerfectEffects 8:ssa Bokeh-filtterillä niin, että rajasin vinottain vain oksan ja sen takana olevat kivet teräviksi, ja annoin taustan pilvien ja metsän sumentua. Ajattelin, että kun oksa on kerran hieno, metsänraja häiritsee, ja horisontti ja pilvet tuovat lähinnä sävyä, niin tuodaan oksa sitten pääosaan. Kyllä sekin tuntui toimivan, vaikkei jälkikäsittelyllä ainakaan minun taidoilla saa niin luonnollista tuntumaa. No jaa. Kunhan kokeilin.

Kakkonen on hienoin.

Pidän yleensäkin tuosta pitkän valotuksen tuomasta kiillosta ja veden liikkeen piirtymisestä pehmeäksi harsoksi. Vasemman reunan tasainen valkoinen muuttuu jännitteelliseksi ja sävyiltään ja kontrasteiltaan kiinnostavammaksi rantakivikkokaistaksi. Etualalla makaava puunkappale osoittaa katseen suuntaa pitkin rantakivikkoa. Tämä keskiosan rantakivikko on todella hieno.

Rannan hiekan sävyt ovat luonnollisemmat ja luo hyvän kontrastin keskellä olevalle rantakivikkokaistaleelle. Punainen kivi etualalla on hyvä yksityiskohta, sopii sävyltään hyvin, tuo kolmiulotteisuutta ja merkitsee kontrastilinjan.

Kaikkiaan tosi nätti kolmijako vasemmalta oikealle. Rantahiekan lähimmät pensaat tuntuvat jotenkin liian kirkkailta vihreydessään. Vetää ainakin omaa katsettani suotta niihin pois etualalta.

Taivaan sävyt ovat kauniit.

Olisi mielenkiintoista kuulla tämän kuvan syntyprosessista alusta loppuun. Tällaisia haluaisin oppia itsekin kuvaamaan.

Muutoin nämä analyysini ovat vain omaa pohdintaani. Kirjoitan auki ajatuksiani yrittäen oppia kuvista jotakin.
Sapere aude.
---
flickr
Maffer
Viestit: 21496
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

En mä tiedä voiko näistä oppia mitään. Itse kokeilin äskettäin ottaa käyttöön Nik-collectionia kun on tullut manuaalisesti tehtyä ihan kaikki aikaisemmin. Vähän jotenkin vajaalta tuntuu se työnkulku ja taidan olla ostamatta sitä pakettia demoajan jälkeen. En oikein ymmärrä koko paketin ideaa, se on täynnä jotain filttereitä millä saa jotain radikaalia aikaan, kuten horisontin sumuun tai sitten joku "Pro Contrast", "Indian summer" yms. keinotekoista viritystä. Kaikkein paras taitaa olla polarisaattori-filtteri...

Törmäsin moneen rajoitukseen kun otin kuvia, 21mm ei riittänyt siihen mitä yritin tehdä eikä oksalle jäänyt ensimmäisessä tilaa kunnolla. Tämä myös rajoitti syväterävyyden käyttöä reippaasti, tausta jäi vähän tuhnuksi eikä kalikastakaan detailia irronnut maksimaalisesti.

ND-filtterini on liian välimalli, ND400:lla tulee vajaaksi keittynyttä puuroa, ND1000 meni paskaksi enkä ole saanut vielkään hankittua kevyempiä ND-filsuja 82mm koossa.

Viimeisessä ruudussa en saanut koko komeaa keloa kerralla ruutuun - jalkazoomilla lähellä/kaukana suhde ei enää toiminut kun pakitti tarpeeksi.

Sitä karkkia BTW on ihan oikeasti *tuolla ulkona* kun osuu oikeaan aikaan paikalle. Eli muutama minuutti aamu/ilta.

--

Ja sitten jotain pohdintaa teknisestä laadusta. IMHO tämä Sonyn pakkaus sotkee voimakkaita punaisia ja keltaisia aivan helvetisti kun puhutaan sävyliu'uista. En muista törmänneeni ongelmaan aikaisemmilla järkkäreillä. Sonyn x-bittisten RAWien käsittely hakee vielä linjojaan.

--

Lopuksi pohdintaa siitä, että löytyykö täältä maasta jotain jännää *laajakulmaperspektiivistä*. Ajoin omalla autolla 9000 km ja risat heinäkuun aikana. Osa tutuissa maisemissa, mutta suurin osa ihan uusilla reiteillä. Yli 75% kartan mukaan mielenkiintoisista paikoista päättyi "Pääsy kielletty" puomiin tjsp. esteeseen. Monessa kansallispuistossa törmää taas siihen, että jokin kuvauksellinen maisema on ryssitty täysin hoitamattomalla metsänhoidolla.

On siirryttävä väkisinkin jonkinlaisen teleputken käyttöön.

--

Kuvan syntyprosessista noin yleensä on vaikea selittää. En sommittele yleensä minkään tunnetun säännön mukaan vaan näen geometrisiä kuvioita tai linjoja ja kaaria mitä kuvassa olevien osasten ääriviivat piirtävät. Mulla ei ole stereonäkö koskaan toiminutkaan tai ne rippeet mitä oli menivät karsastusleikkauksessa joskus vuonna nakki. Katson liveviewistä ja kääntelen kameraa hiljalleen kunnes ruudulla näkyy jotain sen tyylistä mitä omassa pollassa on jäsentynyt. Palaan usein samoihin paikkoihin jos niissä on jotain kiehtovaa harmoniaa.
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

Maffer kirjoitti:En mä tiedä voiko näistä oppia mitään. Itse kokeilin äskettäin ottaa käyttöön Nik-collectionia kun on tullut manuaalisesti tehtyä ihan kaikki aikaisemmin. Vähän jotenkin vajaalta tuntuu se työnkulku ja taidan olla ostamatta sitä pakettia demoajan jälkeen. En oikein ymmärrä koko paketin ideaa, se on täynnä jotain filttereitä millä saa jotain radikaalia aikaan, kuten horisontin sumuun tai sitten joku "Pro Contrast", "Indian summer" yms. keinotekoista viritystä. Kaikkein paras taitaa olla polarisaattori-filtteri...
Turhaa vaatimattomuutta. Ainakin minä opin yhtä ja toista, ja varmaan moni muukin. Enivei, naputtelin hirveän jaarituksen Nikistä ensin tähän, mutta se sopii paremmin tuonne Kuvankäsittelyfoorumille, joten laitoinkin sen sinne:

http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... 92#1149492
Sapere aude.
---
flickr
Kryptos
Viestit: 3920
Liittynyt: Huhti 09, 2014 10 : 10
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Kryptos »

Maffer kirjoitti: Sitä karkkia BTW on ihan oikeasti *tuolla ulkona* kun osuu oikeaan aikaan paikalle. Eli muutama minuutti aamu/ilta.
Jep, tämä piti mainita jo tuossa toisessa lapasesta lähteneessä Nik-jorinassa. Vietän paljon aikaa luonnossa ja kesäpaikka on Saaristomerellä. Olen nähnyt jahtireissuilla, kalastaessa tai muuten vain ulkona ollessani niin käsittämättömiä värinäytelmiä, että ihmetellä on pitänyt.
Maffer kirjoitti: Kuvan syntyprosessista noin yleensä on vaikea selittää. En sommittele yleensä minkään tunnetun säännön mukaan vaan näen geometrisiä kuvioita tai linjoja ja kaaria mitä kuvassa olevien osasten ääriviivat piirtävät. Mulla ei ole stereonäkö koskaan toiminutkaan tai ne rippeet mitä oli menivät karsastusleikkauksessa joskus vuonna nakki. Katson liveviewistä ja kääntelen kameraa hiljalleen kunnes ruudulla näkyy jotain sen tyylistä mitä omassa pollassa on jäsentynyt. Palaan usein samoihin paikkoihin jos niissä on jotain kiehtovaa harmoniaa.
Kutakuinkin näin se menee minullakin. Miinus karsastusleikkaus.

Joka tapauksessa, meni tänks - just tämän tyyppistä kuvausprosessin avausta olisi kiva lukea muiltakin. Oli mukava lukea.
Sapere aude.
---
flickr
PAP
Viestit: 1768
Liittynyt: Tammi 09, 2003 20 : 10
Paikkakunta: Sovjet Finlandija

Viesti Kirjoittaja PAP »

Kivikkokuvat taitaa olla Teeriniemestä pohjoiseen kohti Makkaraniemeä?
Maffer
Viestit: 21496
Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Maffer »

Joo, ne on sen leirintäalueen jälkeen aika pian. Hupaisaa että siellä ei ollut ketään käppäilemässä, mutta leirintäalueen puolella oli ihmisiä pilvin pimein.

Tein perinteisellä tavalla säädetyn version ykkösestä.

Kuva

Pitänee tutustua vähän tarkemmin mitä tuo Nik on syönyt.
Vastaa Viestiin