Olen ollut aina tosi "arka" antamaan kuviani kritisoitavaksi mutta kokeillaan :) Se ei pelaa joka pelkää...
Tässä oli jotenkin värit kohdallaan, käsien hieman epäluonnollinen asento ja selkä käännettynä muille (istutaan veneen laidalla, jalat laidan yli). Tästä on tullut yksi suosikkiruuduistani.
Tässä oli epätodellinen valon ja varjon leikki puissa ja puiden katveessa ja sitten romuksi monotettu fillari, ihan väärässä paikassa. Ja väärään, sopimattomaan paikkaan yritin sen kuvassakin asettaa.
Hyviä ohjeistuksia joita noudattamalla tilanne paranee huomattavasti. Kun kasaan olemassaolevan tiedon neuvojesi ryydittämänä, niin tuskin itseäni pahasti nolaan kun se kuvauspäivä tulee kohdalle. Kuvat tullan ottamaan Mr Ison kontrollissa mutta hyvähän kuvaajankin on jotain tietää.
Nuo valot joita noissa kuvissa harjoittelin olivat salama + valkonen sateenvarjo + heijastinlevy kulta/hopea.
Tänään on jännä ensikertalaisen kuvauskeissi tulossa. Kaunis tuleva äippä miehineen tulossa kylään ja kuvattavaksi. Äippä haluaa muistoja vauvasta joita voi sitten myöhemmin lapselle näyttää. Hiekkaranta olisi ainut oikea kuvauspaikka ko. kauniille latinoäipälle mutta nyt on vihreään pihaan tyytyminen. Suunnitelmissa käyttää pihalla 50mm kiinteää 1.4 obiskaa ja säädettävää ND-filsua jotta voin kuvata isolla aukolla. Idea siis saada vihreä aita ja sen takana oleva metsä utuiseksi taustaksi.
Ensiksi kaikista yhteisesti: perustekniikka kunnosa, valot ja värit todennäköisesti sellaiset kuin haluttu. Syväterävyyttä käytetty hallitusti.
Hat:
Usein kuvan menestyminen on minun silmissäni kiinni jostain pienestä yksityiskohdasta. Parhaimmillaan se pitää etsiä ja kokea "löytämisen riemua". Tällainen tekijä luo kuvalle tarinan.
Tässä kuvassa se on pilli.
Selkä kuvaajaan päin ja hassu käsi tuolla alhaalla ovat ihan eri juttu, kun näkee, että auringonpaisteessa maistuu virkistävä pillimehu. Heti alkaa paljon enemmän yhdistää tähän matkatarinaa, veden sinisyyttä etelän meressä, lämpöä jne.
Ihan hyvin on asioiden palasista luotu tässä kertova kuva. Tuo käsi ehkä vie nyt vähän huomiota, mutta ilman sitä tämä olisi jo mainoskuva ;-)
kaivopuiston ranta:
Väärään paikkaan sijoitettu fillari on hyvin ajateltu. Tässä kohtaa voisi aloittaa saarnan noista "säännöistä", mihin pitää asioita sijoittaa, mutta ihan oikein on tuo mietitty, että tuolla nurkassa se fillari tulee katseeseen häiritsemään samanlaillla kuin oikeassakin maisemassa. Tähän auttaa vielä tuo keskelle sijoitettu seurue.
Saattaisin kokeilla tätä kuvaa myös mustavalkoisena, tosin kesäisyys häviäisi luultavasti. Toinen kokeilemisen arvoinen voisi olla myös kuvan tiivistäminen, vasemmasta reunasta ja ylhäältä neljäsosa pois.
fiskars:
Tässäkin kuvassa tavoite on saavutettu. Juuri syväterävyys luo tämän kuvan kolmiulotteiduuden ja erottaa yksittäiset nuket toisitaan. Hyvin saavutettu ehkä se juuri se samanlainen näkymä taideteokseen, mikä paikan päälläkin välittyisi.
Voisin tässä yhteydessä (ei juuri tätä kuvaa ajatellen) pohdiskella toisen tekemän taideteoksen valokuvaamista yleensä. Ei niinkään tekijänoikeudellsesti, vaan vain sitä, että välittääkö kuva sen saman ajatuksen kuin alkuperäisellä tekijällä on ollut? Pitäisikö teos nähdä aina vain luonnossa? Näen tämän ainakin haasteena kuvaajalle.
Nuo lyhyetkin mietelmäsi kuvien yhteydessä osoittavat, että osaat "kritisoida" omia kuviasi. Olet hyvällä tiellä.
Kävin tapani mukaan flickr-kuvavirtaasi katsomassa, kun siihen linkki tarjottiin. Kuva-aiheesi ja aiheenkäsittelysi on hyvin laaja-alaista. En tiedä tavotteistasi valokuvauksen suhteen, mutta voisi kokeilla kerätä myös portfoliota tai erillistä kokoelmaa, jonne keräisit "valokuvauksellisesti" arvostamiasi kuvia. Ei hyvin rajatuissa matka- ja tapahtumakuvaseteissäsikään ole mitään vikaa, mutta voisit tehdä vielä kriittisemmin rajatun erän kuvia ja oppia omasta kuvatyylistäsi sen kautta enemmän.
Rajausvinkki tuohon pyöräkuvaan todella toimii. Luo vahvemman tunnelman. Sitä vaan tulee sokeaksi omille kuvilleen kun liikaa yrittää ahnehtia mukaan kaikkea sitä mikä sai painamaan suljinta.
Tavoitteita valokuvauksen suhteen ei juuri ole ollut, enemmän sellaista tallentavaa, muistojen museointia. Mutta kieltämättä ruokahalu kasvaa syödessä ja yhä enemmän tulee mietittyä portfolion tekemistä. Käytettävissä oleva aika on rajoittava tekijä ja se että olen huono hylkäämään. Ehkä parempi että suutari pysyy lestissään ja näppäilee vaan.
Tekniikkaani pyrin kehittämään ja oppimaan koko ajan jotain uutta. Taiteen kuvaaminen sopii siihen tarkoitukseen hyvin. On ainakin mielenkiintoisia kohteita. Tietenkin lupa on aina pyydettävä niin kuvaamiseen kuin julkaisuunkin, mutta yleensä saa aina, kun kertoo asiansa. En yritäkään toistaa kuvien aiheita, vaan olen samaa mieltä että teokset on parasta nähdä luonnossa. Jos sitten joskus joku harjoite inspiroi jotakin käymään katsomassa alkuperäistä niin se on sitten jo loistojuttu.
Kiitos Olli tästä threadista, mahtavaa että joku uhraa aikaansa ja auttaa meitä kaikkia :)
Ensimmäistä kertaa kuvaamassa salaman kera. Jonkin verran treeniä tehty kotioloissa mutta livenä olikin sitten jo eri haastavaa. Toistaiseksi löytyy vain yksi salama ja varjo. Tausta on valittu kuvattavan omasta pyynnöstä...
Kiva olisi saada rakentava palaute, jotta seuraavalla kerralla osaa kiinnittää huomiota muuhunkin kuin varjon pysymiseen pystyssä :-)
Kuva antaa vähän ristiriitaisia viestejä. Taustana kesämökki, nätti malli ruusun kera ja sitten jotain mikrofonitelineen tapaista (tai ainakin nojaamisasento siihen aiheuttaa tämän tuntuman, taitaa kyllä olla rautakanki). Käsien asento ja katseen suunta tekee sellaisen "sisäänkääntyneen" viestin. Ruusussa riittäisi vähemmänkin vartta esillä. Voisin vastaanottaa minkä tahansa näistä erikseen, kuvassa on ihan hyvät elementit, niitä on vaan ehkä vähän liikaa yhdessä.
Jos tavoitteena olisi "asennetta!" -kuva, niin ehkä ruusu pois, ilmettä vielä tiukemmaksi, ja vaikka rautakangen iskemistä maahan. Kontrasti asuun ja ympäristöön voisi olla aika näyttävä.
Valon käyttö on onnistunut. On lisätty valoa luonnollisesta suunnasta, riittävän pehmeästi, ja saatu valolla tehtyä eroa taustaan. Taaempaa tuleva aurinko on sitten luonut mukavan korkovalon hiuksiin ja hameeseen. Hyvin käytetty yhtä valoa.
2. kuva
Tässä taas viesti on helpompi. Tausta, ruusu, ilme toimivat yhteen. (Tästä saisi pienellä ilmeen muutoksella, vaihtamalla ruusun tulipunaiseksi ja oven ulkopuolella olenvan haan poistamalla klassisen "nukkuma-aitan ovella" -kuvan, mutta nyt tämä kuitenkin on "maalaistytön syntymäpäivät" -kuva.) Pidän tästä kuvanmuodostuksena enemmän kuin ensimmäisestä.
Valaistus on taas kunnossa. Kasvoille syntyy miellyttävästi muotoja, mutta pehmeä valo tekee ihosta raikkaan ja sileän. Tässä on hyvä esimerkki siitä, että jos tämän kuvan ottaisi ilman lisävaloa, olisi aitan seinä näkyvissä sotkemassa taustaa ja kasvot taas pahasti varjossa. Kuvan toki voisi ottaa luonnonvalolla, mutta eri paikassa tai eri aikaan.
Rajaisin oikeasta laidasta siivun pois, mutta en tiedä mistä ottaisin saman siivun ylhäältä tai alhaalta, jos haluaisin pitää kuvasuhteen samana. Kuvatessa sanoisin, että malli ottaisi ylempää kukasta kiinni ja nostaisi kätensä tuohon paidan yläreunalle. Sitten alhaalta ja oikealta hiukan pois, koko kämmenselkä kuvaan.
Valojen pystyssä pysymiseen on paras ratkaisu ns. ääniohjattu valoteline - assistentti, joka pitää valoja tuulessa pystyssä sekä siirtää ja suuntaa niitä käskettäessä ;-)
Kuvagalleriassasi on hyvin nähtyjä/mietittyjä ihmiskuvia. Niiden perusteella sinulla ei ole vaikeuksia tuossa genressä, se mallin ohjaus on vaikeampi pala kuin valojen käytön opettelu.
Ensimmäisiä harjoittelu kuvauksia kahdella salamalla ja sateenvarjolla. Repäsin vaimon vähän ennen puolta yötä sohvalta kuvattavaksi ja ei kauhean innoissaan ollut. Tälläisen sain aikaiseksi, itse kun osaa kritisoida omaa kuvaa, niin Olli saa kertoa mitä tykkää.
Jaska:
Ensimmäinen havaintoni on oivallus tehdä tästä mustavalkokuva. Tässä on normaalin karvoituksen ja viiksien lisäksi nuo letit. Kaikissa on pintarakennetta, jonka värit usein harhaannuttavat pois katsojan silmistä. Yksi hyvä lisäyksityiskohta olisi ollut silmä, joka vaan valitettavasti juuri peittyy tuon letin alle. Sinänsä tuollainen "ei niin ehkä oikeassa paikassa" oleva letti on jo itsessään hyvä kuvan aihe.
Tässä olisi tavallaan erilainen mallikuva perinteiseen ohjeeseen: "kasvojen toinen laita tummemmaksi kuin tausta ja toinen laita vaaleammaksi". Tässä pään ylä ja alalaita toimivat juuri näin ja pää erottuu hyvin metsääkin vasten. Harjan letti on vähän turhan tiukasti kiinni sivussa.
Mutta täytyy kyllä myöntää, että täysin tasainen taivas on vähän karu. Taulussa tuo voi olla aavistuksen erikoinen. Olisiko mustavalkokäännöksessä jouduttu tekemään ratkaisuja hevosen sävyjen säilyttämiseksi? Harkitsisin jopa lievää keinotekoista vinjetointia tai sitten printtiin vaikka neliömuotoa.
Veeti:
Olen samaa mieltä kanssasi, että tässä on kuva katseesta. Tiukka rajaus on ainakin minun mieleeni. Ja samat sanat mustavalkoisuudesta tässä kuin edellisessäkin.
Tuo kuvan vinous jakaa päätäni. En olen niinkään hämääntynyt taustan aidan kallistuksesta vaan hevosen silmien eritasoisuudesta. Kun ihmismalli kallistaa päätään, se tuo kuvaan elävyyttä. Voimakkuus ja seesteisyys katseessa on usein vakautta vaativaa. Toisaalta kallistus antaa kuvan myös kiinnostuksesta.
Hiukan myös mietin, että pitäisikö kasvojen varjon puolta hiukan avata. Jos peität kädellä valopuolen, on varjopuoli aika epämääräinen, vaikeasti tulkittava kun yksityiskohtia ei aivan erota. Ainakin minulle se jättää tässä hiukan vaikean olon, eikä tue sitä katsojaan kohdistuvaa katsetta.
(edit: Sen verran tästä vielä, että nyt kun katson tätä kuvaa näytöltä pimeämmässä huoneessa, niin varjopuoleen tulee yksityiskohtia enemmän näkyviin ja muodot selkeytyvät. Tämä oikeastaan vahvistaa tätä mietiskeluäni tuossa yllä. Eli jos esim. printissä tämä jää tummaksi, niin se saattaa vaikuttaa katsojien vaikutelmaan.)
Molemmat kuvat perusidealtaan katseen pysäyttäviä. Ehkä jälkimmäinen on räpsy, mutta kuvien sisällön näkeminen jälkikäteenkin on hyvin tärkeä osa valokuvausta.
Kiitos paljon palautteestasi. Ensimmäisessä kuvassa joutui tekemään lieviä kompromissejä, koska taivas oli jo valmiiksi palanut hieman puhki. Tätä täytyy koittaa elvyttää hieman. Toisaalta ns tyhjän tilan poistaminen ylhäältä voisi olla toimivampi ratkaisu.
Veeti kuvasta tosiaan rupesi itseänikin nyt hieman häiritsemään tuo silmien eri tasolla oleminen. Enpä ole aikasemmin myöskään ajatellut tuota kädellä peittämisen ideaa. Kiitos tästä :) aina oppii halpoja uusia kikkoja, jotka avaavat kuvaa hieman enemmän :)
(Ei kannata kiusata vaimoa valokuvauksella, siinä on paljon riskejä harrasteita suurempiin asioihin ;-)
Kuva on kyllä ihan katseen vetävä. Tuollainen valaisu, jossa profiili tuotetaan aavistuksen takaviistosta tulevalla valolla on aina vedonnut minuun. Ja tuo olkapään ottaminen mukaan tuo jonkinlaista "liikettä", pään kääntymisen tuntemista. Tuollaista on myös helppo säätää tunnelmaltaan pienillä pään kääntämisillä tai valon kääntämisellä.
Hiukan ehkä olisin näyttänyt kaulaa, jotta pään ja olkäpäiden yhteys näkyisi. Pää on nyt hiukan ikään kuin irti. Aivan hiukkasen hiuksia taakse tuosta kaulan edestä. Kulmien nostaminen on tuonut muutaman poimun otsalle, vähän makuasia, kasvoja rentouttamalla häviäisivät ja saisihan ne pois shoppaamalla, jos kohde haluaa.
Valaisu on sopivan pehmeää tällaiseen kuvaan ja kuitenkin rajautunut melko tarkasti tuohon kasvoille, eikä vuotanut taustaan. Aika hyvin hallittu pelkillä sateenvarjoilla.
Olettaisin, että se toinen valo on täyttämässä etupuolen hiuksia, en oikein muutakaan löydä. Tosin ihmettelen tuota vasemman olan häviämistä pimeyteen sitten kokonaan. Ehkä olisi voinut koko pään takaosan hiukset hävittää pimeäksi, mielestäni tuo olisi tuonut lisää tuota vahvaa suuntaa oikealle kuvaan. Jotenkin nuo vasemman puolen hiukset häiritsevät sellaista valoisuusliukua, joka ohjaa katsojan katsetta.
Olisiko jälkikäsittelyssä tai pienennyksessä tullut eräänlainen musta halo tuohon taustan ja kasvojen rajapintaan, liikaa clarify-säätöä?. Näkyy ehkä parhaiten tuossa olkapään vaakaosassa. Toinen juttu, kun katsoo liian tarkkaan: onko tuossa suupielen yläpuolella joku näppylän korjaus? Ei minua se näppylä haittaa, mutta ikään kuin vähän liian pyöreä vaalea osa sen ympärillä.
Ehkei vaimo nyt kuitenkaan aivan pahakseen ole pistänyt, kuva on minusta hyvin onnistunut. Luonnollisen kaunis.
(Itsestäsi samanlainen, katse toiseen suuntaan ja vierekkäin seinälle ?)
Tässähän ehti päivä olla jo hiljaista niin, jospa uskaltaisin käyttää tilaisuuden hyväkseni toisen kerran :) Näistä kuvista ei jostain syystä herunut palautetta millään foorumilla. Löytyisiköhän selitys itse kuvista.
Molemmat kuvat Kajaanin kamppailuareena tapahtumasta. Nyrkkeilyä ulkoilmassa :)
Ensimmäinen kuva: Kuvassa oli jollain tavalla hakusessa rauhallisuuden tunne hyvin menneen erän jälkeen. Kuvakulmat ei anteet myöden tuoda enempää taivasta kuvaan, joten joutui tuohon ikkunaan turvautumaan.
Tämäntyyppisessä tapahtuman kuvauksessa on sama ongelma kuin bändin kuvaamisessa keikalla: kuvakulmia ei pääse oikein hyvin valitsemaan, muu yleisö häiritsee ja taustalla on usein asioita, joita ei kuvaan haluaisi.
Mielestäni tällaisessa kuvauksessa pitää saada itse kuva-aihe vahvasti esille ja valita hyvin voimakkaita kuvia, jotta niissä nuo ongelmat hautautuisivat.
rest:
Tässä kuvassa punaisen ja sinisen kontrasti pompauttaa kuvan aiheen hyvin esille. Ilmekin on näkyvissä, mutta itse en ihan sitä rauhallisuutta tästä saa. Kädet ovat jännittyneet ja suu auki tuoden kuvan voimakkaasta hengittämisestä. Keskittyneisyys sen sijaan huokuu.
Olisin toivonut kuvaan myös hanskoja. Vaikka tilanne aukeaa kehäköysistä ja kypärästä, niin "nyrkki" olisi hyvä lisä. Tausta irtoaa kohteesta blurrauksen ja vähemmän saturoituneiden värien takia. Ikkuna kyllä kertoo, että ollaan ulkona, mutta on silti hiukan katsetta vievä elementti. Tässä muuten voi käyttää sitä peittävää kättä taas testaamaan, miten kuva muuttuu, jos siitä ottaa näkyvistä jotain osia.
box:
Nyt en olisi ihan varma mustavalkoisuuden eduista. Pitäisi tietty nähdä alkuperäinen, mutta tuo selkeänä päälinjana oleva "isku" sekottuu vastaanottajan piirteisiin, taustalla oleviin kasvoihin ja muihin pikku yksityiskohtiin. STA vyöryy tuolta kuvaan. Jotenkin tuntuisi, että värilliset hanska ja paidat voisivat kuitenkin toimia parempana korostajana. Tietty tämä kuva siistimmällä taustalla toimisi ehkä myös mustavalkoisena.
Dramaattisuus on sinänsä usein mustavalkoisten kuvien kontrastisuudessa. Tässä homma olisi voinut onnistua, jos nyrkkeilijöihin olisi saanut lisää valoa ja taustan katsojat erottuisivat vain hiukan. Mutta ulkona tuon toteuttaminen olisi vaatinut esimerkiksi salamaa ja silloin noiden lihasten muotoutuminen esille olisi ollut vaarassa.
Isku ja lyöjän vartalo luovat vahvan linjan, jota kuvan kallistus vielä korostaa läpi kuvan kulmasta kulmaan linjana. Köydet ovat vastakkaisena kulmana, eikä tässä mielestäni ole kuvan kaatumisen tunnetta. Kuva on otettu ylempää: se antaa voimakkaamman tunteen tuohon isku-osaan, mutta nostaa tuota taustaa juuri nyrkkeilijöiden taakse.
En tiedä saisiko tätä parannettua muuntamalla mv-konversiota korostamaan enemmän punaista ja sitten tummentamalla taustan kasvoja. Riippuu varmaan paljon noiden taustan ristikoiden väreistä.
Aavistuksen arvaisin palautteen puutteen johtuvan juuri siitä, että nämä ovat jossain määrin samanlaisia kuin monen harrastajan tapahtumakuvat. Tausta nousee esille enemmän kuin aihe. Toisen kuvan tilanne on hyvä, mutta hukkuu. Itselläni katse seuraa melkein enemmän noiden katsojien ilmeitä. Ensimmäinen on enemmän ihmiskuva, mutta rajaus on hiukan väljä sellaiseksi.
Toinen kysymys on sitten, olisiko tuolta tapahtumasta saanut parempia kuvia jotenkin. Tällaiset ovat joskus vaikeita kuvattavia.
Tämän kesän lomakuva Parattulan rantatie 52, Kustavi.
Heinäkuun puolivälissä, illalla vähän ennen kymmentä kuvattu auringonlasku Peterzensin satamassa. Kuvassa nainen istuu laiturilla ja odottaa veneellä saapuneita noutajia.
Jälleen horisonttikuva (kai näitä muut kutsuu maisemakuviksi ;-) Tämä kuitenkin sisältää kolmiulotteisia elementtejäkin - tosin siluettina, joten lähinnä kohteiden pienenminen, vesipinta ja auringon vana kertovat syvyydestä.
Värit ovat tyylikkäät, kuten useimmiten auringonlaskukuvissa. Liu'ut kylmästä violetista lämpimään horisonttiin ja taas takaisin sinertäviin sävyihin vedessä ohjaavat katseen kulkua. Lipputangon, tolppien, laiturien ja horisontin vaaka- ja pystylinjat lukitsevat tilannetta pysähtyneeksi ja se on ihan tämän kuvan aihetta tukevaa.
Minusta tuo ihmishahmo ei erotu, ei ainakaan ihmiseksi. Näin laajassa siluettikuvassa asiaa olisi ehkä voinut korostaa askeltamalla kaksi metriä oikealle ja sijoittaa naisen hahmo auringonkiloon. Jos nainen olisi ollut keskeinen kohde, olisin kyllä itse ottanut kuvan pitemmällä polttovälillä ja rajannut vasemmasta reunasta tuon lipputangon pois ja ylhäältä sitten johonkin auringon päälle. Valitettavasti tuo nätti violetti olisi hävinnyt.
Tämän tyyppisen maiseman valotus on ollut ihan oikeutettu. Tässä on tavallaan yhdistelmä mustavalkokuvan ääriviivatoistosta ja värikuvan sävyliu'uista. Jäitkö ottamaan muutaman kuvan myös kun aurinko oli alempana? Tästä olisi voinut tehdä ehkä enemmänkin laiturien yksityiskohtia avaavan kuvan, kun aurinkon valoteho laskee. Toinen kehitystie olisi ollut saada se noutava vene siluettina tuohon veteen.
Tilanne on hyvin havaittu. Tässä on eräänlaista katukuvamaisuutta, (joskin ihminen pitäisi saada aavistuksen enemmän esille) aina ei tarvitse olla kaupungissa.
Kiitos kommenteista minunkin puolestani, Olli. Hienoa kun joku jaksaa pitää toiset innostuneena kuvaukseen.
Kommentoin itse hiukan kuvaani.
Otin useita kuvia tuolta laitureilta, mutta jaoin tuon kyseisen kuvan koska se mielestäni parhaiten kuvasi sitä tilannetta ja tunnelmaa.
Heti oikealla puolella oli muistaakseni jokin vaja, jonka jätin pois kuvasta. Otin myös vaakakuvan samasta kohtaa, mutta lipputanko ei sopinut vaakakuvaan tältä laiturilta, joten päädyin pystykuvaan.
Mielestäni kuvan nainen olisi pitänyt olla lähempänä kuten sanoit ja ainoa tapa olisi ollut siirtyä kuvassa näkyvälle toiselle laiturille, mutta silloin etualalla näkyvät veneet olisivat jääneet pois kuvasta ja mielestäni ne luovat hyvin tunnelmaa tähän kuvaan.
Vasta nyt kun mainitsit, niin huomasin, että todellakin... naisen sijoittaminen auringonkiloon olisi ollut erinomainen tehoste. Enpä huomannut lainkaan kuvaushetkellä.
Kuten sanottu, kyseessä oli lomakuva ja koska parempi ja kauniimpi puoliskoni oli paikalla, niin kuvan ottamiselle oli jonkinlainen aikaraja.
Siitä on varmaan lähes viitisen vuotta kun olen viimeksi postaillut tälle foorumille (myyntipalstaa lukuunottamatta). Mikäli jatkossa vielä jaksat näitä kuvia arvostella, niin laitan varmasti kuvia jakoon... kiitos.
Kuvaaminen minulle on eräänlaista keskustelua itseni kanssa. Siis sellainen että otan vain kameran matkaan ja lähden kuvailemaan (ei keikkakuvailu tms). Kuvatessa en tee päätöksiä tietoisella tasolla vaan räpsään kuvan ja joskus se on kohdillaan ja joskus räpsin useamman niin että saan sen oikein. Siitä mikä on oikein ja minkätakia se on tuntunut oikealta, joudunkin sitten pohtimaan myöhemmin.
Kuva on syväterävyystutkielma. Se käyttää toistoa ja linjoja hyväkseen oikeastaan myös syvyyssuunnassa. Terävässä kohdassa mustavalkoisuudella saadaan tuo lehtisormien pintarakenne pitämään katse paikallaan. Kun suurennan kuvan isommaksi esille tulee vielä kastepisaroita.
Valoisuuden jakautuminen tukee tuota terävän kohdan esilletuontia ja alareunan tummuus sitoo kuvan paikalleen. Tässä myös kolmasosien käyttö tekee kuvasta harmonisen.
Näin web-koossa rajaisin kuvan aavistuksen tiukemmaksi, pidän noiden kastepisaroiden löytämisestä ja haluaisin ne esille. Suurempana vedoksena tämä on erinomainen näin.
Rauhoittava kuva. Silloin kuin tällaisen haluaa, niin niiden sommittelun "sääntöjen" tietoinen tai ei-tietoinen käyttäminen toimii. Pidän tätä kuvaa hyvin onnistuneena.
Mietin tämän kuvan yhteydessä, että toimisiko tämä myös värillisenä. Päävärinä olisi todennäköisesti yhden sävyn vihreä, jonka eri valoisuusasteita näkyisi - eräänlainen yksivärikuva näinkin. Tunnelma muuttuisi erilaiseksi, mutta yksityiskohdat voisivat edelleen olla hyvin esillä. Voisin jopa toivoa noiden kastepisaroiden nousevan hiukan paremmin esiin ja väri voisi tuoda "metsän tuoksua" kuvaan. Sinänsä kumpikaan versio ei olisi toista parempi vaan lähinnä erilainen.
Oma tyylilinjauksesi näkyy jo keikkakuvissasi, varsinkin noiden viimeisten kuvien sävyjen vähentäminen on intensiivistä. Ja muissa kuvissa tuo "oikein saaminen" tuntuu tulevan selkärangasta todella hyvin. Valojen ja muotojen näkeminen on kokoajan esillä Flickr-kuvissasi. Jatka tuollaista "räpsimistä".
Kiitos ja kumarrus kritiikistä. Varsin perusteltua ja hyvin osuvaa.
Juurikin noita "sääntöjä" oon pohtinut. Mistään kirjasta en ole niitä oppinut, mutta jotenkin sen vaan tietää kuvatessa että mihin päin sitä sommittelua pitää viedä. Välillä sitä tietää senkin että "näin sen pitäisi olla, mutta jos vähän rikkoo harmoniaa, vähän nilvauttaa sen niin että se menee päin honkia, saa sen groovaamaan paljon paremmin." Kiinnostaisi tietää mistä ja miten nämä säännöt ovat muodostuneet? Onko ne kulttuurisidonnaisia? Mutta tämä taitaakin olla jo täysin toinen keskustelu.
Tässä olisi muutama jalustalta otettu maisemakuva arvosteltavaksi.
En ole aikaisemmin kuviani näytille laittanut, mutta niin hyvää rakentavaa palautetta tullut muiden hienoihin kuviin, että päätin itsekkin uskaltautua.
Pilvet on sellainen aihe, jota kuvaan itsekin mielelläni. Niiden muodot herättävät jokaisessa katsojassa aina erilaisen reaktion, ovat eräänlainen mustetahratesti. Tässäkin itse näen jonkinlaisen Mozartin katsomassa taivaalta alaspäin.
Kuva on (toivottavasti tarkoituksella) sommiteltu erottuvaksi. Pilvet ja metsän aukko muodostavat ovaalin, josta jää etsimään hahmoja. Kuva on myös tarpeeksi tiukka, että huomio napsahtaa heti tähän kokonaisuuteen.
Värit ovat luontevan kauniit. Täytyy kyllä myöntää, että omia sormiani syyhyttäisi käyttää Lightroomin tai Photarin siveltimiä, jolla pilvissä tummentaisi tummaa ja vaalentaisi vaaleaa. Noita muotoja olisi ilo hiukan korostaa vaaleaa taivasta vasten ja pilvet tasapaioittuisivat metsän värikkyyttä vasten.
maisema3: (puhun ensin tästä kolmannesta kuvasta)
Hyvää laajakulman käyttöä!
Valot, värit, pinnat kohdallaan, ei liian tasaiseksi silotettu merenpinta, kolmiulotteinen. Kiviympyrä kuljettaa katsetta yksityiskohdasta toiseen ja sitten taas lähelle ja kauas. Kontrasti kivien hienoisesta lämpimyydestä ja veden sinisestä kylmyydestä. Pohjan muotoja näkyy. Ei liikaa taivasta ja se mitä on, sisältää myös muuta kuin pelkkää väriä. En tiedä onko tuo valo taivaalla ollut tuollainen vai onko se vinjetoitu jälkikäsittelyssä - mitään väliä, tumma kaari kehystää tuota kiviovaalia hienosti.
En sano, etteikö tätä samaa olisi kuvattu aiemminkin, mutta tässä on oltu oikeassa paikassa oikeaan aikaan. Tuntuu kuin itse seisoisi kuvan alareunan kivellä.
Ihmiskuvaajana heti alan haaveilla kuvasta, jossa alaston naishahmo olisi naijadina tuossa kiviympyrän keskellä ;-) Aivan hulppea olisi tuollainen tausta.
maisema2:
Tässä on periaatteessa samat elementit kuin kolmannessa, mutta nyt puuttuu tuo kivikehän tuoma rytmitys, etäisyydet vaihtuvat vaakalinjoin, taivaalle kaipaisi enemmän elämää, valo on tasaisempi eikä tuota sellaisia värikontrasteja kuin edellä.
Voin kuvitella, että tämä on kuvattu melko hämärässä, joten tekniikka on pitänyt osata. Mutta tässä pitäisi jotain tiivistää, löytää se katsetta keräävä asia - nyt tämä on aika mitäänsanomaton.
Totta kai nämä ovat kaikki kolme keskimääräisen näppälijän kuvia parempia, mutta tuo kolmas on nähty valokuvana ja saatu vangittua. Kyllä näiden pohjalta kehtaisin näyttää useamminkin kuvia.
