Ammattikuvaajaksi ryhtynyt: kerro tarinasi

[PaPo]

Jos kuvasit ensin harrastusmielessä ja nyt teet sitä työksesi, jaa tarinasi! Miten paljon kuvasit harrastuksena? Milloin koit, että olet valmis pyytämään rahaa kuvistasi? Miten etenit sitten?

[Aegean]

Saako kertoa jos on jo lopettanut ammttikuvaajana, mutta jatkaa edelleen harrastajana?

[PaPo]

Tietenkin!

[itu]

Aloitan vaikka sillä, että minulla oli välineistöä, innostusta ja kyky tuottaa sitä, mitä työnantaja halusi. Teen kuukausipalkalla töitä ja kuvien otto on selkeä osa työnkuvaani. Välillä on kiirus ja välillä hiukkasen aikaa miettiä erikoisempia tehtävänantoja.

Kiinnostus pysyy yllä erityisesti vaihtelevuuden takia. Toisaalta hetkittäin vapaa-ajan kuvauksessa on tiettyjä motivaatio-ongelmia: omat projektit vaativat aikaa, joka on kortilla. Siksi työajan ulkopuolinen kuvaaminen on jäänyt vähemmälle.

En tee enkä edes halua tehdä kaikkea. Töitä teetetään myös muutamalla erikoistuneella studiolla.

Käytän mv-filmiä töissä aika vähän, muutamia rullia vuodessa. Suurimman osan (värikuvat ja hyvin harvoin jonkun mv-kuvan) leivon digistä.

Rahan saaminen työstä tuntuu normaalilta: parhaimmillaan kovastikin odotetut tuotokset kuuluvat luonnollisesti korvauksen piiriin. Suhtaudun palkalliseen kuvaamiseen eri tavoin kuin vapaa-ajalla: Raha on vain tarpeellinen väline, jota vastaan toimitan haluttua materiaalia aikataulun mukaan tilaajalle. Kamera jää siitä päivästä kotiin, kun kuvaamisesta ei enää makseta.

Palkalliseen tehtävään pitää suhtautua tietyllä vakavuudella ja tehokkuudella, oli omat fiilikset sitten mitä tahansa. En voi vastata, ettei just nyt huvita, kun en ole oikeassa flow'ssa, tai muuta soopaa. Ammattilaisen pitää pystyä johonkin vakiominimisuoritukseen aina pyydettäessä. Minusta riman korkeus ei ole välttämättä edes kovin korkea mutta tehtävät ja tuotoksien vakioiminen vaativat jatkuvaa työtä, hiomista ja opiskelua.

[peequpeequ]

Ennen kamera lauloi ilmaiseksi ja sitä tehtiin intohimosta. Nyt siitä saa rahaa mutta intohimo kuvaamiseen löytyy edelleen niistä harrastepuolen hommista.

[kj_temmes]

Ei vissiin sitten kuvaus ammattilaisia taida olla.
Vai mistä johtuu ettei tarinaansa voi kertoa.?
Kiinnostaisi kyllä lukea juttuja.

Vai jos salaisuudet kertoo niin pystyykö siihen sitten kaikkia vai kö kä.?

No vähän trollia mutta kertokaa nyt hyvät ihmiset miten siirryitte harrastuksesta "ammattilaiseksi".....

[Jarski75]

..vai onko tällä foorumilla vain "harrastajat" ja "ammattilaiset" sitten kameralaukku.comissa :)

[Hannu KH]

-1972 ensimmäinen oma kamera
-1984 kinofilmijärjestelmäkamera, harrastus alkoi
-1991 mentiin pimiöön, kuvaaminen aina mielessä
-1992 pimiössä kaikenlaista, värillä ja mustavalkoisena
-1996 VVI:lle
-1998 firma pystyyn
-1999 Vipe & VAT
-2013 VEAT

-1997 keskarifilmi kuvaan mukaan omalla kameralla.
-2000 digiaika alkoi pokkarilla
-2002 Digijärkkärillä osa töistä
-2003 loppui pimiöläträäminen
-2004 loppui filminkäyttö
-2012 viimeinen keskarirunko myyntiin
-2013 viimeiset Mamiya palikat kiertoon, kinofilmikamera todettu epäkuntoiseksi, filmin käyttö lopullisesti loppu. Pimiö on vielä paikoillaan käyttämättömänä.

[mappe]

..vai onko tällä foorumilla vain "harrastajat" ja "ammattilaiset" sitten kameralaukku.comissa :)

Laukussa on paljon juuri noita "ammattilaisia"

[ppotka]

Jos kuvasit ensin harrastusmielessä ja nyt teet sitä työksesi, jaa tarinasi! Miten paljon kuvasit harrastuksena? Milloin koit, että olet valmis pyytämään rahaa kuvistasi? Miten etenit sitten?

Ammattilaisuudessa täytyy erottaa periaatteellinen ero kuukausipalkkaisen ja yrittäjän välillä. Edellinen käy kuin missä tahansa työssä, ja sen voi tietysti tehdä viimeisen päälle hyvin tai vasemmalla kädellä tai vaihdellen jotain siltä väliltä.

Yrittäjyyteen liittyy sellaisia asioita kuin liiketoimintasuunnitelma ja asiakkuuden hallinta. Riittävä valokuvaustaito suhteessa liiketoimintasuunnitelmaan on tietysti perusedellytys mutta menestyminen ratkaistaan muissa asioissa. Ennen kaikkea asiakaskokemuksen muodossa. Olen nähnyt monenlaisia ammattikuvaajia. Ne, jotka kuvittelevat, että riittää, kun heittää asiakkaalle tämän haluaman valokuvan, eivät menesty. Eivät menesty nekään, jotka hinkkaavat kuviaan yökaudet 110% kuvittelemaansa laatuun. No, ehkä voivat juuri ja juuri pysyä leivän syrjässä kiinni. Ne, jotka ymmärtävät kunkin asiakkaan todelliset tarpeet ja kipupisteet sekä osaavat tuotteistaa ne kokonaisvaltaiseksi palveluksi, ovat voittajia.

Siinäpä se, pähkinänkuoressa. Kuvaajia riittää pilvin pimein. Oleellisen ymmärtäjät ja innovoijat ovat harvassa.

[valotus]

Kun viime vuonna tuli täyteen tasan 25 vuotta elantoni ansaitsemisesta valokuvauksella, niin kaipa tässä jonkinlaista ammattilaisstatusta voi jo käyttää. Tosin oman firman pyörittämistä on takana vasta 20 vuotta.

Harrastuspohja alkoi noin polvenkorkuisesta isän pimiötouhuja seuraamalla ja kehittyi siihen asti, että intissä kurssijulkaisua kuvatessani ja filminkehitystä merivalvontamiehille opettaessani aloin miettiä, josko tällä voisi jotain tienatakin.

Onnistuin saamaan vuonna 1988 sopivasti harjoittelupaikan paikallisesta mainoskuvaamosta kotiutumista seuraavaksi päiväksi ja sillä tiellä edelleen olen. Virallista koulutusta tai kirjainlyhenteitä alalle mulla ei ole. Niitä jälkimmäisiä varten olin muutaman vuoden kirjoilla yliopistossa vain todetakseni, että aika on rajallista ja kaikkea muutakin kivaa on tehtävänä. Itse lasken koulutukseksi viiden vuoden intensiivikurssin saksalaisen valokuvausteknikon assistenttina ja yhtiökumppanina.

Se mitä Potka tuossa edellä sanoi päteekin sitten täydellisesti nykymenoon sekä hyvässä että pahassa. Duunia on b-to-b -maailmassa edelleen tarjolla oikeille tekijöille, mutta homman juju on yrittää tehdä itsestään tai omasta tuotantotiimistä juuri se oikea tekijä.

[itu]

Ammattilaisuudessa täytyy erottaa periaatteellinen ero kuukausipalkkaisen ja yrittäjän välillä. Edellinen käy kuin missä tahansa työssä, ja sen voi tietysti tehdä viimeisen päälle hyvin tai vasemmalla kädellä tai vaihdellen jotain siltä väliltä.

...mutta menestyminen ratkaistaan muissa asioissa. Ennen kaikkea asiakaskokemuksen muodossa. Olen nähnyt monenlaisia ammattikuvaajia.

Viestin tekee kiinnostavaksi se, että mestari Potkalla on ollut aikanaan useita työntekijöitä tunnetussa studiossaan. Ovatko työntekijät olleet näitä kuukausipalkkalaisia, jotka ovat tehneet töitä vaihtelevasti? Tekstiä pirun lailla tulkiten tällaisen vaikutelman voisi saada.

Ymmärrän täysin eron ja samoin lisäisin, että yrittäjän ja kuukausipalkkalaisen ero voi olla palkkaa yrittäjältä nostavan eduksikin. Toinen voi olla taiteilija ja toinen kovan luokan yrittäjä, tilauksien/asiakkaitten hankkija ja taitava palvelujen myyjä.

Teksti oli täyttä asiaa tiiviisti. Nappaan siitä omakseni sen, että pystyn tarjoamaan tilaajalle jotain ylimääräistä, mihin ulkopuolinen yritys tai kuvaaja ei edes siedettävillä kustannuksilla pysty:
1) olen valmiudessa hyvin lyhyellä varoitusajalla,
2) tunnen hyvin kohteet sekä
3) pystyn yhdistämään muuta osaamistani kuvaukseen.

Hoidan (nyt) tehtävääni yrityksen toiveita ja tarpeita vasten = tarjoan (ainakin toistaiseksi) onnistuneen asiakaskokemuksen.

[Whig]

..vai onko tällä foorumilla vain "harrastajat" ja "ammattilaiset" sitten kameralaukku.comissa :)

Ammattilaiset on kuvaamassa eivätkä netissä kinastelemassa? ;-D

[kj_temmes]

..vai onko tällä foorumilla vain "harrastajat" ja "ammattilaiset" sitten kameralaukku.comissa :)

Ammattilaiset on kuvaamassa eivätkä netissä kinastelemassa? ;-D

Eikai tuossa ole kyse kinastelusta.

[ppotka]

En viitannut edellä kuukausipalkkaisista kirjoittaessani millään tavalla Potkastudiosiin tai sen kuvaajiin. Erityisesti mihinkään "vasemmalla kädellä" tekemisestä kirjoittamiseen ei olisi aihettakaan.

[kj_temmes]

Lähtee nyt ihan raiteilta. Me harrrastelijat ja aloittelijat ja muut amatöörit haluttais kuulla niitä tarnoita eikä näitä turinoita. Kuinka lyödä itsensä läpi ja perustaa ehkä yritys tai päästä viikonloppu kuvaajaksi jnejne.....

[antti.h]

Lähtee nyt ihan raiteilta. Me harrrastelijat ja aloittelijat ja muut amatöörit haluttais kuulla niitä tarnoita eikä näitä turinoita. Kuinka lyödä itsensä läpi ja perustaa ehkä yritys tai päästä viikonloppu kuvaajaksi jnejne.....

Arvaisin, että esimerkiksi näin:
- Tee hyvää kuvaa omalla tyylillä, ja varmista, että kaverit ja tutut ym. tietävät, että teet hyvää kuvaa, ja olet siitä innostunut
- Kaverit ja tutut ym. kuulevat vaihtelevista kuvauskeikoista, ja sinä tulet mieleen, ja he yhdistävät sinut ja asiakkaan
- Selvitä mahdollisen asiakkaan tarpeet ja odotukset, ja varmista, että pystyt täyttämään ja ylittämään ne
- Esiinny ja toimi mahdollisimman ammattimaisesti ja vakuuttavasti, hoida keikka hyvin, ja pyydä, että voit käyttää sitä referenssinä
- Tyytyväinen asiakas saattaa tuottaa lisää keikkaa, mutta myy työtäsi hyvällä laadulla ja palvelutasolla, älä halvalla hinnalla
- Pidä työsi ja referenssisi esillä netissä
- Referenssien ja kokemuksen karttuessa uskottavuutesi ja kysyntä työtäsi kohtaan kasvaa, samoin oma itsevarmuutesi
- Jos hanskaat PPotkan mainitsemat elementit, pullat ovat hyvin uunissa

[ppotka]

Tuo kaverit ja tutut -tie ei kyllä johda mihinkään, jos haluaa ammatikseen tehdä. Sopii pikkukeikkoihin harrastamisen ohessa.

Korostan edelleen liiketoimintasuunnitelman kautta etenemistä. Polku määritellään siinä. Se käsittää myös asiakaskunnan ja markkinoinnin määrittelyn.

Otin vielä erikseen alla olevan: mitä on halpa hinta (suhteessa mihin?) ja miksi ei saisi myydä sellaisella hinnalla? Tämä on sellainen, jota aina toitotetaan ilman perusteluja.

[quote="antti.h"]
- Tyytyväinen asiakas saattaa tuottaa lisää keikkaa, mutta myy työtäsi hyvällä laadulla ja palvelutasolla, älä halvalla hinnalla
/quote]

[antti.h]

Tuo kaverit ja tutut -tie ei kyllä johda mihinkään, jos haluaa ammatikseen tehdä. Sopii pikkukeikkoihin harrastamisen ohessa.

Korostan edelleen liiketoimintasuunnitelman kautta etenemistä. Polku määritellään siinä. Se käsittää myös asiakaskunnan ja markkinoinnin määrittelyn.

Otin vielä erikseen alla olevan: mitä on halpa hinta (suhteessa mihin?) ja miksi ei saisi myydä sellaisella hinnalla? Tämä on sellainen, jota aina toitotetaan ilman perusteluja.

- Tyytyväinen asiakas saattaa tuottaa lisää keikkaa, mutta myy työtäsi hyvällä laadulla ja palvelutasolla, älä halvalla hinnalla

Jep, jokseenkin mutufiiliksellä heitin, mutta sinulta löytyy näkemystä joka perustuu kokemukseen, joten suosittelen kuuntelemaan sitä.

Kaverit/tutut-tiellä tarkoitin esim. keissejä jossa pääsee tuttavan kautta kiinni yritysasiakkaaseen.

Hinnasta, meinasin enemmänkin sellaista, että ei lähde liian kainosti omaa työtään hinnoittelemaan, jotta asiakastyytyväisyys ei rakennu vahvasti sen halvan hinnan varaan.

[ppotka]

Mielipiteeni on vain yksi mielipide ja sinun mielipeesi on aivan yhtä arvokas vaikka kyseenalaistankin tai haastan perustelemaan. Olen aika hyvä siinä, haastamisessa... ;-)

Hinta on siinäkin jännä, että paljon alalla puhutaan hinnan ylhäällä pitämisestä, mutta silti valokuvaajat polkevat hintoja minkä ehtivät. Samoin arvostus laatua ja korkeaa hintaa kohtaan unohtuu meiltä saman tien, kun itse siirtyy ostavalle puolelle.

Omasta mielestäni ei ole alhaista tai korkeaa hintaa ja hinnoittelu on vapaa. Kyllä asiakaspito voi rakentua osaltaan "halpuuteen", mutta sen pitää olla suunniteltua ja laskettua. Sillähän näitä gigantteja ja prismoja ja tallinkkeja on laitettu pystyyn. Jälleen tullaan liiketoimintasuunnitelmaan. Se pakottaa miettimään palikat oikeaan järjestykseen. Hinta voidaan nähdä seurauksena muista valinnoista, mutta sen kautta tulee myös selväksi onko koko homma ylipäätään järkevää jollain mahdollisella volyymilla.

Jep, jokseenkin mutufiiliksellä heitin, mutta sinulta löytyy näkemystä joka perustuu kokemukseen, joten suosittelen kuuntelemaan sitä.

Kaverit/tutut-tiellä tarkoitin esim. keissejä jossa pääsee tuttavan kautta kiinni yritysasiakkaaseen.

Hinnasta, meinasin enemmänkin sellaista, että ei lähde liian kainosti omaa työtään hinnoittelemaan, jotta asiakastyytyväisyys ei rakennu vahvasti sen halvan hinnan varaan.