Juuri näin. Kyseenalaistin silloin pari vuotta vahvasti poliisin kanssa jutellessani tämän jutun taloudellisen järkevyyden. Toisin sanoen mitä järkeä on lähteä käräjille jonkin valokuvan käyttökorvauksen takia, kun siinä on kyse normaalitapauksessa korkeintaan muutamista sadoista euroista? Tuolloin rikosilmoitusta kirjaava poliisi totesi, että koska kyseessä on asiallinen rikosepäily mm. Viljasen taloudellisen hyödyn tavoittelun takia, niin asia kannattaa viedä eteenpäin poliisin lisätutkimukseen ja sieltä edelleen syyttäjälle ja katsoa josko syytekynnys ylittyisi.mremonen kirjoitti:Mun mielestä tässä ei ainakaan "tinkisen" puolelta ole rahasta kyse, vaan enemmän periaatteesta. Enemmän tämä toimii kaikkien valokuvaajien eduksi (tai haitaksi, lopputuloksesta riippuen).
Jos tämä case olisi saatu ratkaistua ilman omaa osuuttani, niin miksipä lähtisin peräämään saataviani valokuvan luvattomasta käytöstä em. taloudellisen hyödyn/menetyksen ollessa näin minimaalinen? Toisaalta koko tapaus soti niin vahvasti omaa oikeustajuani vastaan, että pakkohan tähän ristiriitaan oli vastata voimallisesti. Viljanen on maalannut näitä kopioitaan jostain vuodesta 2008 lähtien ja ainoa (!) tuolloin löytämäni kriittinen näkökanta tähän touhuun oli kaiman pitämä blogisivu (http://timosuvanto.blogspot.fi/2013/06/ ... -none.html).
Tuumin tuolloin että valokuvaajat miettivät varmaan harmissaan, että "joku muu" saisi tehdä asialla jotain. Päätin sitten olla tuo "joku muu", koska näin idealistin silmälasien läpi katsellen tässä maailmassa "pahuuden voittoon riittää pelkästään se ettei hyvä tee mitään". Joulukuussa 2012 tein sitten mitä kykenin eli aloitin tämän Don Quijoten taiston tuulimyllyjä vastaan, prkl... (Ja tällä samalla tiellä tässä ollaan edelleenkin.)
Asiat lutviutuivat sitten omalta kannaltani loppujen lopuksi ihan hyvin, kun syyttäjä lähti ajamaan tätä asiaa tekijänoikeusrikkomuksena eikä enää yksityisenä asianomistajarikoksena, mikä se oli alkuvaiheessaan ollut. Allekirjoittaneesta tehtiin näin "whistleblower" eli syyttäjän todistaja tähän juttuun ja näin oman metsovalokuvani kopiomaalaustapaus kietoutui osaksi suurempaa tekijänoikeusrikkomusta. Jatkoa ajatellen näkisin mieluusti, että asiaa tarkasteltaisiin hovissa laajemmassa perspektiivissä eli Suomeen saataisiin selkeä ennakkotapaus valokuvan ja valokuvaajien tekijänoikeuksien puolesta. Oma korvausvaateeni voisi jäädä taka-alalle ts. olisin tyytyväinen jo silloin kun saisin omat kuluni pois ja valokuvani luvattomasta käytöstä maksettaisiin asiallinen "hinnaston mukainen" korvaus. Ei siinä kukaan tienaisi ylimääräistä, vaan vahvistettaisiin olemassa oleva korvauskäytäntö.
Viljasen puolustus yritti käräjillä mitätöidä rikkomusta puhumalla toistuvasti "räpsykuvista", joiksi tavalliset teoskynnystä ylittämättömät valokuvat tulisi heidän mielestään luokitella. Tämän takia tuomiolauselmaan saattoi päätyä erillinen lisäkappale tähän tyyliin:
"Oikeuskirjallisuudessa onkin todettu jokaisen valokuvan saavan mainitun 49 a §:n mukaista suojaa on kyseessä sitten kansainvälistä tunnustusta saanut kuvaaja tai kertakäyttökameraansa ensimmäistä kertaa elämässään näppäilevä (Haarman: Immateriaalioikeus. 2014, s. 131.)"
Tätä nykytilanteessa tekijänoikeudellisesti hataraa seinää vapaalla kädellä rapatessa roiskuu toivoakseni sen verran, että esille nousevat niin Jari Peltomäen vedenpinnasta saalistava räystäspääsky ja Esko Turkkilan punaiset kukat yms. kopiotapaukset, jotka ovat metsokopioni kanssa identtisiä kopioluonteeltaan. Käräjillä syyttäjä puhui ohimennen tapauksen ennakkotapausluonteesta, mikä pyydettiin huomioimaan tuomiota langetettaessa. Samalla syyttäjä kysyi, mitä tekijänoikeussuojaa valokuvalle ("valokuvan visualisoinnille") enää jää, jos tällainen kopiomaalaus sallitaan lailliseksi toiminnaksi? (Kursiivilla oma lisäykseni syyttäjän ajatukseen.)
Tässä tapauksessa seuraavaksi kaikki Photoshop-taiteilijat tekevät tietokoneella saman muokkaustyön muiden valokuvaajien valokuville, jotta esim. "lain vaatimat 50 erilaista yksityiskohtaa" saavutetaan ja muokatulle valokuvalle olisi näin tehty riittävän erilainen koristelu, mikä muuttaisi muokatun valokuvan itsenäiseksi teokseksi.
