Aioin tuoda säännöllisin väliajoin tuoreen valokuvan joka itseäni miellyttää ja toivoisin kovasti rakentavaa ja kehittävää palautetta kuvista. Aioin lähteä liikkeelle hyvin vähän käsitellyillä "luonnollisilla" kuvilla. Uskoisin että tämä on paras marssijärjestys oman kehittymisen kannalta.
Fujifilm X-e1
XF 18-55mm
Fujifilmi lähti hetikohta takuuhuollettavaksi yhden nappulan toimimattomuuden takia, joten avaan pelin vanhalla kuvalla.
Jpeggi suoraan edemenneestä Nikon D200:sesta.
Minähän en juuri mitään valokuvista ymmärrä, mutta ensimmäiseksi kannattaa ehkä miettiä sitä, mikä on luonnollinen kuva? Tarkoitatko mahdollisimman vähän käsiteltyä vai mahdollisimman luonnonmukaista, eli kuvausnäkymän hyvin toistavaa kuvaa?
Suoraan kamerasta tuleva kuvahan harvoin on luonnollinen kuva, aina siinä jotakin korjattavaa on.
Puhutaanpa siis suoraan kamerasta tulevista kuvista tai hyvin vähän korjailluista. Ajattelen asiaa niin että ensiksi pitää saada kamerasta ulos teknisesti hyvä kuva ennen kuin sitä voi alkaa käsittelemään. Tämä toivottavasti selventää tavoitettani..
Valo on hieno ja korostaa hyvin oleellisen. Kohde on oikeassa paikassa valoon nähden. Myös punertavasävyinen hiekka on hyvä.
Vierastan kuitenkin kohteen sijoittelua aivan keskelle. Se toimii harvoin ja on yleensä merkkinä siitä, että asiaa ei ole edes ajateltu.
Joskus sillä voi korostaa symmetriaa, mutta siihenkin tarkoitukseen sitä pitää käyttää harvoin - vähän kuin huutomerkkejä tekstissä.
Sommittelun tärkein vaihe on kameran paikan valinta. Jälkikäteen ei voi kuin rajata kuvaa. Jos tätä rajaisi ylhäältä ja vähän oikealta, niin tulisi vaikutelma, että kohde on mennyt jo etäämmälle.
Ei mikään tajunnan räjäyttävä mutta ihan hyvä kuitenkin, tykkään.
Kuvassa aika paljon "tyhjää" ei mitään. Jos mahdollista niin reilusti zoomattuna puun lehtien ja varjojen kehystäessä mopoilijan olisi kanssa voinut olla makee.
Kuva on hyvä. Itseäni miellyttää tuo varjon sekä värien yhdistelmä joka tuo kuvaan ripauksen taiteellista fiilistä.
Omasta mielestä on aina parempi antaa kuvan puhua ja jättää vähemmälle ne kamerat tai käsittelyyn liittyvät pohdiskelut. Jos kuva toimii visuaalisesti, niin ei noilla turhilla jutuilla ole merkitystä.
Ykköskuvaa kun katsoo isommassa koossa, niin kuvan alareunan vaalea raita vie huomiota kuvan keskustalta. Rajaisin alareunasta sen verran että kuva alkaa tummana alhaalta.
Pidin ensimmäisestä kuvastasi. Minusta keskelle otettu mopo toimi katseen vetäjänä ja symmetrinen kehystys oli ihan OK. Jotenkin tuohon kuvaan syntyy keskipainon takia jonkinlainen spiraalimainen katseen kierto, enkä näe sitä pahana. Ja syvyyttähän tässä on tuon valon takia todella mukavasti.
Mopo on vähän pieni, mutta tämän tyyppinen kuva pitäisi minusta esittää isona vedoksena, jotta mopo ei häviäisi.
Mutta, kuva oli hiukan liian tasaisen tumma. Siinä olisi ehkä voinut kuvausvaiheessa vielä odottaa kunnes mopo olisi valaistunut tuollaisessa aurinkoisemmassa kohdassa. Ja ihan ripauksen lisää kuvaan jyrkkyyttä, että tuo keskusta nousisi valoisammaksi.
Tai sitten jälkikäsittelyssä korostaa tuota mopoa valoisammaksi (ja jättää se tiellä oleva taustaksi osuva varjo kuitenkin tummaksi). Nyt (minusta) tuo jälkimmäinen kuva menettää jotain, kun ympäristön tummuuttakin on vaalennettu.
Rajaisin myös pois nuo ihan alareunan vaaleat osat. Ja jos oikein käsittelylinjalle mennään, niin ehkä kloonaisin sen sähkötolpankin pois.
Tykkään myös ensimmäisen kuvan punaisen ja vihreän kietoutumisesta ja hämyisyydestä. Tämä hiukan häviää jälkimmäisessä rajauksessa.
Aiheen käsittely on toki makuasia, ja se on ennen kaikkea kuvaajan itsensä päätettävissä.
Ollilta taas loistava kritiikki.
Ekassa kuvassa hämää keskisommittelu, kuvassa ei tunnu olevan oikein muuta kohdetta kuin pakeneva mopo.
Visuaalista tehoa olisi kuvausvaiheessa voinut saada kyykkykuvaamisella, jolloin tie jatkuisi lehvästön alla kauemmas. Samalla selkeä päätös siitä, onko horisontti kuvan ylä- vai alareunassa.
Käsittelyssä tykkään tiukemmasta rajauksesta - mutta tosiaan punainen-vihreä-vastavärikontrasti kannattaa loksauttaa takaisin ja viedä pidemmälle värikanavista. Varjojen avaaminen on hyvä mopoilijan osalta, mutta kontrastia kuva kaipaa selvästi lisää.
Ei kannata näihin kritiikkeihin juttua. Yhtä kuvaa ei "virheitä" poistamalla loputtomasti parannella. On syytä keskittyä siihenkin mikä kuvasssa on kiinnostavaa ja hyvää.
