Kiinteä vai zoomi; perustelut

[onninpoika]

Veivaan taas tätä ikuisuuskysymystä kun melkein lipsahdin takaisin tuonne zoomiosastolle.

Itse kuvaan liikettä huonossa valossa. Juniorijääkiekkoa. Lähdin liikkeelle 2.8 zoomilla ja välillä tuli kokeiltua ihan turistizoomiakin vakaajalla. Kuvauspaikaksi on vakiintunut oman joukkueen aition maalinpuoleinen nurkka.

Käsiini ja kroppirunkoni nokalle kulkeutui kuitenkin 50mm 1.4 lasi ja zoomit jäivät laukkuun. Totta hemmetissä paljon vähemmän kuvattavaa ja vähemmän kuvia. Hyviä kuvia taas paljon enemmän.
Tuolle on kaverina 35mm ja 85mm kiinteät primet.

Lasinvaihtoon ei ole aikaa mutta kun pysyy kuvaussuunnitelmassa ei sille kesken erän ole juurikaan tarvetta.

Vastustajan maalivahdin ollessa siinä vieressä 50mm on optimi ja kentän toiseen päähän 85mm 1.4

Tottahan ulkokuvauksiin päivänvalossa joku 18-300 VR zoomi on ideaali mutta omissa hommissani kiinteät ovat osoittaneet ylivertaisuutensa zoomeihin nähden.

Olenko ainokainen vanhankansan tervaskanto joka nilkuttaa pelkillä kiinteillä?

Laittakaa omia näkemyksiänne ja ennenkaikkea perusteluja niille.

[jouko75]

Itsellä on zoomia ja kiinteää. Tämän talven mittaa kokoajan enemmän on ollut nuo kiinteät nokalla. Tietysti tähän vaikutti rungon vaihto kun nyt on täyskennoinen alla. Syytä en oikein osaa sanoa, mutta kun tuon täyskennosen kanssa kiinteät on kyllä ehtoja pelejä. Ennen oli zoomi nenillä croppi rungolla.

Saapa nähdä kun tirpat ja muut kevään merkit alkaa lähenemään niin voi olla että taas enemmän mennään croppi rungolla ja zoomeilla.

[loratsu]

Itellä kiintee 24/50/100. Mutta nyt säästellää 70-200 zoomiin. Aukoon 1.4 tottuneena pidän 2.8 välillä pimeänä. Mutta kyllä zoomillakin oma paikka on. Bokeh on parempi kiinteillä kun tausta ei muutu niinkuin zoomilla.

[Beatle]

Zuumit on käteviä. Kiinteät on teräviä. Zuumilla rajailee helpommin kiinteällä harkitummin.

Molempi parempi :)

[fuel]

Molempia sen mukaan miten on jalkazoomin käyttöön mahdollisuus, vaatiiko kohde valovoimaa ja onko koko- tai painorajoitteita.

Itse kuvaan paljon Jackrusseleita metsässä, juoksevat pikkukoirat hämärissä olosuhteissa vaatii valovoimaa mutta myös näppärää kokoa mukana kuljetettavaksi kun kuvaushetken pääasiallinen tarkoitus on koirien lenkitys. siksi ykkösvalintani on 135mm f2 jos lähden sportti- tai koirakuvia ottamaan. Koko ja valovoima päihittävät luontolinssini 100-400mm. Itse en ilkeä roikottaa legendaa pelkästä kamerasta (kuten en myöskään 70-200 2.8 jos semmoisen omistaisin), vaan tuen myös aina linssistä. Tämä ei ole kovin käytännöllistä kun ei ole kädet vapaana, tai sitten kannan BlackRapidissa jalustapannasta mutta silloinkin kamera tahtoo heilua ja helposti lonkan korkeudella osuu jonnekin. 135mm on kätevämpi kun voin kuljettaa kameraa risukossa niskaremmissä ilman että kameraan kohdistuu isoja vääntömomentteja.

Enemmän siis tulee kiinteillä kuvattua (135mm ja 50mm), mutta myös zoomeilla 100-400 (luonto ja patikointi) ja 24-105 (turistihommat/maisemat/patikointi/yleiskuvaus)

[onninpoika]

Hyvä huomio fuelilta! Tosiaan toinen käsi vapaana kun kuvaa kiinteällä.

[Rockford]

Tanssikuvauksissa tarvitsen molempia. Silloin kun isompia ryhmiä haluaa saada järkevästi kuvaan ja sali on täynnä yleisöä jonka näkyvyyttä ei voi peittää seisomalla keskellä katsomoa on kuvat otettava aika kaukaa ja 80-200mm f/2.8 zoomi on pimeydestään huolimatta todella kätevä. Tottakai 135mm f/2 (+ 200mm f/2) vois olla myös hyviä valintoja tähän käyttöön, mutta ei siitä pääse mihinkään että zoomi antaa kummasti vaihtelua kun 80mm päässä saa lähes koko lavan leveyden mahtumaan kuvaan ja 200mm on taas aika sopiva niin että yksi yhminen mahtuu vaakakuvassa päästä varpaisiin.

Sitten taas jos kuvailee harjoitusta jossa voi liikkuva vapaasti katsomossa, tai esityksessä soolotanssijaa silloin kun eturivin katsomo on sopivalla korkeudella suhteessa lavaan on 50mm ja varsinkin 85mm kiinteät parhaita valintoja. Jo f/1.8 valovoima antaa reilusti lisää laatua kuviin verrattuna zoomin f/2.8:aan.

Oma aiempi 70-210mm f/2.8 ja nykyinen 80-200mm f/2.8 on roikkuneet aina kamerasta milloin mitenkin, toki toisella kädellä tukien silloin kun mahdollista, mutta usein myös ilman rannehihnasta yhdellä kädellä runkoa kantaen. En tietääkseni ole tässä mitään menettänyt. Nyt on myös BlackRapid hankittuna, mutta ei vielä juuri testailtu.

[miikkaj]

Mun mielestä ei kannata juuri 2.8:aa suurempaa aukkoa jääkiekossa käyttää, kun syväterävyysalue jää niin pieneksi. Nopeassa lajissa onnistunut tarkennus on muutenkin haastavahkoa, miksi sitä vaikeuttamaan entisestään. Joka matsissa tulee kuvia, joita jälkeen päin harmittelee miten hyvä kuva olisi, jos terävyysaluetta olisi 20-30 cm enemmän. Siihen on tyydyttävä. Toivon kyllä että jossain vaiheessa tulisi hankittua sellainen runko, jossa voi käyttää korkeampiakin isoja ja sitä myöten pienentää aukkoa 3:n ja 4:n välille.

Zoom/kiinteä-keskusteluissahan otetaan poikkeuksetta ainoaksi todelliseksi perusteluksi kiinteän parempi optinen laatu. Joskus tietysti fyysinen koko. Jääkiekossa kun käytetään korkeita iso-arvoja ja kuvataan usein pleksin läpi, ei taida linssin optiikan pienillä eroilla olla enää juuri vaikutusta. Pienillä eroilla tarkoitan sitä, että jos verrataan vaikka Nikon 50 mm primellä ja 24-70 zoomin 50 mm polttovälillä kuvattuja kuvia. Ne erot häviävät kohinaan ja viimeistään pleksin aiheuttamiin ongelmiin.

[alsalus]

Zoomit ovat jääneet mulla vähäiselle käytölle. Aika paljon kuvaan potrettia eri polttoväleillä (20, 50, 80, 135), joten zoomista ei ole paljon iloa. Merellä liikkuessa toki zoomi on äärimmäisen olennainen juttu - mutta valovoima ja kohteen irrottaminen taustasta lyhyellä syväterävyydellä ovat muuten mulla kuvaamisen perustoja.

Mft-rungolla olen katsellut noita c-mount-zoomeja, joiden valovoima menee alle 2:n. Niissä vaan kuvanlaatu taitaa olla niin makkelia (pehmeä piirto, kontrasti kuin maitolasin läpi kuvattua, olematon vastavalonsieto), että vielä en ainakaan ole moista hommannut.

Zoomikakkulat ovat mulla jääneet lähinnä spesiaalitilanteita varten.

[Rockford]

Zoom/kiinteä-keskusteluissahan otetaan poikkeuksetta ainoaksi todelliseksi perusteluksi kiinteän parempi optinen laatu. Joskus tietysti fyysinen koko.

Itelle valovoima on se tärkein perustelu. Mutta onhan se kiva jos kun kuvassa ei ole CA:ta ja muutenkin piirto on kohdallaan silloin kun se tarkennus osuu. Tanssijoita ei onneksi muutenkaan kuvailla pleksin läpi. :-)

[fuel]

Hyvä huomio fuelilta! Tosiaan toinen käsi vapaana kun kuvaa kiinteällä.

Tarkoitin sitä kameran kantamista kaulassa roikkuen vapaana primen kanssa vs. kaulassa toisella kädellä objektiivista tukien 100-400 kanssa. Kuvauksen hoidan kaksin käsin.

[hkoskenv]

Ne ovat niin erityylisiä, että molemmille on paikkansa, kun ei ole kalustominimalisti. Zoomeilla otan toimintakuvat, joissa usein ei voi valita kuvausgeometriaa vapaasti, dokumenttikuvat, ja niin edelleen ja primeillä haetaan fiilistä ja bokehia muoto- ja tunnelmakuviin. Ja makroillaan ötökät.

Jääkiekkoon ottaisin ehdottomasti EF 70-200:n.

[Aegean]

... Olenko ainokainen vanhankansan tervaskanto joka nilkuttaa pelkillä kiinteillä? ?..

Et ole :)

Itselläni oli työhommissa aikanaan käytössä pelkkiä zoomeja, koska kuvauksen luonteen vuoksi se oli käytännössä välttämätöntä.

Nykyään kun olen "vain" amatööri, kuvaan yksinomaan kiinteillä objektiiveilla. Pääasiassa ja mieluiten kuvaan sellaisia kohteita sellaisilla seuduilla, joihin nimimerkkinikin viittaa. Eli sort of matkakuvausta - tarkoittaen pitkälti arkkitehtuuria, ihmisiä, maisemaa, kulttuuria ja tietynlaista dokumentti- ja reportaasikuvausta. Kuvaamisen ohella myös kirjoitan jonkin verran.

Valokuvaus sinänsä ei enää ole minulle itsetarkoitus, kuten oli ennen. Enää ei tarvitse saada valokuvattua kaikkea. Hyvänkin kuvaustilaisuuden voin jättää käyttämättä, jos aihe ei vain kiinnosta - tai jos koen hetkeen tarttumisen tahe ihan vaan sivusta tarkkailun kuvan ottamista tärkeämpänä. Vähemmän on monesti enemmän.

Niinpä kiinteillä obiskoilla kuvaaminen sopii hyvin tyyliini.

Olen tehnyt vain kohtuullisen siedettävän hintaisia kalustohankintoja, vaikka viime vuosina yhtä digirunkoa lukuunottamatta kaikki kilkkeet ovatkin olleet uusia. Tällä erää en omista yhtäkään L-sarjan objektiivia. Eikä tarvitsekaan, koska Canonin tavis-prime-obiskani kyllä pesevät kuvanlaadussa mennen tullen kaikki vastaavat L-sarjan zoomit. Muuta ei kannata kenenkään väittää, koska onhan minulla silmät päässä :-)

Tällä hetkellä kameralaukustani löytyy kino- ja croppirunkojen (EOS 5D MkII & EOS 400D) nokalle Canonin EF24-, EF35-, EF50-, EF85- ja EF135-putket + 12mm ja 25mm loitot. Zoomit -kuten myös toisen 400D-rungoistani- olen antanut junioriportaan harjoituskäyttöön.

Yksi mainitsemisen arvoinen zoomi sentään kaapin perukoilta löytyy. Se on nimittäin joskus 1990-luvun alussa kakkoskameraksi hankitun EOS1000F:n mukana tullut EF35-80 -zoom. Sen kuvanlaatu on ällistyttävän hyvä verrattuna nykyisiin edullisemman pään zoomeihin.

Mutta kiinteillä nilkutetaan siis eteenpäin. Niiden kanssa ylväästi seistään tai sitten kaadutaan. Vain köyhät hätäilevät :-)

[onninpoika]

Vähemmän on monesti enemmän.

Tämä on uskomaton viisaus! Tuo pätee myös valokuvauksessa.

[lippoma]

Olenko ainokainen vanhankansan tervaskanto joka nilkuttaa pelkillä kiinteillä?
Laittakaa omia näkemyksiänne ja ennenkaikkea perusteluja niille.

Hei
Valovoima ja taustan blurri ovat tärkeätä ja kiinteät pystyvät siihen. Itse käytän primeja 20/1.8, 50/1.4, 85/1.2, 135/2 ja 200/1.8. Pyrkimyksenäni on "leikkauttaa" tanssija irti taustastaan, jottei kuvan pääasiaksi tule "Nokia Cnnecting"-mainos tai muuta vastaava mainos. Tausta on kyllä merkittävä, jos se palvelee valokuvaa muuten. Pyrin minimoimaan kuvaan tulevan informaation, jos niin koen tarpeelliseksi. Tapahtumakuvauksissa ollaan ympäristön armoilla ja pitää vain sopeutua ja antaa mennä flow:n mukana. Tekniikka on tukena valokuvaamisessa, mutta ei päämäärä. Hyviä kuvia saa millä tahansa lisnssillä, jos jaksaa odottaa oikeaa hetkeä ja on valmis laajentamaan omaa näkemystään siitä, mikä valokuvassa kulloinkin on hyvää ja mikä ei. Kuten niin monesti valokuvaus on ongelmien ratkaisua jatkuvalla syötöllä: tulee valokuvauksen idea sitten ongelma kuinka sen toteuttaa, tekee kaikkensa välillä onnistuu välillä menee metsään niin että rytisee. Ja luoja paratkoon sitä valokuvaaja joka aina onnistuu, se kertoo että uutta ei synny. Tässä kuvia salsa festivaaleilta Helsingistä: http://www.kuvagalleria.net/bailabaila2013festival/
Noissa bileissä minulla olivat salamat mukana kun otin ryhmäkuvia bilepaikalla. Kun ottaa ryhmäkuvia niin kuvaajan vastuu on suuri, porukka pitää herättää eloon (millä keinoin tahansa: sanoa jotain älytöntä tai liikehtiä itse oudosti, pitää murtaa muuri kameran ja kohteen väliltä ja ottaa kuva) ja siten ottaa kuva.

[villho]

Kiinteät.

Itse olen siirtymässä tässä pikkuhiljaa peilittömiin kameroihin ja tässä siirtymäaikana olen jo hankkiutunut eroon zoomeista. Hääkuvaus- ja potrettikuvauskeikolla on nykyään tavallaan rauhoittavan yksinkertaista, kun on kaksi kameraa (D3s ja D700) ja kaksi linssiä (35/1.4 ja 85/1.4), joten voi rauhassa rallatella menemään, kun ei tarvitse miettiä millä linssillä tulisi missäkin tilanteessa se paras kuva. 35/85 -kombo on omassa käytössäni se kaikista paras.

Fujin puolelta käytössä ovat X100s (35 mm kinov.) ja X-Pro1 (50 mm kinov.).

[alsalus]

200/1.8.

Aika kiinnostavan oloinen objektiivi, en tiennyt että noin pitkällä telepäässäkin on mahdollistaa alittaa aukko 2. Painoa tuolla tötteröllä on varmasti paljon - kerro vähän lisää tuosta lasista! Kyse on ilmeisesti tästä: http://en.wikipedia.org/wiki/Canon_EF_200mm_lens

Kiinteillä kuvaamiseen tulee helposti rakastuttua, kun objektiivin kuva-alan ja piirron oppii nopeasti tuntemaan läpikotaisin. Kuvaaminen muuttuu samalla yhden pykälän suunnitelmallisemmaksi, kun kamera täytyy viedä otolliselle etäisyydelle kohteesta. Tämän rajoitteen pesee kuitenkin mennen tullen valovoima - huonokin kamera muuttuu hyväksi, kun kuvasta tulee kohinasuttua vasta pilkkopimeässä.

[onninpoika]

Tausta on kyllä merkittävä, jos se palvelee valokuvaa muuten.

Juuri näin.



Tuolla salsakuviesi joukossa oli jokunen todella mahtava otos.

Kuvissasi esiintyvä tanssinopettajatar (Tampereelta?) oli oikein onnistunut parissakin kuvassa. Tuo eriväristen ihmisten muodostaman joukon kuvaaminen tuo lisähaastetta mutta kuvissasi valo oli hienosti.

[kribe]

Olenko ainokainen vanhankansan tervaskanto joka nilkuttaa pelkillä kiinteillä?

Itsellänikin on pelkkiä primejä tuohon "ykkösjärjestelmään". Peilittömään on kaksi zoomia ja yksi kiinteä.

Syy kiinteisiin, on valovoima, koko, paino ja hinta. Etenkin jos telen (AF-S 300/4) haluaisin korvata vähintään yhtä ulottuvalla ja valovoimaisella zoomilla, niin kasvaisi putken fyysinen koko ja paino merkittävästi, hinnasta puhumattakaan.

Kyllä sitä metsässä käppäillessä tulee aika usein kuitenkin 50-500 OS zoomia ikävä. Monipuolinen lasi! Jos ei olisi rahasta kiinni, niin mulla olisi samoille polttoväleille sekä zoomeja, että kiinteitä.

[mappe]

Kiinteät.

Itse olen siirtymässä tässä pikkuhiljaa peilittömiin kameroihin ja tässä siirtymäaikana olen jo hankkiutunut eroon zoomeista. Hääkuvaus- ja potrettikuvauskeikolla on nykyään tavallaan rauhoittavan yksinkertaista, kun on kaksi kameraa (D3s ja D700) ja kaksi linssiä (35/1.4 ja 85/1.4), joten voi rauhassa rallatella menemään, kun ei tarvitse miettiä millä linssillä tulisi missäkin tilanteessa se paras kuva. 35/85 -kombo on omassa käytössäni se kaikista paras.

Fujin puolelta käytössä ovat X100s (35 mm kinov.) ja X-Pro1 (50 mm kinov.).

Samat sanat. 35/85 kombo on itsellänikin keikkahommissa käytännössä aina kiinni. Nyt alkaa kuitenkin tuntua siltä että tarvitsisi kolmannen rungon 24 ja 45:lle.

35mm ja 85mm on polttovälejä, mitkä on menneet ns. selkäytimeen eli rajauksen näkee ilman kameraa ja kuvaustilanteessa tarvitsee vain nostaa kamera ja ottaa kuva. Zoomilla täytyy kuvata toisella tavalla mikä sopii varmasti toisille, mutta itse olen pikkuhiljaa laittanut kaikki zoomit kiertoon.