(Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelua?

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
Simon Weli
Viestit: 805
Liittynyt: Kesä 12, 2009 9 : 43

Viesti Kirjoittaja Simon Weli »

jari siren kirjoitti:
olli R kirjoitti:
jari siren kirjoitti:Niiden ongelma on luullakseni siinä, että ne on kuvattu ja julkaistu herraa itseään varten, katsojan jäädessä sijaiskärsijäksi.
Kuvissa ei ole mitään juttua, ne on useimiten ilmiselvyyksiä siitä että joku on jostain syystä päätänyt ottaa kuvan mitättömästä kohteesta.
Mitä noissa on kuvaajalle, pikemminkin juuri kuvan katsojalle. Sinä kaipaat kuvaan jonkun itsestään selvyyden, "jutun". Miksi kuva ei voisi tuoda sitä juttua esille vasta ajatuksen kanssa, miksi sen pitäisi aina osoitella suoraan asiaa? Mielestäni räpsyissä ei ole muuta kuin se "juttu", valokuva on kokonaisuus tai ehkä jopa vain osa kokonaisutta.

Vaikkapa se Higginsin porraskuva. 99 sadasta ei mieti ollenkaan minkälaiset portaat kuvaa, ottaa kuvan salamalla, suuntaa kameran portaiden suunnassa jne. Kuvissa ei näy portaiden syvyys, niistä ei saa kuvaa korkeuserosta, ne eivät kuvaa "siirtymää ylemmälle tasolle". Kyse ei siis tässä ole pelkästään kuvaustekniikasta. Minusta tuo on sarjana kiehtova jonkinlaisena tyhjän sisätilan tarinana.

Minä kaipaan "valokuvataiteelta" (mitä se sitten onkaan) ajattelemaan panevia kuvia. Jos kuvan nimi on Salaisuus ja sitten näytetään vain se salaisuus suoraan, ei tulos ole minusta kovin "luova", vaikka olisi kuinka hyvin sommiteltu tai epäsommiteltu.
Kun on oikein liimattu keskustelu ja syytetty Ollin kirjoitaja kavereiden taholta henkilöön menemisestä niin vastataan kunnolla.
a. emme kumpikaan tiedä varmasti kenelle kukakin kuvaa.
b. Higgin ketjun ottaminen keskusteluun oli erittäin erikoista, sillä kyse on erikoisesta somittelusta.

Mitä tulee portaiden kuvaamiseen, niin joo olen minäkin junaa odottaessa sellaisen kuvannut, (on niitä muitakin kuvattu, mutta ainoastaan tämä oli helposti sivuiltani saatavissa.
Kun kerran 99 sadasta ei ajattele niin... olisiko nyt 98?
Tässä esimerkki kuvassani on se ilmiselvä kuvakulma ja rajaus.
Kuva
Taiteen tekemisessä pitäydyn edelleen siinä, että tekijän pitää olla tekemässä taidetta.
Onko sarjassa Higgin tosiaan kyse "tyhjyyden etsimisestä yms." tekijän mielestä, vai onko Olli ihan itse päätynyt tuohon?
Minä veikkaan että on enemmän kyse siitä että kuvaaja haki kuvattavaa kyseisestä rakenuksesta?
Jos kuvan nimi on Salaisuus ja sitten näytetään vain se salaisuus suoraan, ei tulos ole minusta kovin "luova", vaikka olisi kuinka hyvin sommiteltu tai epäsommiteltu
Sattumoisin uudelleen julkaisin esimerkkinä ideoinista eräässä toisessa ketjussa kuvan, jonka nimi on salaisuus. Kyseinen kuva on http://jarisiren.1g.fi/kuvat/Huumori/JSD_5366.jpg sivullani huumori osastossa ja päätelin että Olli tarkoittaa tuota kun minun yhteydessä sen esiin otti.

Minulla on 5000 kuvaa netissä nähtävissä ja 99,99 niistä ei ole taidehakuisia, joten tuo huumori kuva, jolla osalistuin leikisään haasteeseen, on huono esimerkki ainakin minusta.

Toisaalta mitä väliä, sillä taide keskustelut on toisissa ketjuissa ja tässä puhutaan sommitelusta?

Yleisesti olen yllättynyt miten meidän oppaiden kirjoitajat kokevat somittelun.
Hyvä kuva, JS! Oikeasti.
Ja se oli mielestäni hyvä esimerkki rikotusta sommittelusta!
Sehän kun EI ollut aivan symmetrisesti, vaan aavistuksen vinosti kuvattu.
Oliko se harkittua?
Kuvasitko myös symmetrisen vaihtoehdon ja pidit tätä lopulta parempana?
Vai pääsikö näin vaan käymään?
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
Simon Weli
Viestit: 805
Liittynyt: Kesä 12, 2009 9 : 43

Viesti Kirjoittaja Simon Weli »

jari siren kirjoitti: Tässä on hyvä idea mutta huono toteutus, sommitelun ja rajauksen kanssa.

Ikäväkseni näe jatkuvasti katsojia, jotka eivät näe kuvaa vaan tehtävän listata tulkitsemansa virheet.

Ehkäpä tuon ajatusleikin jälkeen ymmärrys kasvaisi sille että kuvaamaan ei voi opettaa?
Mainintasi niistä kahdesta kuvasta osuvat tällä kerralla yksiin minun mielipiteeni kanssa.

Hmm, kuvaa katsoessaan sitä arvioidaan. Hyvät asiat lisäävät nautintoa, virheet vähentävät sitä. Ja kun virheiden määrä ja suuruus kasvavat liian suuriksi, kuvaa helposti tulee haukkuneeksi...

Eikö voi opettaa? Mielestäni kuvaajaa voi kehittää, jos opetettavalla on ns 'silmää'.
jazz58
Viestit: 17
Liittynyt: Kesä 29, 2011 22 : 21

Viesti Kirjoittaja jazz58 »

Sommittelu, kultainen leikkkaus - kuvakulma. Perusasioita. Monesti mainitaan, "sommitelu kohdallaan" eli keskitytään niin kritiikissä kuin kuvantekemisessäkin em. asioihin (kun muusta ei tiedetä). Ne eivät kuitenkaan tuo sisältöä kuviin (sen puistonpenkin lisäksii) jos kuvaajalla ei ole jotain sanottavaa. Peruasioita jotka pitää hallita ja sen jälkeen unohtaa. Jos kuvan pointti on joku erikoinen sommittelu tmv, ei sekään kanna pitkälle.
Kun katsoo Richard Avedonin kuvia, ei niissä juuri sommittelua näe, - ei ole taustaakaan jossa olisi "lisäinformaatiota" tai symboliikkaa. Kuitenkin ne (muotokuvat) ovat erittäin vaikuttavia ja toistensa näköisiäkin. Itseasiassa kuvaajansa näköisiä, sanotaan.

Eikä Henri- Cartier Bressonin kuvatkaan varmaan perustu pelkkään "räpsyyn" Saadaan pysäytettyä joku kohde terävänä ja erikoisessa asennossa "fimille". Kyllä siinä on mietitty otolliset elementit kuvan suhteen missä kuvata ja missä voi tapahtua jotain ja sitten odottaa sitä "ratkaisevaahetkeä"

Josef Goudelka on Bressonin hengenheimolainen. Eikä hänkään tarvinnut salama-arsenaalia tai muuta rekvisiittaa kuviensa tueksi. Hienoja kuvia, laajakulmalla ja ilman, - hetken mielijohteestakin otettuja.

Christer Strömholm taas on oma suosikkini, hänen kuvissaankaan ei sommittelu juuri näy tai ainakaan sitä ei huomaa. Eikä näy valokaan, monesti, - koska se on vallitsevaa valoa. Aika lähellä sitä mitä me näemme ulkona liikkuessamme.
Ehkä hyvä kuva onkin sellainen, että siinä ei pistä silmään mikään, erikoisesti,- vaan voi keskittyä katselemaan itse kuvaa. Tai on pakkokin kuten itselläni on Richard Avedonin kuvien suhteen.
OskuK
Viestit: 34028
Liittynyt: Joulu 22, 2003 20 : 05

Viesti Kirjoittaja OskuK »

jazz58 kirjoitti:Henri- Cartier Bressonin kuvatkaan varmaan perustu pelkkään "räpsyyn" Saadaan pysäytettyä joku kohde terävänä ja erikoisessa asennossa "fimille". Kyllä siinä on mietitty otolliset elementit kuvan suhteen missä kuvata ja missä voi tapahtua jotain ja sitten odottaa sitä "ratkaisevaahetkeä"

Josef Goudelka on Bressonin hengenheimolainen.

Christer Strömholm taas on oma suosikkini, hänen kuvissaankaan ei sommittelu juuri näy tai ainakaan sitä ei huomaa. Eikä näy valokaan, monesti, - koska se on vallitsevaa valoa. Aika lähellä sitä mitä me näemme ulkona liikkuessamme.
Ehkä hyvä kuva onkin sellainen, että siinä ei pistä silmään mikään, erikoisesti,- vaan voi keskittyä katselemaan itse kuvaa. Tai on pakkokin kuten itselläni on Richard Avedonin kuvien suhteen.
Josef Koudelka
Henri Cartier-Bresson
Christer Strömholm
Richard Avedon
Hienoja kuvaajia kaikki -ja kyllä, hyvin hallitsevat kompositiot.

Waldo's Peoplen Waldo:

"Itseensä pitää luottaa, eikö niin?"
-Antti-
Viestit: 1362
Liittynyt: Tammi 08, 2006 15 : 23
Paikkakunta: Helsinki

Viesti Kirjoittaja -Antti- »

OskuK kirjoitti:Josef Koudelka
Henri Cartier-Bresson
Christer Strömholm
Richard Avedon
Hienoja kuvaajia kaikki -ja kyllä, hyvin hallitsevat kompositiot.
Lisäisin vielä Art Wanderlein tuohon.
Vastaa Viestiin