Re: Kamera -lehden lakkauttaminen
Lähetetty: Maalis 19, 2024 11 : 32
Täytyy vielä lyhyesti kommentoida ketjussa esitettyjä ajatuksia.
Lehden tulopuolella on tärkein lähde ilmoitusmyynti, joka nettimaailmassa toimii melko lailla toisin kuin printissä. Koko logiikka siinä, mitä mainiksia näkyy on erilainen. Oleellisempaa on kuitenkin hinnoittelun erilaisuus: verkossa tuottoa kertyy vain murto-osa painettuun verrattuna. Mainostajat siten arvioivat eri kanavien kustannus-hyötysuhdetta.
Tilaajamaksuista kertyy lopulta vain pieni osuus, ja irtonumeromyynnistä samoin. Kamera-lehti oli vielä pitkään seuran jäsenetu, jolloin tilaajia (siis painos) oli paljin nykyistä suurempi. Samaan aikaan, kun seuran jäsenmäärä on pienentynyt, lopetettiin tilaajaetu. Kerralla siis painosmäärä pieneni ja mainostajan kannalta tavoitettavat lukijat. Vuosikausia on puhuttu siitä, että lehti olisi kaikkien valokuvausseurojen jäsenten jäsenetu. Valitettavasti Kaneraseurojen liitto ei ole innostunut tätä edistämään. Jos lehti olisi vain verkkojulkaisu, sen pitäisi olla maksumuurin takana. Sillä tavoin saavutettavat tuotot ovat kuitenkin pieniä ja ennustaminen (budjetointi) vaikeaa.
Menopuolella henkilökustannukset ovat tärkein erä. Takavuosina lehdellä oli omaa henkilöstöäkin, mutta avustajavoimin sisältö on pääosin tehty. Palkkiot riippuvat lehden painoksen koosta, joten tämä on johtanut palkkioiden pienentymiseen. Työmäärä on kuitenkin tietenkin sama. Avustajat ovat tehneet työtään silti tinkimättä laadusta. Lehti tarvitsee toimitilan, välineitä ja myös painatuksen. Moni yllättyy siitä, että painokustannus on varsin pieni.
Kamera-lehden tilanne on siis monen tekijän tulos. Lisätään siihen vielä se, että yksittäisen lehden kustamisessa ei ole lehtitalon synenergiaa ilmoitusmyynnissä tai tuotannossa. Lukijat ovat sinänsä lehdelle uskollisia, ja se on esimerkiksi kirjastojen suosituimpien aikakauslehtien joukossa. Vanhatkin lehdet kiertävät yhä uudelleen. Lehden laatua on pidetty nykyisin jopa parempana kuin joskus tämän laskusuhdanteen alkuaikoina.
Lehden tulopuolella on tärkein lähde ilmoitusmyynti, joka nettimaailmassa toimii melko lailla toisin kuin printissä. Koko logiikka siinä, mitä mainiksia näkyy on erilainen. Oleellisempaa on kuitenkin hinnoittelun erilaisuus: verkossa tuottoa kertyy vain murto-osa painettuun verrattuna. Mainostajat siten arvioivat eri kanavien kustannus-hyötysuhdetta.
Tilaajamaksuista kertyy lopulta vain pieni osuus, ja irtonumeromyynnistä samoin. Kamera-lehti oli vielä pitkään seuran jäsenetu, jolloin tilaajia (siis painos) oli paljin nykyistä suurempi. Samaan aikaan, kun seuran jäsenmäärä on pienentynyt, lopetettiin tilaajaetu. Kerralla siis painosmäärä pieneni ja mainostajan kannalta tavoitettavat lukijat. Vuosikausia on puhuttu siitä, että lehti olisi kaikkien valokuvausseurojen jäsenten jäsenetu. Valitettavasti Kaneraseurojen liitto ei ole innostunut tätä edistämään. Jos lehti olisi vain verkkojulkaisu, sen pitäisi olla maksumuurin takana. Sillä tavoin saavutettavat tuotot ovat kuitenkin pieniä ja ennustaminen (budjetointi) vaikeaa.
Menopuolella henkilökustannukset ovat tärkein erä. Takavuosina lehdellä oli omaa henkilöstöäkin, mutta avustajavoimin sisältö on pääosin tehty. Palkkiot riippuvat lehden painoksen koosta, joten tämä on johtanut palkkioiden pienentymiseen. Työmäärä on kuitenkin tietenkin sama. Avustajat ovat tehneet työtään silti tinkimättä laadusta. Lehti tarvitsee toimitilan, välineitä ja myös painatuksen. Moni yllättyy siitä, että painokustannus on varsin pieni.
Kamera-lehden tilanne on siis monen tekijän tulos. Lisätään siihen vielä se, että yksittäisen lehden kustamisessa ei ole lehtitalon synenergiaa ilmoitusmyynnissä tai tuotannossa. Lukijat ovat sinänsä lehdelle uskollisia, ja se on esimerkiksi kirjastojen suosituimpien aikakauslehtien joukossa. Vanhatkin lehdet kiertävät yhä uudelleen. Lehden laatua on pidetty nykyisin jopa parempana kuin joskus tämän laskusuhdanteen alkuaikoina.