Tavis, nokkela, luova, taiteilija

[Kapama]

Eikö tuonkaan otsikon alta löydy kuin häitä?

Häät on toinen jäljelläolevista valokuvausaloista, jotka vielä tuottavat oikeasti. Vaikea verrata muita valokuvausammattilaisia ja harrastajia, kun juuri muita ammattialoja ei ole. Lehtikuvaajiakin on enää vähän, eikä se homma ole enää muuta kuin juuri palkkaa tuottavaa. Lukijan kuvat toimii...

Sinänsä juuri se se ero tämänkin keskustelun perusteella on, että ammattilainen laskee toimintansa ja hinnastonsa kysynnän ja tarjonnan perusteella. Harrastaja ei näe mitään ongelmaa antaa raw-kuvat ilmaiseksi.

Ai mikä on se toinen. No tietenkin koulukuvaus. Siinä vaan ei ole harrastajia (ainakaan vielä).

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Kapa

[jaava]

Osa kommenteista kuuluu kieltämättä paremminkin säikeeseen, jossa on juttua hääkuvauksesta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12754957

ttuplai toi esiin hyväksi kuvaajaksi tulemisen vaatimuksen:

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä. Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi.

Harva taito on ihmisellä syntyjään, joten aina tarvitaan myös työtä. Sen sijaan sopiva lahjakkuus helpottaa työn tekemistä ja sen määrää. Kuten sitten lopulta osaansa hyvänä kuvaajana.

Mutta minkälaista lahjakkuutta tarvitaan?
Säikeen ensimmäisen viestin alustuksessa esitin kysymyksen "Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?" ja toin esille joitain ajatuksiani.

PS. Vaikka markkinointi, brändääminen, mainostaminen, asiakasyhteydet yms. vaikuttaa yrittäjänä menestymiseen, niin ei niillä kuitenkaan olla hyviä kuvaajia.

[olli R]

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Miten aloitus liittyi?

Tässä siis kommentoin kysymystäsi, miksi vain hääkuvauksista puhutaan ja verrataan siinä ammattilaista ja harrastajaa. Lisäksi olin jossain määrin ärsyyntynyt tästä Raw-keskustelusta. Olen sitä mieltä, että osaavan tulisi tehdä kuvansa loppuun asti ja antaa niitä työn lopputuloksena. Osaamiseen liittyy myös kuvien valinta.

Siinä olen Jaavan kanssa samaa mieltä, että kuvien valinta ja jälkikäsittely on valokuvauksen tärkeä osa. Ei pelkästään digivalokuvauksen. Ennen juuri niillä, joilla oli varaa polttaa filmiä (erityisesti opetteluvaiheessa), oli myös mahdollisuuksia nousta näkyville. Tosin (hää)valokuvauksessakin kuvaaminen on huomattavasti enemmän kuin pelkkää mekaanista kuvausta.

Enkä ymmärrä ollenkaan sitä, että jos haluat olla hyvä valokuvaaja muiden mielestä, niin miksi todellakaan antaisit ottamasi kuvat muiden valittavaksi ja käsiteltäväksi.


Mutta jos puhutaan tuosta keskusteluun liittymättömästä otsikosta. Taiteilija on käsite, joka ei liity nokkeluuteen ja luovuuteen mitenkään. Se on minusta "ammattinimike" jonka luovuttaa muu taitelijakunta uudelle tekijälle. Ainakin tämä on yksi tapa määritellä asia.

Jaavan alkuperäinen jako, ei mielestäni toimi sikäli, että ensinnäkään ei ole noin tarkkoja jakoja. Luova tavis on ihan tavallinen ja toimiva yhdistelmä. Se että joku näkee kuvan laajemman merkityksen, tulee varsin usein jostain ihan muulta kuin taitelijalta itseltään: katsojajoukolta, managerilta, toiselta taitelijalta jne. Jo pelkästään se, että taiteilija ei periaatteessa voi itse määritellä itseänsä taiteilijaksi, kuvaa juuri tätä prosessia.

Jos ajatellaan taiteilijaa muuna kuin amattinimikkeenä, jolloin siis sallitaan esimerkiksi käsite "harrastajataiteilja", niin useimmiten taidetta tehdään itselle, omista lähtökohdista, omista haluista lähtien. Silloin juuri tuo nokkeluus, luovuus, halu tehdä ja tuoda asioita esille eri tavoin kuin muut ovat niitä taiteen tekemisen lähtökohtia.

Onko hääkuvaus taidetta? On, jos siinä on vapaat kädet ja kuvia tekee eri tavoin kuin ennen on tehty, irti asiakkaan vaatimuksista ja perinteiden kahleista. Aika harvoin näin tehdään.

[ttuplai]

Osa kommenteista kuuluu kieltämättä paremminkin säikeeseen, jossa on juttua hääkuvauksesta:
http://www.digicamera.net/keskus/viewto ... t=12754957

ttuplai toi esiin hyväksi kuvaajaksi tulemisen vaatimuksen:

Hyväksi kuvaajaksi tulee a) työllä b) työllä ja c) työllä. Joku määrä lahjakkuutta voi olla hyvästä ja elämänkokemus on myös hyväksi.

Harva taito on ihmisellä syntyjään, joten aina tarvitaan myös työtä. Sen sijaan sopiva lahjakkuus helpottaa työn tekemistä ja sen määrää. Kuten sitten lopulta osaansa hyvänä kuvaajana.

Mutta minkälaista lahjakkuutta tarvitaan?
Säikeen ensimmäisen viestin alustuksessa esitin kysymyksen "Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?" ja toin esille joitain ajatuksiani.

PS. Vaikka markkinointi, brändääminen, mainostaminen, asiakasyhteydet yms. vaikuttaa yrittäjänä menestymiseen, niin ei niillä kuitenkaan olla hyviä kuvaajia.

Muiden - jos asiakas ei ole kuvaaja itse niin silloin hän on muu. Harrastaja voi tyydyttää kuvillaan vain omat tarpeensa - kaupallinen kuvaaja harvemmin. Hyvä ei ole yksikäsitteinen - hyvä voi olla sitä, että menestyy (joku ostaa) - taiteellisen hyvyyden problematiikkaa ei ole vielä kukaan täysin ratkaissut (siinäkin osa tykkää populistisemmasta määritelmästä, toisille myynti on mittari, tosi kovaa taiteiljaa harva pystyy arvioimaan, koska menee valtaosalle yli hilseen, useimmiten aika on hyvän mittari, koska se korjaa trendien aiheuttaman vääristymän). Mut onko kaappikuvaaja hyvä jos kukaan ei katso vai onko hän samaan aikaan hyvä ja huono, jonka aaltofunktion suuriyleisö romahduttaa? Jonka jälkeen voi kysyä, et onko Madonna hyvä - alussa hän oli suorastaan kehno laulaja - myöhemmin ok, mut ei kovin ihmeellinen - pirun hyvä trendin haistaja, markkinoija ja työntekijä hän on varmasti. Mikä siis teki minkä - loiko muna kanan vai kana munan vai oliks kananmunaa olemassakaan?

Ongelma on siinä, et yrität rakentaa jotain selkää aksiomaattista järjestelmää ongelmaan, joka on kaikkea muuta kuin selkeä. Ja jopa hyvin määritelty järjestelmä tulee aina sisältämään porsaanreikiä (väitteitä joita ei voi todistaa). Lopullinen vastaukseni siis on: 42 dB.

[jaava]

Miten kommenttisi liittyy tavikseen, nokkeluuteen, luovuuteen tai taiteilijaan?

Miten aloitus liittyi?

Tässähän se on alotuksen liittyminen sitten lainattuna:

Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?
Pistin ylös muutaman ajatuksen eroista:

1. Tavis ottaa paljon kuvia ja hyvällä lykyllä saattaa löytää joukosta kuvan, joka miellyttää häntä.
2. Nokkela keksii keinoja ja kuvakulmia, joilla/joista saa helposti häntä miellyttäviä kuvia.
3. Luova huomaa kohteita/hetkiä, joista tietää tulevan hänen arvostamiaan kuvia.
4. Taiteilija näkee yhdellä silmäyksellä onko kuvalla laajempaa merkitystä ja saavan isommalta joukolta arvostusta.

Lisäksi olin jossain määrin ärsyyntynyt tästä Raw-keskustelusta.

Raw-kuvat ei liity aiheeseen vaan hääkuvauskeskusteluun.
Olen huomannut monen muunkin ammatikseen tai lisätienestejä tekevän kuvaajan hermostuneen tästä säikeestä (ja erityisesti siitä hääkuvauksesta joka heijastelee tännekin). Pahoitteluni itse kullekin. Toivon vain asiallista ja syventävää keskustelua.

Olen sitä mieltä, että osaavan tulisi tehdä kuvansa loppuun asti ja antaa niitä työn lopputuloksena. Osaamiseen liittyy myös kuvien valinta.

Jos Olli R menisit naimisiin (ajatuskoe) ja ottaisit häihin valokuvaajan, syyhyäisikö sinulla sormet tehdä osa hommasta (kuvaamistahan et voisi tehdä itse). Varsinkin jos kokisit itsesi osaavammaksi. Ja jos kuvaaja ei tunne sukuasi ja/tai morsiammen sukua, niin luottaisitko hänen kykyynsä löytää oikeat kuvat.

[jaava]

Ongelma on siinä, et yrität rakentaa jotain selkää aksiomaattista järjestelmää ongelmaan, joka on kaikkea muuta kuin selkeä. Ja jopa hyvin määritelty järjestelmä tulee aina sisältämään porsaanreikiä (väitteitä joita ei voi todistaa). Lopullinen vastaukseni siis on: 42 dB.

Vai onko niin, että moni mystifioi asiaa, jonka toin alustuksessa esille? Niin tai onko koko aihe tabu, eikä siitä pitäisi keskustella?

[ttuplai]

Ongelma on siinä, et yrität rakentaa jotain selkää aksiomaattista järjestelmää ongelmaan, joka on kaikkea muuta kuin selkeä. Ja jopa hyvin määritelty järjestelmä tulee aina sisältämään porsaanreikiä (väitteitä joita ei voi todistaa). Lopullinen vastaukseni siis on: 42 dB.

Vai onko niin, että moni mystifioi asiaa, jonka toin alustuksessa esille? Niin tai onko koko aihe tabu, eikä siitä pitäisi keskustella?

Eiku ongelma on siinä, et sä hyväksyt vain sen mikä sopii sulle. Työ ei kelpaa, koska sä olet keksinyt jotakin olennaista johon kaikki vastaukset pitää pakottaa - ehkä työ on liian mystinen käsite. Myöskään yrittäminen ei kelpaa, koska vastauksen pitää olla jotenkin puhdas ja oikeaoppinen olematta kaupallinen. Tabuilu ja asiasta ei saa puhua on suoraan maahanmuuttokriittisten retoriikasta poimuttua - liian lapsellinen ja kliseinen kikka. Saat puhua - kukaan ei estä.

Minusta siinä ei ole mitään mystistä, et monet tiet johtavat liki samaan lopputulokseen. Ja hyvyyttä voidaan mitata niin monella tavalla. Mut noihin jo vastasinkin. Sun alkuperäinen jako muistuttaa enempi halpaa persoonallisuustestiä eikä tarjoa keskustelulle pohjustukseksi. Siksi tää ei oikein lähde ja 42dB on yhtä oikea tai väärä vastaus kuin mikä muu hyvänsä.

[olli R]

Jos Olli R menisit naimisiin (ajatuskoe) ja ottaisit häihin valokuvaajan, syyhyäisikö sinulla sormet tehdä osa hommasta (kuvaamistahan et voisi tehdä itse). Varsinkin jos kokisit itsesi osaavammaksi. Ja jos kuvaaja ei tunne sukuasi ja/tai morsiammen sukua, niin luottaisitko hänen kykyynsä löytää oikeat kuvat.

Vaimo voisi tykätä pahaa, jos menisin vielä toisen kerran naimisiin.
Minun häissäni oli veljeni kuvaajana ja toisena vieraana. Hän teki kuvat, luotin varsin hyvin hänen taitoonsa - se on kuvapuolella useimmiten parempaa kuin minulla. Käytännössä hän otti hyvän hääkuvan ja sitten joitakin tapahtumakuvia muulle suvulle näytettäväksi.

Isoihin häihin ottaisin ammattilaisen - tietäisin monta hyvää, mutta varaus pitäisi tehdä vuotta aiemmin. Juuri sen takia, että tiedän jotakin kuvauksesta, haluaisin sitten jotain kunnollista. Jos kuvaaja ei tee omia kuviaan, en luota hänen osaamiseensa. Miksi ihmeessä maksaisin tuosta?


Mutta kysymys on juuri siitä, että mitä haluat. Haluatko sen järkkärin omistavan serkun painamaan näppäintä sarjalla, vain jonkun joka esimerkiksi osaa kysyä etukäteen illan ohjelmasta ja tunnistaa vaikkapa vallitsevan valon suunnan ja sen vaikutuksen kuvaan. Kamera ei osaa näitä.

Valokuvaus on käsityöammatti (tai -harrastus, kuinka vaan). Väitän, että tilanne on sama kuin niissä häiden tarjoiluissa. Otatko sinne siskontytön hommiin, jos hän on ennenkin ruokaa tehnyt ja keittiö on varustettu uusimmilla laitteilla? Tehdään sen verran paljon ruokaa, että kyllä sieltä jotain syötävää löytyy.

Ei minua haittaa se, että joku saa 2500 kuvaa häistään. Minua haittaa se, jos joku kuvittelee saavansa oikeasti hyviä kuvia sillä perusteella, että digikamera on käytössä ja määrä on suuri.

Aiheeseen palatakseni:

Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?

Työn teko on todellakin yksi asia. Toinen minkä nostaisin on itseluottamus, varmuus siitä, että omat kuvat ovat hyviä. Se, että kuvittelee, että pitää ottaa 1000 kuvaa ennen kuin löytyy yksi hyvä, ei kyllä auta asiassa.

[jaava]

Minkälaisia ominaisuuksia tarvitaan tullakseen/ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä?

Työn teko on todellakin yksi asia.

Lahjakkuus ei riitä, vaan valokuvaus vaatii harjoittelua: työntekoa. Tämä on minunkin mielestä fakta.

Toinen minkä nostaisin on itseluottamus, varmuus siitä, että omat kuvat ovat hyviä.

Korjasin aikoinaan alkuperäisen kysymyksen muotoon "ollakseen hyvä valokuvaaja muidenkin mielestä" juuri sen takia, ettei takaisinkytkentää voi olla huomioimatta. Monihan elää omassa kuplassaan ja käsitys omasta itsestä eroaa huomattavasti muiden ihmisten käsityksistä.
Siispä itseluottamus ei sellaisenaan riitä, vaan sen on oltava muilta ihmisiltä tulevaan takaisinkytkentään perustuvaa itseluottamusta.

Hieman aiheen vierestä:

Se, että kuvittelee, että pitää ottaa 1000 kuvaa ennen kuin löytyy yksi hyvä, ei kyllä auta asiassa.

Sokea kanakin jyvän nappaa pätee kuvauksessakin. En kuitenkaan usko kenenkään valitsevan sokeaa kanaa tärkeään kuvaustehtävään. Mutta millainen kana on hyvä, vai onko kana ollenkaan?

Monestihan tietyt tilanteet on etukäteen selvillä sellaisiksi, jotka kannattaa kuvata. Mutta niissäkin tilanteissa myös ammattilaisilla on ongelmia saada ajoitus ja kuvakulma kohdalleen - se kun on jonkin verran onnesta kiinni. Sitten on ne tilanteet, joita ei voi ennustaa tai ennakoida. Niissä sokealla ja ammattilaisella on samat todennäköisyydet. Mutta sillä, joka ottaa ne 1000 kuvaa on paremmat mahdollisuudet.
Konkreettinen esimerkki on ryhmäkuva, jossa useampi kymmenen ihmistä ja lapsia mukana. Löytyykö yhtään kuvaa, jossa kaikilla on mukiinmenevä ilme, silmät auki eikä pahaa varjostusta kasvoilla. Nokkela kuvaaja osaa luoda kuvanotto-hetken (-hetkiä), mutta tavis ottaa 1000 kuvaa:)

Kun sitten lähdetään tekemään taidekuvia, esimerkiksi asetelmia, ollaankin jo sellaisella alueella, jossa kanalla ei ole mahdollisuuksia. Vaikka olisi näkökyky tallella.

[jaava]

Eiku ongelma on siinä, et sä hyväksyt vain sen mikä sopii sulle.

Tässä on jokin väärinkäsitys. Alustuksessa mä kyllä rajasin keskustelunaihetta, niin kuin on alustuksessa tapana tehdä, jotta pysyttäis (edes jossain määrin) asiassa.
Itse (rajattua) aihetta käsitteleviä ajatuksia mä luen mielenkiinnolla ja saatan olla jotain mieltäkin niistä.

Voiko olla niin, ettei hyvää valokuvaajaa voi määritellä? Jopa niin, että "hyvä valokuvaaja" on käsitteenä absurdi ja koko säikeen alustuskin on mieletön?

[tehodia]

Niin, ja kun sitä kuvallista ymmärrystä ei asiakkaan puolella ole, niin miksi kuvaaja tuputtaa väkisin omia taiteellisia intohimojaan ja kieltäytyy tekemästä asioita, joita asiakas haluaa ja on valmis maksamaan? Se on minusta täysin käsittämätön lähtökohta asiakaspalvelulle.

Mikäänhän ei estä esim sinua perustamasta (ellet jo ole perustanut) tuohon liikeideaan perustuvaa valokuvaustoimintaa.

Kuvaajavalinnan tekee aina hääpari eikä päinvastoin. Kun tuollaiselle on tarpeeksi kysyntää, on sille varmasti myös riittävästi tarjontaa.

[ttuplai]

Eiku ongelma on siinä, et sä hyväksyt vain sen mikä sopii sulle.

Tässä on jokin väärinkäsitys. Alustuksessa mä kyllä rajasin keskustelunaihetta, niin kuin on alustuksessa tapana tehdä, jotta pysyttäis (edes jossain määrin) asiassa.
Itse (rajattua) aihetta käsitteleviä ajatuksia mä luen mielenkiinnolla ja saatan olla jotain mieltäkin niistä.

Voiko olla niin, ettei hyvää valokuvaajaa voi määritellä? Jopa niin, että "hyvä valokuvaaja" on käsitteenä absurdi ja koko säikeen alustuskin on mieletön?

Jeps. Ei ainakaan siten, et se täyttää jokaisen vaatimukset. Tässä kohtaa vetoan Kenneth Arrown teoreemaan. Toki jos tingitään sopivasti, niin joku semihyvä hyvän määritelmä ehkä saadaan.

Malcolm Gladwell "Outliers" lähtee aika vahvasti tosta tekemisestä liikkeelle. Sitäkin on kritisoitu eli pelkkä duuni ei riitä, pitää olla intohimoa, lahjakuutta, tms. ton päälle. Lue toi kirja jos hyväksi tulemisen tai osaamisen aihe enempi kiinnostaa - ei se mikään raamattu ole, mut on siinä pointtinsa. Yleisesti polut osaajaksi ovat aika moninaiset ja on vaikea erottaa mistä mikin aiheutui (selkeä kausaalisuus puuttuu) - siksi toi Madonna esimerkki. Ja riittävän hyväksi tulemisen ja huippuhyväksi tulemisessa saatta olla vielä omat juttunsa. Vanhempia on vaikea enää vaihtaa, vaikka sillä on taloudelliseen menestykseen iso jos on ei isoin vaikutus (ajatus ei tosin sovi kivasti nykyaikaiseen yhteiskuntapolitiikkaan, mutta tossa näyttö on aika murskaavaa). Ja raha ei ihan merkityksetön adia ole (myöskään historialisesti). Ja tuuria ei pidä koskaan unohtaa. Sitten on vielä toi Matteusilmiö (todettu esim. lätkässä) eli pieni lähtötilanteen ero kertautuu matkalla (mathew effect jos googlaat). Siinä vähän alkupalaa ja lukemista aiheeseen - mitä syvemmälle pääset sitä hauskemmaksi käy.

[tehodia]

Kyllä rautakauppa myy minulle pitkää tavaraa, talopaketteja, elementtejä, sisustuspalvelua tai valmiin talon rahat tiskiin ja avaimet käteen -periaatteella tai minkä tahansa yhdistelmän niistä ilman minkäänlaista venkulointia taiteellisen harmonian säröytymisestä.

Valokuvauksessa pitkän tavaran myyminen ehkä tarkoittaisi kameran, akun, objektiivin, salaman ja muistikortin vuokraamista. Tai tietysti voisi vuokrata pelkän muistikortinkin tai minkä tahansa yhdistelmän noista mainituista. Eli erona on se, että mikään rautakauppa ei itse valmista edes pitkää tavaraa, puhumattakaan elementeistä tai kokonaisista talopaketeista. Ne vaan myy ja välittää niitä ja palveluita.

Mitenhän kävisi rautakaupassa, jos menisi ostamaan puutavaraa niin, että rautakauppa hoitaa homman vain siihen asti, että puut on kaadettu metsään? Asiakas sitten itse karsisi ja katkoisi tukit, kuljettaisi sahalle, kuivattaisi ne ja lopuksi kuljettaisi ne rakennustyömaalle? Asiakaspalvelun nimissä tuollainenkin vaihtoehto pitäisi olla? Mutta tarvitaanko tähän edes rautakauppaa?

[iikkoo]

Lainaus: tehodia:.....
Mitenhän kävisi rautakaupassa, jos menisi ostamaan puutavaraa niin, että rautakauppa hoitaa homman vain siihen asti, että puut on kaadettu metsään? Asiakas sitten itse karsisi ja katkoisi tukit, kuljettaisi sahalle, kuivattaisi ne ja lopuksi kuljettaisi ne rakennustyömaalle? Asiakaspalvelun nimissä tuollainenkin vaihtoehto pitäisi olla?.... Lainaus loppuu

Huumori on humooria, mutta milloin tilaisit talon/mökin/aitan tuolla ajatuksellasi? ;)
Minä voisin kyllä tilata joltakin vain itseäänkin nimittämän "photography"-henkilön kuvaamaan, kunhan löydän hänen kuviaan ja kovasti arvostaisin esimerkiksi häneen rohkeasti laittaneita kuviaan.
Eikä hänen tarvitse kertoa olemansa ihan pr....y. Valokuvailija ja sen harrastajakin saattaa sopia paremmin. Niitähän on joka jumalan naamakuvissa kuin muuallakin netissä.
Täälläkin on minusta erinomaisia kuvaajia, moneen eri makuunkin.

No, minulla lienevät seuraavat minun tuhkan sirottaminen Välimereen ja sen tarvittavat taidot lienevät sukulaiset, joilla ovat kännytkin ;)

[jaava]

Voiko olla niin, ettei hyvää valokuvaajaa voi määritellä? Jopa niin, että "hyvä valokuvaaja" on käsitteenä absurdi ja koko säikeen alustuskin on mieletön?

Jeps. Ei ainakaan siten, et se täyttää jokaisen vaatimukset. Tässä kohtaa vetoan Kenneth Arrown teoreemaan. Toki jos tingitään sopivasti, niin joku semihyvä hyvän määritelmä ehkä saadaan.

Kun keskustelufoorumilla ollaan, niin pääasia on keskustelu ja ihmisten omat näkemykset. No ... kuinka pitkälle kunkin näkemykset sitten on omia.

Mä kuitenkin toivoisin ettei:
Ehkä on paras vaan keskustella kirjallisuusviittein tai lyödä lekkeriksi, mitätöidä tai ujuttaa joukkoon soinismeja sekä populistijargonia.

[ttuplai]

Voiko olla niin, ettei hyvää valokuvaajaa voi määritellä? Jopa niin, että "hyvä valokuvaaja" on käsitteenä absurdi ja koko säikeen alustuskin on mieletön?

Jeps. Ei ainakaan siten, et se täyttää jokaisen vaatimukset. Tässä kohtaa vetoan Kenneth Arrown teoreemaan. Toki jos tingitään sopivasti, niin joku semihyvä hyvän määritelmä ehkä saadaan.

Kun keskustelufoorumilla ollaan, niin pääasia on keskustelu ja ihmisten omat näkemykset. No ... kuinka pitkälle kunkin näkemykset sitten on omia.

Mä kuitenkin toivoisin ettei:
Ehkä on paras vaan keskustella kirjallisuusviittein tai lyödä lekkeriksi, mitätöidä tai ujuttaa joukkoon soinismeja sekä populistijargonia.

Nääh. Kato tekstin tuottaminen on vaan mekaanista suorittamista jossa digiaikana määrä on korvannut laadun. Eli laukoo vaan riittävästi ja osa osuu. Optimitilanteessa kuulija valitsee ja käsittelee sanat. Näin ap. tekstillä ei ole varsinaisia laadullisia tai tulkinnallisia piirteitä (kuten sarkasmi) vaan kaikki vastuu on lukijalla. Lähde: savolaisten kirjoitusopas. Mut sait halvalla.

[hkoskenv]

Valokuvauksessa pitkän tavaran myyminen ehkä tarkoittaisi kameran, akun, objektiivin, salaman ja muistikortin vuokraamista. Tai tietysti voisi vuokrata pelkän muistikortinkin tai minkä tahansa yhdistelmän noista mainituista. Eli erona on se, että mikään rautakauppa ei itse valmista edes pitkää tavaraa, puhumattakaan elementeistä tai kokonaisista talopaketeista. Ne vaan myy ja välittää niitä ja palveluita.

Minä tarkoitin sillä raw-kuvia. Se "pitkä tavara", josta rakennuksia tehdään on yleensä ihan ammattimaisesti tehtaassa tuotettuja tuotteita. Lautaa, tiiliä, rakennuslevyjä, eristeitä, kiinnitystarvikkeita, LVI-putkia jne. Ei sillä sitä tarkoiteta, että aletaan sulattaa malmista rautaa.

Ei se ollut tässä oleellista mitä rautakauppa tekee vaan se, mitä asiakas saa rautakaupan kautta.

Asiakaspalvelun nimissä tuollainenkin vaihtoehto pitäisi olla? Mutta tarvitaanko tähän edes rautakauppaa?

No siihen ei tarvita rautakauppaa, mutta siinäkin on tietty ero tilaako tontilleen 20 rekkakuormaa erilaisia rakennustarvikkeita tai talopaketin avaimet käteen -periaatteella. Rautakaupasta löytyy molemmat ja kaikki siitä väliltä.

Mutta ehkä rautakauppa oli sikäli huono esimerkki, että perinteinen valokuvaaja näkee itsensä (rakennusalavertauksessa) jonkinlaisena taidepuuseppänä, jolta rikkaat tilaavat ihmeellisiä taidokkaasti veistettyjä krumeluureja palatseihinsa. Tollo asiakas ei vain sitä tajua vaan luulee että se on valokuvausalan rautakauppa ja menee kysymään kakkosnelosta ja kipsilevyä.

[hkoskenv]

Mikäänhän ei estä esim sinua perustamasta (ellet jo ole perustanut) tuohon liikeideaan perustuvaa valokuvaustoimintaa.

Kuvaajavalinnan tekee aina hääpari eikä päinvastoin. Kun tuollaiselle on tarpeeksi kysyntää, on sille varmasti myös riittävästi tarjontaa.

Esimerkiksi RAW-kuvat ja oikeus käsitellä ja julkaista niitä on aika yleinen valituksen aihe sekä yleisillä palstoilla (asiakkaiden näkökulmasta) että valokuvauspalstoilla (valokuvaajien näkökulmasta). Ilmeisesti siinä on olemassa jonkinlainen kohtaamisongelma joidenkin asiakkaiden tarpeiden ja tuottajien asenteiden välillä. Minusta ei ole valokuvaajaksi ja uskon että tuo ongelma korjaantuu muutenkin ihan markkinatalouden lakien mukaan tavalla tai toisella. Tuskin kenenkään kekkerit jäävät dokumentoimatta ja julkaisematta siksi, että kaikki valokuvaajat diivailevat. Ja toisaalta jos haluaa välttämättä maineikkaan kuvaajan, jolla on tilauskirjat täynnä, sitten otetaan hattu kourassa mitä suuri taiteilija suvaitsee antaa.

[ttuplai]

Mikäänhän ei estä esim sinua perustamasta (ellet jo ole perustanut) tuohon liikeideaan perustuvaa valokuvaustoimintaa.

Kuvaajavalinnan tekee aina hääpari eikä päinvastoin. Kun tuollaiselle on tarpeeksi kysyntää, on sille varmasti myös riittävästi tarjontaa.

Esimerkiksi RAW-kuvat ja oikeus käsitellä ja julkaista niitä on aika yleinen valituksen aihe sekä yleisillä palstoilla (asiakkaiden näkökulmasta) että valokuvauspalstoilla (valokuvaajien näkökulmasta). Ilmeisesti siinä on olemassa jonkinlainen kohtaamisongelma joidenkin asiakkaiden tarpeiden ja tuottajien asenteiden välillä. Minusta ei ole valokuvaajaksi ja uskon että tuo ongelma korjaantuu muutenkin ihan markkinatalouden lakien mukaan tavalla tai toisella. Tuskin kenenkään kekkerit jäävät dokumentoimatta ja julkaisematta siksi, että kaikki valokuvaajat diivailevat. Ja toisaalta jos haluaa välttämättä maineikkaan kuvaajan, jolla on tilauskirjat täynnä, sitten otetaan hattu kourassa mitä suuri taiteilija suvaitsee antaa.

Ota tohon yleisyyteen kantaa, kun netistä on aika vaikea saada yleiskuvaa, mutta toki mua ihmetyttää jos kuvaaja ei pääse sopuratkaisuun kuvattavan kanssa. Ja joskus se " raaka"-kuva ei ole kuvattaville ihan selville ja aika hyvin tollasta hivenen esikäsiteltyä jpg:tä pystyy muokkaamaan (ja käy kyl raakakuvasta). Tota asiakkaan kuvien käsittelykieltoa mä vähän ihmettelen (joo laki on laki), mutta käykö kuvaajat todella kyttäämässä et kuka on mitäkin mun kuville tehny. Ja jos mainettaan pelkää niin luulen nipokuvaajamaineen olevan pahempi kuin, et Jaskan kummin kaima luuli, et mä koristelen kuvani pinkeillä kukilla. Entä jos hääpotretti roikkuu paskasti valaistussa huoneessa ikean kehyksissä, jossa ei ole edes oikeen kokosta paspista vaan kuvasta leikkautuu reunat - kirpaseeko sekin.

[tehodia]

Mutta ehkä rautakauppa oli sikäli huono esimerkki,...

Rautakauppa ei vertaudu kuvaajan työhön, koska rautakauppa myy/välittää vain muiden valmistamia tuotteita. Kuten tuossa sanot, rautakauppa ei valmista mitään itse vaan tuottaa ainoastaan sen myyntipalvelun. Ja ostaessasi esim kakkosnelosta saat aina samankaltaisen tuotteen, ostat sen sitten K-raudan Pekalta tai S-raudan Pirkolta. Jos tuolle hakee vertailukohtaa, niin se voisi tarkoittaa sitä, että "kuvaaja" valitsisi ja välittäisi soveltuvia kuvia jostain netin kuvapalvelusta.