Joku voi kokea kaiken mustavalkoisena tietämättä edes sitä, sillä lapsesta asti on opittu kaiken olevan eri värisiä ja näillä väreillä olevan nimet.ttuplai kirjoitti:Missä vaiheessa todellisuus ja/tai luonnollisuus kokevat niin suuren inflaation, että niiden (siis sanoina tai käsitteinä) merkitys putoaa nollaan. Noin lähtökohtaisesti esim. värejä ei ole edes olemassa vaan ne on puhtaasti aivojen luoma illuusio todelisuudesta. Pätee oikeastaan pitkälti kaikkeen mitä koemme - aivot vain rakentavat aistiärsykkeisiin sopivan maailman - tai tekevät sen tyhjästä. Et jos ens alkuun jätetään pois todellisuus, kun puhumme kuvasta tai määrittelemme todellisuuden jotenkin siten et se on yksikäsitteinen. Mustavalkofilmikuva ei ainakaan vastaan mun näkemää todellisuutta, mut voi hyvin olla et mun aivoissa on joku perustavaa laatua oleva vika.
Minkä värinen on sininen? Kukaan ei tiedä kuinka muut sen kokevat. Osa ihmisistä kokee tekstinkin väreinä tai ääninä. Kuinkahan paljon eroja muun todellisuuden kokemisen kohdalla on? Uskoisin, että suurempia kuin kukaan osaa ajatella.
(onhan kulttuureita, joissa sininen ja vihreä on saman käsitteen alla ja heillä on vaikeuksia erottaa näitä värejä toisistaan).
Minäkin, valokuvauksesta aina innostunut ja pienestä asti kuvailmaisuun orientoitunut, opin vasta hiljan, että osa ihmisistä todellä "näkee" mielikuvat kuvina eikä vain käsitteinä.
Luulin, että se tyypillinen "kuvittele, että näet..." tarkoittaa todellakin vain sitä, että silloin kuuluu rakentaa ajatusmalli, jossa on näkevinään jotakin. No, väärässä taisin olla...
Tälle on termikin, Aphantasia.
Vastaavia eroja ihmisten kesken lienee vaikka kuinka. Todellisuutta ei yksinkertaisesti ole, vain tuo kertomasi aistihavaintojen pohjalta aivoissa kehitetty "malli" johon reagoidaan.
Minkähänlainen todellisuus sekin on, jossa filmille valotetaan summaamalla. Eli otetaan vaikka tuo vesiputous ja jos 1 sekunnin valotus tuottaisi hienon pehmeän maitomaisen veden, valotetaankin vaikka 150 kertaa ajalla 1/125s (noin monta kertaa, jotta filmin resiprookkivirhe korjaantuisi).ttuplai kirjoitti: Mulle ei aivan selvinnyt ton hemmon ontologia - salaperäisesti digikuvan nollat ja ykköset on jotka oikeastaan esiintyvät vaan ylätasolla ja ihmisen mielessä ovat kuvamielessä epätodellisisia, mut silti ne nollat ja ykköset ovat kuitenkin olemassa (mun muistikortilla ei ole yhtään nollaa tai ykköstä). Et todellinen fotoni kun tösähtää digikameran kennoon niin a/d muunnoksen jälkeen se häviää tästä maailmasta, mut ei nähtävästi vielä törmäyksessä, mut jos se osuukin hopeakiteeseen tai mitä ton filmin pinnalla lieneekään niin todellisuus salaperäisesti siirtyy tohon filmin pintaan. Montako noit fotoneja saa osua tohon pintaan et ollaan vielä oikeessa maailmassa - tollasta pehmeetä vesiputousta ei mun silmillä näe, mut filkalla sen kyl saa aikaiseksi. Jotenki tuli mieleen et pari mutkaa toi jamppa oikas etsiessään sitä oikeaa todellisuutta ja tärkeintä oli oikeastaan vakuuttaa et hää ei oo mikään filmihipsteri vaan enempi kosketuksessa oikean maailman kanssa, ku digihemmot.
Ties vaikka joku ihminenkin näkisi noin? Ainakin osa eläimistä varmasti näkee tuolla tavoin.