Niin, koska tässä puhutaan pitkälti aidasta ja aidan seipäästä. Kyllä mullekin on aika korvaamattomia kuvat faijasta Kotkan Vesitornin IT-patterilla kesällä -43 tai -44. Mutta ei niitä oikein pilveen saa mitenkään. Faija siellä jo tosin on.LoikkaHe kirjoitti:Olen täysin eri mieltä. Kuvan arvo nousee ajan kuluessa. Muutama faijan ottamana kuva 50-luvulta on minulle ja aika monelle tärkeä. Itseäni joskus harmittaa ettei aikanaan tullut kuvattua _juuri siinä tilanteessa_ enempää.
Sen sijaan en tiedä enkä ehkä uskokaan, että edes noilla kuvilla on suurta merkitystä enää omille lapsilleni. Heidän lapsistaan puhumattakaan. Joku museo tai Kotkan Sotilaspojista historiikkia kirjoittava voi toki olla kiinnostunut.
Myös omien lasten kuvilla on jotain arvoa. Niitäkään ei saa pilveen nappia painamalla, vaan pitäisi skannata ensin ne sadat tai tuhannet diat. Tärkeimmät noista olen kyllä skannannut ja tehnyt niistä muutamat kirjat, jotka on hajasijoitettuna pitkin Suomea.
Minä puhunkin juuri näistä. Ja omat kuvat tuntien, en oikein usko, että niistä jää jälkipolville mitään kiinnostavaa. Ja vaikka ajaisinkin ne sinne pilveen, niin niitä minun jälkeeni sieltä tuskin kukaan löytäisi. Aikanaan pilvisopimus menisi umpeen ja google vetäisi töpselin irti.Tämä ei tietenkään koske kaikkia niitä tuhansia ruutuja joita olen viime vuosina ottanut. Mutta melko varma olen että joukossa on monta kuvaa joita minä itse ja jälkipolvet arvostavat vuosienkin kuluttua.
Voi olla. Ensimmäisessäkään sukukokouksessa en ole ollut. Lähin sukulaiseni (omaa veljeä ja veljenpoikaa lukuunottamatta) taitaa olla joku pikkuserkku. En ole tavannut heitä pariinkymmeneen vuoteen. Ja vaikka tapaisinkin, ei meillä juuri yhteisiä kuvia katseltavaksi asti olisi. Ja jos olisikin, ne olisivat paperikuvia, ei mitään pilvessä makailevia digikuvia.niffe kirjoitti:Sukukokouksissa ihmiset tuovat vanhoja albumeita näytille, kertovat tarinoita jo menneistä ja ne ovat kyllä monesti parasta antia näissä sukumiiteissä.
