(Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelua?

Pipoa voi löysätä, mutta aiheen tulee liittyä jotenkin valokuvaukseen.
ppotka
Viestit: 2419
Liittynyt: Elo 09, 2005 20 : 16
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ppotka »

jari siren kirjoitti: Tämä käy esimerkistä elementtien ohjaavuudesta.
Hetken 0,001 sekunttia mitä meni silmältä mennä osoitettuun kohteeseen, mietin.
Niin silmä juuri tekeekin, se on ajatusta nopeampi. Sen jälkeen voi alkaa katsella sitä kuvaa.
jari siren kirjoitti:Edittiä http://en.wikipedia.org/wiki/Z-Boys, en löytänyt mitään varsinaista muuta tukevaa kuvasta.
Z-Boys-tekstillä ei kuvassa ole mitään sanomaa sinänsä.
jari siren kirjoitti: Mutta mutta... palkitsiko löytö?
Asiasta kolmanteen, on rasittavaa nähdä kömpelöä tarkoitushakuisuutta joidenkin kirjoituksissa:(
Katukuvauksessa on monta "koulukuntaa" ja hakua? Mutta parhaassa selalaisessa on oivaluksia, ei mene minun kirjoissa master luokkaan.
Eggleston ei ole löytö, hän on kivijalka - ainakin itselleni. Kirjoituksessani ei ollut mitään tarkoitushakuisuutta, ei mitään ilkeää palkinnon hakua. Kunhan esitin ajatuksiani sommittelun, myös värisellaisen, ja kuvan sisällön itsestäänselvyyksistä ja ristiriitaisuuksista visuaalisessa muodossa
Yhden kuvan oivallukset eivät ole valokuvauksen suola itselleni. Ne ovat helppoja. Eggleston ei kuvaajana avaudu muutamaa kuvaa katsomalla, hänen ajatuksensa tulevat ilmi kokonaisuuksista.
jari siren kirjoitti:Voisitko kuitenkin kertoa tarkemmin mitä ajat takaa?
Yhdellä tasolla vaikka tätä: http://www.masters-of-photography.com/S ... _full.html

-p-
pekkapotka.com
Cloudcity. Uuden ajan pilvipalvelu.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

ppotka kirjoitti:
jari siren kirjoitti: Tämä käy esimerkistä elementtien ohjaavuudesta.
Hetken 0,001 sekunttia mitä meni silmältä mennä osoitettuun kohteeseen, mietin.
Niin silmä juuri tekeekin, se on ajatusta nopeampi. Sen jälkeen voi alkaa katsella sitä kuvaa.
jari siren kirjoitti:Edittiä http://en.wikipedia.org/wiki/Z-Boys, en löytänyt mitään varsinaista muuta tukevaa kuvasta.
Z-Boys-tekstillä ei kuvassa ole mitään sanomaa sinänsä.
jari siren kirjoitti: Mutta mutta... palkitsiko löytö?
Asiasta kolmanteen, on rasittavaa nähdä kömpelöä tarkoitushakuisuutta joidenkin kirjoituksissa:(
Katukuvauksessa on monta "koulukuntaa" ja hakua? Mutta parhaassa selalaisessa on oivaluksia, ei mene minun kirjoissa master luokkaan.
Eggleston ei ole löytö, hän on kivijalka - ainakin itselleni. Kirjoituksessani ei ollut mitään tarkoitushakuisuutta, ei mitään ilkeää palkinnon hakua. Kunhan esitin ajatuksiani sommittelun, myös värisellaisen, ja kuvan sisällön itsestäänselvyyksistä ja ristiriitaisuuksista visuaalisessa muodossa
Yhden kuvan oivallukset eivät ole valokuvauksen suola itselleni. Ne ovat helppoja. Eggleston ei kuvaajana avaudu muutamaa kuvaa katsomalla, hänen ajatuksensa tulevat ilmi kokonaisuuksista.
jari siren kirjoitti:Voisitko kuitenkin kertoa tarkemmin mitä ajat takaa?
Yhdellä tasolla vaikka tätä: http://www.masters-of-photography.com/S ... _full.html

-p-
On muuten hyvin samankaltaista kun ne sun jenkki kuvat, en sano että on hyvää tai huonoa, mutta ymmärrän paremmin mitä hait.

Mitä sarjoihin tulee +10 vuoden läpileikaus ei ole mikään sarja, eikä se tue ajatus tasolla mitään viestiä.
Satut tykkäämään herrankuvista ja ehkä ennemmän perehtyneenä löydät sen sanoman, kerro omin sanoin, niin saadaan tähän jotain tokkua?
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

ppotka kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti: Kuva ei aukea sanoilla hyvä tai huono. Ne eivät kerro vielä mitään itse kuvasta vaan ainoastaan arvioijan halusta kommentoida kuvaa mitäänsanomattomuuksilla. Monet´n maalauksessa tunnelma kietoo minut sisäänsä. Se houkuttelee kuuntelemaan joelta kuuluvia laivojen ja telakan ääniä. Samoin varjoina piirtyvien soutajien puhe kuuluu korvissa. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin.

Teknisempää analyysiä haluttaessa esiin nousevat värit, rajaukset, eri hahmojen ja muotojen sommittelu kuvaan, terävyys, epäterävyys, kultaiset leikkaukset, ympyrät kolmiot, kuutiot ja mitä kaikkea nyt kukin haluaa luetella. Tekninen analyysi ei kuitenkaan vielä johda katsojaa kuvaan sisälle.

Säännöt ovat verrattavissa talon runkoon. Runkopalkit jäävät talon sisälle pitäen sen koossa ollen kuitenkin julkisivun kätköissä. Julkisivua voi ihastella vaikka kuinka pitkään mutta silti katsoja ei ole vielä astunut ovesta sisälle. Talon sisällä avautuu aivan toinen maailma kuin pelkkä julkisivu antaa olettaa. Esimerkit ovat sovellettavissa myös valokuvaukseen muuttuvat muuttaen.
Loistavaa Mikael! Olen 100% samaa mieltä kanssasi. Se, että toteaa silmän vievän 0,0001 sekunnissa jonnekin kertoo vain ettei ole nähnyt kuvaa ilmeisimmältä tekniseltä analyysiltä. Kuva voikin olla kuvan "ulkopuolella" kuten kirjoitat. Oivallukset ja näppäryys ovat kuvassa ja triviaaleja. Mestari kuljettaa muualle.

-p-
Niin no jos puhutaan kaikesta valokuvauksesta yhteensä?
Minä ainakin puhun yhdestä erillisestä valokuvauksen osatekijästä eli sommiteluksi kutsutusta.

Sommittelua käytetään tueksi moneen asiaan valokuvauksessa, somittelu ei ole se oivallus, vaan se tukee parhaimillaan sitä.

Jos puhumme eriasioista, emme voi saavuttaa mitään yhteisesti ymmärätävää.

Jos somittelun tarkoitus on luoda vaikkapa tasapainoinen harmooninen ruutu maisemasta, niin se on silloin hyvä kun se näyttää hyvältä silmään? Jos se on häiritsevä, epätasapainoinen, eikä näytä hyvältä niin se on huono?

Koko sommittelun ohjeistus perustuu tähän, siis jos puhutaan sommittelusta eikä oivaluksista ja niiden alleviivaudesta.
Mikael K.
Viestit: 2567
Liittynyt: Helmi 23, 2005 16 : 25
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikael K. »

jari siren kirjoitti:
ppotka kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti: Kuva ei aukea sanoilla hyvä tai huono. Ne eivät kerro vielä mitään itse kuvasta vaan ainoastaan arvioijan halusta kommentoida kuvaa mitäänsanomattomuuksilla. Monet´n maalauksessa tunnelma kietoo minut sisäänsä. Se houkuttelee kuuntelemaan joelta kuuluvia laivojen ja telakan ääniä. Samoin varjoina piirtyvien soutajien puhe kuuluu korvissa. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin.

Teknisempää analyysiä haluttaessa esiin nousevat värit, rajaukset, eri hahmojen ja muotojen sommittelu kuvaan, terävyys, epäterävyys, kultaiset leikkaukset, ympyrät kolmiot, kuutiot ja mitä kaikkea nyt kukin haluaa luetella. Tekninen analyysi ei kuitenkaan vielä johda katsojaa kuvaan sisälle.

Säännöt ovat verrattavissa talon runkoon. Runkopalkit jäävät talon sisälle pitäen sen koossa ollen kuitenkin julkisivun kätköissä. Julkisivua voi ihastella vaikka kuinka pitkään mutta silti katsoja ei ole vielä astunut ovesta sisälle. Talon sisällä avautuu aivan toinen maailma kuin pelkkä julkisivu antaa olettaa. Esimerkit ovat sovellettavissa myös valokuvaukseen muuttuvat muuttaen.
Loistavaa Mikael! Olen 100% samaa mieltä kanssasi. Se, että toteaa silmän vievän 0,0001 sekunnissa jonnekin kertoo vain ettei ole nähnyt kuvaa ilmeisimmältä tekniseltä analyysiltä. Kuva voikin olla kuvan "ulkopuolella" kuten kirjoitat. Oivallukset ja näppäryys ovat kuvassa ja triviaaleja. Mestari kuljettaa muualle.

-p-
Niin no jos puhutaan kaikesta valokuvauksesta yhteensä?
Minä ainakin puhun yhdestä erillisestä valokuvauksen osatekijästä eli sommiteluksi kutsutusta.

Sommittelua käytetään tueksi moneen asiaan valokuvauksessa, somittelu ei ole se oivallus, vaan se tukee parhaimillaan sitä.

Jos puhumme eriasioista, emme voi saavuttaa mitään yhteisesti ymmärätävää.

Jos somittelun tarkoitus on luoda vaikkapa tasapainoinen harmooninen ruutu maisemasta, niin se on silloin hyvä kun se näyttää hyvältä silmään? Jos se on häiritsevä, epätasapainoinen, eikä näytä hyvältä niin se on huono?

Koko sommittelun ohjeistus perustuu tähän, siis jos puhutaan sommittelusta eikä oivaluksista ja niiden alleviivaudesta.
Kuvan tai sen idean olemisesta kuvan ulkopuolella mieleeni nousi ikonitaide. Siinähän ikoni on vain kuva tai tienviitta toiseen todellisuuteen, johon se viittaa. Valokuvauksesta puhuttaessa ei tarvitse mennä välttämättä noin pitkälle metafyysisiin ulottuvuuksin. Kuvan ulkopuolella oleminen viittaa minun ymmärrykseni mukaan siihen, että se kuvan ajatus tai idea on nähtävissä kuvassa vaikka se sijoittuisi sen ulkopuolelle.

http://www.masters-of-photography.com/S ... _full.html

Tässä linkkaamassasi kuvassa hahmottuu mielestäni hyvin ne plastiset elementit mistä kirjoitit. Siinä olevat erilliset tasot nostavat syvyysvaikutelman ja kuvan autiuden hyvin esiin. Minulle tulee kuvasta sellainen tunnelma, että kyselen mihin kaikki ihmiset ovat kadonneet? Ovet ovat auki ja ketään ei näy missään. Kuvassa on samanlaista maailmanlopun meininkiä kuin on Markus Nummen kirjassa Kadonnut Pariisi tai joskus lukemani kirja tyhjentyneestä kaupungista (nimeä tai tekijää en muista).

***

Jari

Minulle tulee seuraavan linkin kuvan kaltainen mielikuva siitä miten sinä ymmärrät sommittelun: Doorilainen pylväsjärjestelmä. Tämä ei ole ilkeydellä sanottu vaan se on näkemys siitä miten tuot asiat esille. Toisenlainen tapa ajatella nousee esiin Bilbaon taidemuseosta. Tätä toista tapaa kutsuisin plastiseksi tavaksi ymmärtää kuva.

kumpikin kuva edustaa oikeaa sommittelua vaikka toisessa se on edennyt pidemmälle kuin toisessa. Ei siis ole vain sääntöjä vaan niiden soveltamista ja unohtamista, kun ne on opittu. Tai oikeastaan sääntöjä ei unohda vaan ne ovat osa orgaania, osa erittelemätöntä kokonaisuutta. Melko harvoin niitä tulee ajateltua itse kuvaustilanteessa. Toisinaan ne kuitenkin ovat mielessä, kun kuvaa jotakin.

Toinen ongelma kuvaamisessa on se, että vaikka tuntisi säännöt ja muut kujeet alfasta omegaan niin silti niiden soveltaminen on vaikeaa. Aivan kuin pitäisi tehdä kierkegaardilainen hyppy tasolta toiselle saavuttaakseen jotakin ennen kokematonta ja näkemätöntä. Olen onnistunut tässä vain satunnaisesti. Toisten huomaan päässeen paljon pidemmälle kuin minä.

Teoriassa on helppo kirjoittaa siitä mitä sommittelu on tai ei ole. Sen soveltaminen on taas toinen juttu. Kuvatessa sommittelu tuntuu jäävän sormenpään ja kameran laukaisijan väliin olleen tiimalasin kapeimman kohdan kaltainen vain yhden hiekanjyvän lävitseen päästävä kuristin. Joskus tajunta kuitenkin räjähtää ja sormi toimii oikein.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Sori Mikael, mutta on hyvin kummallista että koet taiteen listattavaksi, mutta somittelun et?
Ehkä kummallisin veto ikinä?
Mikael K.
Viestit: 2567
Liittynyt: Helmi 23, 2005 16 : 25
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikael K. »

jari siren kirjoitti:
Sä puhut valokuvauksesta yleensä, ja minä yritän pilkkoa sitä ymmärettäväksi.
Puhun sommittelusta ja vastaan valokuvauksesta, miten voisimme kommunikoida?
Yritän sanoin kuvata taidetta. Se ei välttämättä onnistu tyylikkäästi. Kuten sanoin; teoriassa on helppo kirjoittaa mitä taide tai suppeasti kuvattuna sommittelu on. Käytännössä soveltaminen onkin sitten jo paljon hankalampaa.
Viimeksi muokannut Mikael K., Helmi 14, 2010 9 : 06. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Bengt
Viestit: 442
Liittynyt: Marras 24, 2008 19 : 07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Bengt »

Mikael K. kirjoitti:Keskustelun edistämiseksi muutama huomio. Jos sanotaan, että sommittelu on hyvä tai huono niin silloin ei vielä ilmaista sitä miksi se on hyvä tai huono. Noilla kahdella sanalla ei ilmaista myöskään vielä sitä millä tavoin sommittelua pitäisi muuttaa, että se muuttuisi hyväksi tai huonoksi. Sanat on siis perusteltava ja kerrottava mitä on hyvyys tai huonous.

Edellä olleen romanttisen kuvaukseni siitä miltä sommittelu tuntuu tarkoituksena oli nostaa kirjallisella tavalla esiin kuvan tunnelmaa luovat elementit. Maisemasta ja sen tunnelmasta voisin ottaa esiin Claude Monet´n maalauksen Auringonlasku.

Kuva ei aukea sanoilla hyvä tai huono. Ne eivät kerro vielä mitään itse kuvasta vaan ainoastaan arvioijan halusta kommentoida kuvaa mitäänsanomattomuuksilla. Monet´n maalauksessa tunnelma kietoo minut sisäänsä. Se houkuttelee kuuntelemaan joelta kuuluvia laivojen ja telakan ääniä. Samoin varjoina piirtyvien soutajien puhe kuuluu korvissa. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin.

Teknisempää analyysiä haluttaessa esiin nousevat värit, rajaukset, eri hahmojen ja muotojen sommittelu kuvaan, terävyys, epäterävyys, kultaiset leikkaukset, ympyrät kolmiot, kuutiot ja mitä kaikkea nyt kukin haluaa luetella. Tekninen analyysi ei kuitenkaan vielä johda katsojaa kuvaan sisälle.

Säännöt ovat verrattavissa talon runkoon. Runkopalkit jäävät talon sisälle pitäen sen koossa ollen kuitenkin julkisivun kätköissä. Julkisivua voi ihastella vaikka kuinka pitkään mutta silti katsoja ei ole vielä astunut ovesta sisälle. Talon sisällä avautuu aivan toinen maailma kuin pelkkä julkisivu antaa olettaa. Esimerkit ovat sovellettavissa myös valokuvaukseen muuttuvat muuttaen.
Tästä analyysistä, Mikael, pidin erityisen paljon. Näkemyksesi on holistinen: tekniikka on tarpeellista hallita, mutta sen täytyy palvella kokonaisuutta. Kuva on enemmän kuin osiensa summa; oikeaoppisinkaan sommittelu ei takaa katsojalle elämystä. Elämys on kuitenkin se, joka jää lopulta mieleen. En tiedä olenko oikeassa, mutta jotenkin näin ainakin ymmärsin sanomasi.

Panenpa tähän näytille kaksi vähän samantyyppistä maisemakuvaa, jotka otin viime syksynä Mount Rainierilla vaeltaessani (Washinton BC, USA) ja joiden itse ajattelen olevan vähintäänkin hyviä perusräpsyjä. Kysyn teiltä kokeneemmilta kaksi kysymystä.

1. Jos ajattelet, että nämä ovat ns. perusräpsyjä, niin miksi ajattelet niin. Mitä kuvista puuttuu? Mikä niissä on vialla?
2. Löydätkö kuvista mitään kuvauksellisia ansioita?

Kuva

Kuva
Viimeksi muokannut Bengt, Helmi 14, 2010 2 : 27. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
Mikael K.
Viestit: 2567
Liittynyt: Helmi 23, 2005 16 : 25
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Mikael K. »

Laitan mukaan vielä yhden viime syksynä otetun kuvan. Se on myös Nääsmiittiketjussa. Otin kuvan Valkeakoskella. Se on lähellä Tamperetta. Kuvassa on nähtävissä J. M. Turnerin vaikutus. Kuvan värit ovat luomua. Taustalla valaisee kuu ja edessä katulamput. Niiden sekoituksesta syntyivät nuo värit. En muista kuinka pitkä valotus oli kyseessä tai muita arvoja.


Kuva


Bengt

Ymmärsit analyysini oikein.
Viimeksi muokannut Mikael K., Helmi 14, 2010 9 : 04. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
MattiH
Site Admin
Viestit: 6291
Liittynyt: Tammi 08, 2003 20 : 57
Paikkakunta: Helsinki
Viesti:

Viesti Kirjoittaja MattiH »

(Moderaattori) Poistin tästä ketjusta tukun ketjun aiheesta täysin poikkeavia viestejä. (Ja lisääkin olisi voinut poistaa).

Pienenä vinkkinä: ei kannata kirjoittaa täysin aiheen vierestä, sellaiset viestit poistetaan jatkossakin. Ja sadannen kerran: eikö Foorumilla ole tehty sata kertaa selväksi, että kirjoittajan persoonaan ei puututa? Jollei tämä sääntö miellytä, niin sitten ei kannata Foorumilla käydä ollenkaan.

Eikö voisi pysyä aiheessa eli "(Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelua?"

Eli tähän ketjuun jatkossa vain aiheeseen tiukasti pitäytyiviä viestejä.
Viimeksi muokannut MattiH, Helmi 14, 2010 7 : 39. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Bengt kirjoitti:
Mikael K. kirjoitti:Keskustelun edistämiseksi muutama huomio. Jos sanotaan, että sommittelu on hyvä tai huono niin silloin ei vielä ilmaista sitä miksi se on hyvä tai huono. Noilla kahdella sanalla ei ilmaista myöskään vielä sitä millä tavoin sommittelua pitäisi muuttaa, että se muuttuisi hyväksi tai huonoksi. Sanat on siis perusteltava ja kerrottava mitä on hyvyys tai huonous.

Edellä olleen romanttisen kuvaukseni siitä miltä sommittelu tuntuu tarkoituksena oli nostaa kirjallisella tavalla esiin kuvan tunnelmaa luovat elementit. Maisemasta ja sen tunnelmasta voisin ottaa esiin Claude Monet´n maalauksen Auringonlasku.

Kuva ei aukea sanoilla hyvä tai huono. Ne eivät kerro vielä mitään itse kuvasta vaan ainoastaan arvioijan halusta kommentoida kuvaa mitäänsanomattomuuksilla. Monet´n maalauksessa tunnelma kietoo minut sisäänsä. Se houkuttelee kuuntelemaan joelta kuuluvia laivojen ja telakan ääniä. Samoin varjoina piirtyvien soutajien puhe kuuluu korvissa. Kuvausta voisi jatkaa loputtomiin.

Teknisempää analyysiä haluttaessa esiin nousevat värit, rajaukset, eri hahmojen ja muotojen sommittelu kuvaan, terävyys, epäterävyys, kultaiset leikkaukset, ympyrät kolmiot, kuutiot ja mitä kaikkea nyt kukin haluaa luetella. Tekninen analyysi ei kuitenkaan vielä johda katsojaa kuvaan sisälle.

Säännöt ovat verrattavissa talon runkoon. Runkopalkit jäävät talon sisälle pitäen sen koossa ollen kuitenkin julkisivun kätköissä. Julkisivua voi ihastella vaikka kuinka pitkään mutta silti katsoja ei ole vielä astunut ovesta sisälle. Talon sisällä avautuu aivan toinen maailma kuin pelkkä julkisivu antaa olettaa. Esimerkit ovat sovellettavissa myös valokuvaukseen muuttuvat muuttaen.
Tästä analyysistä, Mikael, pidin erityisen paljon. Näkemyksesi on holistinen: tekniikka on tarpeellista hallita, mutta sen täytyy palvella kokonaisuutta. Kuva on enemmän kuin osiensa summa; oikeaoppisinkaan sommittelu ei takaa katsojalle elämystä. Elämys on kuitenkin se, joka jää lopulta mieleen. En tiedä olenko oikeassa, mutta jotenkin näin ainakin ymmärsin sanomasi.

Panenpa tähän näytille kaksi vähän samantyyppistä maisemakuvaa, jotka otin viime syksynä Mount Rainierilla vaeltaessani (Washinton BC, USA) ja joiden itse ajattelen olevan vähintäänkin hyviä perusräpsyjä. Kysyn teiltä kokeneemmilta kaksi kysymystä.

1. Jos ajattelet, että nämä ovat ns. perusräpsyjä, niin miksi ajattelet niin. Mitä kuvista puuttuu? Mikä niissä on vialla?
2. Löydätkö kuvista mitään kuvauksellisia ansioita?

Kuva

Kuva
Ehkäpä kotka tekisi terää:D Eihän kuvista mitään puutu, ihan kivoaja maisemakuvia, mihin on sijoitettu ihan hyvin ihmiset.
Perusräpsyjäkö? Emme ole yhteisesti määrittäneen mikä on perus, jotta en voi sanoa, sanon ihan kivoja, ei henkeä salpaavia.
Ei mahtunu
Viestit: 1594
Liittynyt: Kesä 18, 2007 12 : 10

Re: (Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelu

Viesti Kirjoittaja Ei mahtunu »

Bengt kirjoitti:Mitä mieltä sinä olet? Voisiko ns. perusräpsykin olla jollain tapaa hyvä kuva?
Ei voi. Kyseessä on jo määritelmällinen mahdottomuus: jos kuva on ihan oikeasti hyvä, niin silloin se ei enää ole perusräpsy.

Se on toki mahdollista, että kuvaaja on alun perin ollut ottamassa vain "perusräpsyjä", mutta jälkeenpäin sitten huomannut, että sarjan jokin kuva onkin ihan oikeasti hyvä. Tällöin se ei enää ole perusräpsy.
Bengt
Viestit: 442
Liittynyt: Marras 24, 2008 19 : 07
Viesti:

Re: (Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelu

Viesti Kirjoittaja Bengt »

Ei mahtunu kirjoitti:
Bengt kirjoitti:Mitä mieltä sinä olet? Voisiko ns. perusräpsykin olla jollain tapaa hyvä kuva?
Ei voi. Kyseessä on jo määritelmällinen mahdottomuus: jos kuva on ihan oikeasti hyvä, niin silloin se ei enää ole perusräpsy.

Se on toki mahdollista, että kuvaaja on alun perin ollut ottamassa vain "perusräpsyjä", mutta jälkeenpäin sitten huomannut, että sarjan jokin kuva onkin ihan oikeasti hyvä. Tällöin se ei enää ole perusräpsy.
No, näin voi tietty ajatella. Kuten aiemmin ketjussa sanoin, perusräpsyllä tarkoitan kuvaa, joka on sommiteltu jokseenkin oikeaoppisesti, mutta jossa ei ole mitään erikoisuuden tavoittelua. Ajattelen itse, että tällainenkin kuva voi olla ihan tasokas.

Panin muuten taannoin esille kaksi maisemakuvaa (jos kelaat ketjua hiukan taaksepäin, niin löydät ne) ja kysyin:

1. Jos ajattelet, että nämä ovat ns. perusräpsyjä, niin miksi ajattelet niin. Mitä kuvista puuttuu? Mikä niissä on vialla?
2. Löydätkö kuvista mitään kuvauksellisia ansioita?

Halusin näin saada jotain konkretiaa tähän perusräpsyajatteluun. Ainoa palautteenantaja on tähän mennessä ollut Jari Siren, josta kiitos hänelle. Palautteen sisältö tosin ei tuonut kovin paljon valaisua itse asiaan: "ihan kivoja", "ihmiset sijoitettu hyvin".

Edelleenkin olen sitä mieltä, että nykyään kuvissa näkee paljon itsetarkoituksellista erikoisuuden tavoittelua, joka ainakin minusta tuntuu luotaantyöntävältä ja ärsyttävältäkin.

Joku voi tietysti ajatella, että kuvan pitäisikin ärsyttää, jotta katsoja jäisi sitä miettimään. Jos kuvasta ei kuitenkaan avaudu katsojalle mitään ärsytyksen lisäksi, ts. jos ärsyttävällä kuvalla ei ole mitään sanomaa, mitä virkaa sillä sitten on?
olli R
Viestit: 4808
Liittynyt: Tammi 10, 2003 9 : 21
Viesti:

Re: (Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelu

Viesti Kirjoittaja olli R »

Bengt kirjoitti:Kuten aiemmin ketjussa sanoin, perusräpsyllä tarkoitan kuvaa, joka on sommiteltu jokseenkin oikeaoppisesti, mutta jossa ei ole mitään erikoisuuden tavoittelua. Ajattelen itse, että tällainenkin kuva voi olla ihan tasokas.
..
1. Jos ajattelet, että nämä ovat ns. perusräpsyjä, niin miksi ajattelet niin. Mitä kuvista puuttuu? Mikä niissä on vialla?
2. Löydätkö kuvista mitään kuvauksellisia ansioita?
...
Halusin näin saada jotain konkretiaa tähän perusräpsyajatteluun. Ainoa palautteenantaja on tähän mennessä
...
Jos kuvasta ei kuitenkaan avaudu katsojalle mitään ärsytyksen lisäksi, ts. jos ärsyttävällä kuvalla ei ole mitään sanomaa, mitä virkaa sillä sitten on?
Luulen, että tullaan juuri tähän ongelmaan, kuvasi eivät ärsytä positiivisesti tai negatiivisesti, joten ne eivät tuo kommentteja.

Noista kahdesta vuorikuvastasi ensimmäinen on parempi. Siinä on kontrasteja, syvyyttä, linjoja ja kuvassa olevat ihmiset "osallistuvat" kuvaan. Siis periaatteessa ihan "tasokas". Alempi on vähän "bussin ikkunasta otettu". Kuitenkin nämä kuvat on nähty monesti, ei oikeastaan tuo ainakaan minulle mitään uutta, kun olen tuollaisella paikalla myös ollut.

Kuviin pitäisi saada jotain "erikoista". Ehkä 1. kuvaan olisi voinut hakea vaikkapa "korkeanpaikankammoa" menemällä lähemmäksi ja koettamalla saada laajakulmaan myös ihmisten jalkojen juuressa oleva putous. Tai hakea ihmisten ilme mukaan. Tai yrittää lisää vihjata (ei välttämättä näyttää) asiasta, jota ihmiset tuijottavat.

Osasyy kuvan vaatimustason nousemiseen voi olla myös katsojien kokemusmaailman kasvaminen. 50 vuotta sitten tällaiset vuoristokuvat olisivat olleet jo huippua pelkästään siksi, ettei tällaisia maisemia oltu nähty. Kuvien julkaisumäärät ovat myös nykyään niin isoja, että tasokas mutta tavallinen kuva hukkuu massaan.

Henkilökohtaisesti minusta tuntuu, että en ole saanut, enkä luultavasti saa huippukuvia omassa kuvauksessani. Maailma on niin täynnä hyviä ja paljon aktiivisempia kuvia. Olennaista sen sijaan on pystyä keskittymään omaan kuva-analyysiin ja pyrkiä paranemaan. Jos tätä jaksaa tehdä, niin silloin kyse ei ole räpsyistä, ainakaan omassa nimeämisessä.
Bengt
Viestit: 442
Liittynyt: Marras 24, 2008 19 : 07
Viesti:

Viesti Kirjoittaja Bengt »

Kiitos, Olli, kommentista! Arvostan sitä, että jaksoit paneutua kuviin ja ennen kaikkea, että perustelit näkemyksiäsi - ja annoit lisäksi parannusehdotuksia. Tällaisia kommentteja kelpaa lukea; niillä on kehittävää merkitystä!
adapteri
Viestit: 6406
Liittynyt: Touko 27, 2003 12 : 25
Paikkakunta: Takapajula
Viesti:

Re: (Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelu

Viesti Kirjoittaja adapteri »

olli R kirjoitti: Luulen, että tullaan juuri tähän ongelmaan, kuvasi eivät ärsytä positiivisesti tai negatiivisesti, joten ne eivät tuo kommentteja.

Kun kysyt: "Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelua?", samalla pitäisi määritellä, mitä tarkoittaa sanalla hyvä. Hyvää sommittelua on myös niin sanottu oppikirjamainen sommittelu, mutta se voi olla äärettömän tylsää. Valokuvaamisella voi olla erilaisia tavoitteita. Puhdas dokumentäärinen kuvaus sopii hyvin tylsään sommitteluun. Jos kuvaa hevosta ikuistaakseen sen sukutauluun, voi olla hyvä kuvata "niin kuin aina ennenkin". Sen sijaan kuvattaessa luovasti, erikoisuus voi olla hyvästä.

Valokuva ylittää teoskynnyksen, kun se on riittävän luova, siinä on riittävästi ainutlaatuista panosta kuvaajalta. Silloin sommittelu on yksi tärkeimmistä työvälineistä. Tuo ainutlaatuisuuden vaatimus aiheuttaa suoraan sen erikoisen sommittelun vaatimuksen. Teoskynnyksen ylittävissä kuvissa ei ehkä kannata varsinaisesti hakea sitä kaikkin tavallisinta sommittelua.

Sanalla hyvä voi tarkoittaa sen kuvaamista, miten hyvin haluttuun tarkoitukseen sommittelu vastaa. Se voi siis olla erikoista tai tavallista.

Minä kuvaan selkeästi kahden tyyppisiä kuvia. Eniten kuvaan "dokumenttia". Räpsin kuvia matkoilla, vierailuilla, juhlissa, tapahtumissa ja ties missä, minkä haluan itse muistaa tai tukea jonkun toisen muistamista. Sen lisäksi nautiskellessani valokuvauksesta yritän kuvata teoskynnyksen ylittäviä kuvia mottona "niin kuin ei kukaan koskaan ennen". Ongelmaksi tulee silloin se, että kaikki on jo kuvattu. Siksi vältän toisten kuvien katselua ja mottini voisikin laajentaa muotoon: "niin kuin ei kukaan koskaan ennen tietääkseni ole kuvannut".

Minulle vain erikoinen sommittelu kelpaa. Kaikki muu on räpsimistä.
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

Bengt kirjoitti:Kiitos, Olli, kommentista! Arvostan sitä, että jaksoit paneutua kuviin ja ennen kaikkea, että perustelit näkemyksiäsi - ja annoit lisäksi parannusehdotuksia. Tällaisia kommentteja kelpaa lukea; niillä on kehittävää merkitystä!
Erikoista, eikö nämä samat neuvot ole tulleet vähintään kolmesta suusta ja vieläpä moneen kertaan?
Ehkä sana tavanomainen olisi myös käypä vastine käyttämällesi räpsylle?
Katsoin eilen teemalta dokkarin aivoista ja älykkyydestä, siinä esiteltiin pianoa soittavaa lapsineroa, näitähän tulee aikaaijoin.
Siis lapsineroiksi katsottuja sottajia jotka osaavat soittaa hyvin nuorena nuotileen kappaleita, ja tuo aikuisen tasoisuus herätää suurtakin ihmettylyä myös minussa.

Näitä dokkareita on nähty ennekin, mutta tässä tuli yksi minusta hyvin mielenkiintoinen huomio, nimittäin se että harvasta lapsinerosta tulee aikuisena huippu pianisteja, vaikka olisi harjoiteltu 8h päivässä 10 vuotta ja saavutettu täydellinen soitto taito, niin puuttuu kyky tulkita, joka vaatii aivoilta eriominaisuuksia.

Onjelman mukaan mm. Mozart oli yksi niistä harvoista lapsineroista, joilla lapsinerous yhdisty tulkintaan/luovuuteen ja valtaosa näistä lapsineroista myöhemmin masentuun, kun myöhemmin aloitaneista saavuttaa saman tason harjoittelullaan ja menee tulkintakykynsä ansiosta ohi.

"Ehkäpä" valokuvaamisessakin on sellaista harjoitelun ja opiskelun mahdolistamaa valokuvaustekniikkaa, joka luovuuden puutuessa jää tavanomaiseksi, tahdolla saavutettavaksi (räpsyksi)?

Jos taas ajatellaan opiskellulla saavutettavaa valokuva osaamisen tasoa, tuntimääränä mitä sen keskimääräinen saavuttaminen vaatisi, ja verrataan sitä vaikkapa perustasolla ajokorttiin, niin hyvin harvassa on ne jotka ei suoriudu ajokortista, saati jos verrataan vaikkapa jonkun vieraan kielen oppimiseen.

Tuolla logiikalla voi miettiä miksi selainen johon kuka vaan yltäsi sinukkäällä opiskelulla, jopa hyvin lyhyellä, herättäisi mitään tämän logiikan tuntevissa, joita saatetaan kutsua valokuvaajiksi?

Asiaan perehtymättämän satunaisesti matkakuvia albumiin kuvaavan mielestä, asiallisella järkkärillä otettu, perussommiteltu kuva kauniista maisemasta (kuten noi vuorikuvat), voi tulla sanat loistava, hurraa, mahtava, bravoo?
Bengt
Viestit: 442
Liittynyt: Marras 24, 2008 19 : 07
Viesti:

Re: (Sticky) Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelu

Viesti Kirjoittaja Bengt »

adapteri kirjoitti: Kun kysyt: "Onko vain erikoinen sommittelu hyvää sommittelua?", samalla pitäisi määritellä, mitä tarkoittaa sanalla hyvä. Hyvää sommittelua on myös niin sanottu oppikirjamainen sommittelu, mutta se voi olla äärettömän tylsää. Valokuvaamisella voi olla erilaisia tavoitteita. Puhdas dokumentäärinen kuvaus sopii hyvin tylsään sommitteluun. Jos kuvaa hevosta ikuistaakseen sen sukutauluun, voi olla hyvä kuvata "niin kuin aina ennenkin". Sen sijaan kuvattaessa luovasti, erikoisuus voi olla hyvästä.

Valokuva ylittää teoskynnyksen, kun se on riittävän luova, siinä on riittävästi ainutlaatuista panosta kuvaajalta. Silloin sommittelu on yksi tärkeimmistä työvälineistä. Tuo ainutlaatuisuuden vaatimus aiheuttaa suoraan sen erikoisen sommittelun vaatimuksen. Teoskynnyksen ylittävissä kuvissa ei ehkä kannata varsinaisesti hakea sitä kaikkin tavallisinta sommittelua.

Sanalla hyvä voi tarkoittaa sen kuvaamista, miten hyvin haluttuun tarkoitukseen sommittelu vastaa. Se voi siis olla erikoista tai tavallista.

Minä kuvaan selkeästi kahden tyyppisiä kuvia. Eniten kuvaan "dokumenttia". Räpsin kuvia matkoilla, vierailuilla, juhlissa, tapahtumissa ja ties missä, minkä haluan itse muistaa tai tukea jonkun toisen muistamista. Sen lisäksi nautiskellessani valokuvauksesta yritän kuvata teoskynnyksen ylittäviä kuvia mottona "niin kuin ei kukaan koskaan ennen". Ongelmaksi tulee silloin se, että kaikki on jo kuvattu. Siksi vältän toisten kuvien katselua ja mottini voisikin laajentaa muotoon: "niin kuin ei kukaan koskaan ennen tietääkseni ole kuvannut".

Minulle vain erikoinen sommittelu kelpaa. Kaikki muu on räpsimistä.
Selkeää argumentointia valokuvauksen tavoitteista, adapteri! Funktio ratkaisee, millaista sommittelua tarvitaan.

Itsekin pyrin - pikku hiljaa - löytämään sommitteluun jotain ainutlaatuista, mutta nautin myös kuvista, joiden sommittelu miellyttää silmää, vaikkei se ole mitenkään erikoista. Olen vasta matkalla valokuvaajaksi (vieläpä alkutaipaleella) mutta nautin tämänkin taipaleen maisemista.
AnttiKoli
Viestit: 14
Liittynyt: Helmi 28, 2007 9 : 53

Viesti Kirjoittaja AnttiKoli »

"Ehkäpä" valokuvaamisessakin on sellaista harjoitelun ja opiskelun mahdolistamaa valokuvaustekniikkaa, joka luovuuden puutuessa jää tavanomaiseksi, tahdolla saavutettavaksi (räpsyksi)?

[/quote]

Tekninen lahjakkuus on arvokasta, mutta se ei tee kuvista hyviä.

Pianon soitto ja valokuvaus eroavati siinä, että kuvaajalla ei ole nuotteja, toisin sanoen pelkällä teknisellä lahjakkuudella valokuvaajna polku on lyhyempi tai toisenlainen kuin pianistilla. On tosin paikkoija jossa uutuutta ja luovuutta ei valokuvaajalta kysytä. On paljon luovia kuvaajia joiden kuvista ei mitään tajua koska se toisen puolen lahjakkuus tai viitseliäisyys puuttuu.

Hienointa on lahjakkuus luovuudessa ja sen jalostaminen ja syventäminen, siis lahjukkuus lahjakkudessa.
ppotka
Viestit: 2419
Liittynyt: Elo 09, 2005 20 : 16
Viesti:

Viesti Kirjoittaja ppotka »

AnttiKoli kirjoitti: Pianon soitto ja valokuvaus eroavati siinä, että kuvaajalla ei ole nuotteja, toisin sanoen pelkällä teknisellä lahjakkuudella valokuvaajna polku on lyhyempi tai toisenlainen kuin pianistilla.
Kaupallisessa kuvauksessa valokuvaajalla on useinkin nuotit, sitä kutsutaan toimeksiannoksi, joka voi ilmetä esimerkiksi leiskan muodossa.

-p-
pekkapotka.com
jari siren
Viestit: 16179
Liittynyt: Elo 12, 2005 17 : 58
Paikkakunta: porvoo
Viesti:

Viesti Kirjoittaja jari siren »

AnttiKoli kirjoitti:"Ehkäpä" valokuvaamisessakin on sellaista harjoitelun ja opiskelun mahdolistamaa valokuvaustekniikkaa, joka luovuuden puutuessa jää tavanomaiseksi, tahdolla saavutettavaksi (räpsyksi)?
Tekninen lahjakkuus on arvokasta, mutta se ei tee kuvista hyviä.

Pianon soitto ja valokuvaus eroavati siinä, että kuvaajalla ei ole nuotteja, toisin sanoen pelkällä teknisellä lahjakkuudella valokuvaajna polku on lyhyempi tai toisenlainen kuin pianistilla. On tosin paikkoija jossa uutuutta ja luovuutta ei valokuvaajalta kysytä. On paljon luovia kuvaajia joiden kuvista ei mitään tajua koska se toisen puolen lahjakkuus tai viitseliäisyys puuttuu.

Hienointa on lahjakkuus luovuudessa ja sen jalostaminen ja syventäminen, siis lahjukkuus lahjakkudessa.
[/quote]
Valokuvauksessa ei ole ns. teknistä lahjakkuutta, kuten Pekka sanoo niin kaiken valokuvauksesta voi opettaa kahdessa viikkossa, pianon soittaminen on noin tuhat kertaa vaativampaa.
Aivain kuin sanoisimme ihmistä lahjakkaasi ajajaksi jun pääsee insistä läpi.

Täällä on paljon selaisia jotka vielä opettelevat käyttämään kameraa ja he yhdistävät kameran käytön osaamisen valokuvaukseksi, vaikka sen hallitseminen on vasta lähtökohta valokuvaamiselle.

On myös kuvaajia jotka ovat tahkoneet kymmeniä vuosi jotka osaavat aukkosarjat unissaan, mutta jos ei ole lahjoja, niin ei tule kuin tavanomaisia kuvia, joitakin vahinkoja lukuun ottamatta.

Somittelu ohjeita tulee mieleen ehkä pikkusen toista kymmentä, eikä niiden opettelu luulisi vievän paria päivää enempää, mutta koska jokaista kuvaa kohden on tuhansia valintoja, niin sommitelu pitää nähdä, ei sitä voi opiskellä ilman näkemisen lahjaa.
Vastaa Viestiin