Tämän taivaan alla
-
- Viestit: 12067
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Tämän taivaan alla
Kun ajoin järven rantaan, pääni täyttivät ristitiitaiset ajatukset. Ranta oli täynnä autoja. Astuessani ulos tarkkailin hetken tilannetta. Kyllä, revontulikuvaajia. Rannassa vilkkuivat ledivalot, otsalamput valaisivat välillä pimeää yötä, koira haukkui ja vaimea puheensorina kantautui kevätyössä.
Olin iloinen siitä, että niin monet ovat innostuneet taivaanilmiöiden tarkkailusta ja että Turun kupeessa on paikka, jossa valosaasteesta ei liialti ole haittaa.
Toisaalta ajatukseni olivat hieman synkät. Itse haen yöllisiltä kuvausretkiltä kuvien lisäksi, tai ennen kaikkea, rauhoittumista ja sitä, että ajatukset pääsevät vaeltelemaan pitkin taivaankantta. Tällä rannalla siihen olotilaan en enää pääsisi.
Se ei haitannut, sillä päivällä virinnyt idea oli toteutumassa. Nostin auton takaa sukset sekä sauvat ja lähdin kävelemään rantaan. Rannassa katselin kuinka taskulamppujen kiilat pyyhkivät pitkin järvenselkää ja rannan puita. Kohta olisin kaukana hälystä ja hajavaloista. Napsautin siteet kiinni ja matka pimeän syliin alkoi.
Työntö työnnöltä äänet vaimenivat. Vain suksien suhina, keppien napsunta ja jään moukuna jäivät jäljelle. Valoja ei enää näkynyt, vain kelmeä revontulivyö tähtien kirjomalla taivaalla antoi himmeää valoaan. Taivasta vasten näin, kuinka vastarannan puusto läheni. Kohta olinkin ylittänyt järven ja matka pilkkopimeälle suolle sai alkaa.
Hiihtäminen suolla on helppoa. Paitsi pimeällä. En käytä oikeastaan koskaan pimeällä kulkiessani otsa- tai taskulamppua, jotta hämäränäkö ei häiriintyisi. Nyt ehkä olisi pitänyt. Maastonmuotoja ei pystynyt arvioimaan, joten useasti olin kaatua kun yhtäkkiä tulikin nopea lasku tai mätäs.
Jatkoin kulkua. Huolimatta pakkasesta, matka oli hikinen. Työnsin pipon taskuun ja levähdin hetken. Annoin katseeni kulkea pitkin taivasta. Täydellisen pimeää. Ja täydellisen hiljaista. Täydellistä. Jatkoin matkaani. .Tump tump. Prh
Mikä se oli?
Olin hetken aivan vaiti. Metsästä kuului vielä muutama vaimea ääni. Tyynnyttelin alkukantaisia vaistoja; Se oli vain hirvi... Vai?
Hiihdin vielä reilun kilometrin. Matkaan oli kulunut lähes tunti. Avasin haalarini ja takkini. Ahhh, kylmä pohjoistuuli vilvoitti mukavasti. Kokosin jalustan ja aloitin kuvaamisen. Revontulet olivat juuri sellaisia kuin olin toivonutkin; Vihertävä vyö suometsän yllä. Kaunis. Sumuinen linnunrata kimalteli sen yllä. Kyllä, tämä oli kaiken vaivan arvoista. Olla yksin, ainoastaan koko universumin piirtyessä eteeni.
Revontulet kirkastuivat ja vyö nousi. Kohta sen itäreunaan nousi muutama säde. Sitten... Oli kuin kaari olisi antanut periksi. Se lähes hävisi. Ja muutaman hetken kuluttua kirkastui uudelleen, hieman. Kaaren länsireunaan nousi vuorostaan muutamia säteitä, jotka pysyivät paikallaan useita minuutteja. Sitten ne hävisivät ja vihertävän kaaren ylle nousi jotakin harmahtavaa. En nähnyt kunnolla mitä se oli, mutta kuvista paljastui erikoinen, punertava harso, samanlainen, joka reunusti vihertävää vyötä. Kauniin purppura sävy.
Tulet alkoivat heikkenemään ja pohjoistuuli vahvistumaan. Viima tuntui pureutuvan lävitseni joten kokosin nopeasti tavarat ja lähdin paluumatkalle. Matka sujui verkkaisesti. Yht'äkkiä huomasin hiihtäneeni painanteeseen. Horjahdin taaksepäin, otin sauvoilla tukea. Kuului raksahdus ja olin selälläni lumessa. Koitin nousta ylös ja huomasin, että toinen sauva oli poikki. Mahtavaa. Matkaa oli vielä reilu pari kilometria jäljellä. Kiitin onneani ettei kuitenkaan mitään elintärkeää mennnyt rikki.
Hetken mietittyäni tilannetta otin kolmijalan selästä ja avasin yhden jaloista täyteen pituuteensa. Tässä varasauva. Loppumatka kulkikin yllättävän mukavasti ja ilman haavereita. Päästyäni järven yli olin väsynyt mutta tyytyväinen. Kävelin autolle ja totesin muun väen jo lähteneen. Revontulivyö kirkastui jälleen, mutta ajatus lämpimästä suihkusta ja pehmeästä tyynystä voitti. Siemaisin kupin kahvia ja käynnistin auton.
Ensi kertaan.
Bonus;
Miltä maisema näytti paljaille silmille
Olin iloinen siitä, että niin monet ovat innostuneet taivaanilmiöiden tarkkailusta ja että Turun kupeessa on paikka, jossa valosaasteesta ei liialti ole haittaa.
Toisaalta ajatukseni olivat hieman synkät. Itse haen yöllisiltä kuvausretkiltä kuvien lisäksi, tai ennen kaikkea, rauhoittumista ja sitä, että ajatukset pääsevät vaeltelemaan pitkin taivaankantta. Tällä rannalla siihen olotilaan en enää pääsisi.
Se ei haitannut, sillä päivällä virinnyt idea oli toteutumassa. Nostin auton takaa sukset sekä sauvat ja lähdin kävelemään rantaan. Rannassa katselin kuinka taskulamppujen kiilat pyyhkivät pitkin järvenselkää ja rannan puita. Kohta olisin kaukana hälystä ja hajavaloista. Napsautin siteet kiinni ja matka pimeän syliin alkoi.
Työntö työnnöltä äänet vaimenivat. Vain suksien suhina, keppien napsunta ja jään moukuna jäivät jäljelle. Valoja ei enää näkynyt, vain kelmeä revontulivyö tähtien kirjomalla taivaalla antoi himmeää valoaan. Taivasta vasten näin, kuinka vastarannan puusto läheni. Kohta olinkin ylittänyt järven ja matka pilkkopimeälle suolle sai alkaa.
Hiihtäminen suolla on helppoa. Paitsi pimeällä. En käytä oikeastaan koskaan pimeällä kulkiessani otsa- tai taskulamppua, jotta hämäränäkö ei häiriintyisi. Nyt ehkä olisi pitänyt. Maastonmuotoja ei pystynyt arvioimaan, joten useasti olin kaatua kun yhtäkkiä tulikin nopea lasku tai mätäs.
Jatkoin kulkua. Huolimatta pakkasesta, matka oli hikinen. Työnsin pipon taskuun ja levähdin hetken. Annoin katseeni kulkea pitkin taivasta. Täydellisen pimeää. Ja täydellisen hiljaista. Täydellistä. Jatkoin matkaani. .Tump tump. Prh
Mikä se oli?
Olin hetken aivan vaiti. Metsästä kuului vielä muutama vaimea ääni. Tyynnyttelin alkukantaisia vaistoja; Se oli vain hirvi... Vai?
Hiihdin vielä reilun kilometrin. Matkaan oli kulunut lähes tunti. Avasin haalarini ja takkini. Ahhh, kylmä pohjoistuuli vilvoitti mukavasti. Kokosin jalustan ja aloitin kuvaamisen. Revontulet olivat juuri sellaisia kuin olin toivonutkin; Vihertävä vyö suometsän yllä. Kaunis. Sumuinen linnunrata kimalteli sen yllä. Kyllä, tämä oli kaiken vaivan arvoista. Olla yksin, ainoastaan koko universumin piirtyessä eteeni.
Revontulet kirkastuivat ja vyö nousi. Kohta sen itäreunaan nousi muutama säde. Sitten... Oli kuin kaari olisi antanut periksi. Se lähes hävisi. Ja muutaman hetken kuluttua kirkastui uudelleen, hieman. Kaaren länsireunaan nousi vuorostaan muutamia säteitä, jotka pysyivät paikallaan useita minuutteja. Sitten ne hävisivät ja vihertävän kaaren ylle nousi jotakin harmahtavaa. En nähnyt kunnolla mitä se oli, mutta kuvista paljastui erikoinen, punertava harso, samanlainen, joka reunusti vihertävää vyötä. Kauniin purppura sävy.
Tulet alkoivat heikkenemään ja pohjoistuuli vahvistumaan. Viima tuntui pureutuvan lävitseni joten kokosin nopeasti tavarat ja lähdin paluumatkalle. Matka sujui verkkaisesti. Yht'äkkiä huomasin hiihtäneeni painanteeseen. Horjahdin taaksepäin, otin sauvoilla tukea. Kuului raksahdus ja olin selälläni lumessa. Koitin nousta ylös ja huomasin, että toinen sauva oli poikki. Mahtavaa. Matkaa oli vielä reilu pari kilometria jäljellä. Kiitin onneani ettei kuitenkaan mitään elintärkeää mennnyt rikki.
Hetken mietittyäni tilannetta otin kolmijalan selästä ja avasin yhden jaloista täyteen pituuteensa. Tässä varasauva. Loppumatka kulkikin yllättävän mukavasti ja ilman haavereita. Päästyäni järven yli olin väsynyt mutta tyytyväinen. Kävelin autolle ja totesin muun väen jo lähteneen. Revontulivyö kirkastui jälleen, mutta ajatus lämpimästä suihkusta ja pehmeästä tyynystä voitti. Siemaisin kupin kahvia ja käynnistin auton.
Ensi kertaan.
Bonus;
Miltä maisema näytti paljaille silmille
Viimeksi muokannut Matti_JH, Maalis 19, 2018 8 : 41. Yhteensä muokattu 2 kertaa.
Re: Tämän taivaan alla
En ymmärrä miten noita turkkusia noin hellitään! Ite oon monena iltana käyny usseemmastakii ikkunasta ulos kuikuilemassa, eikä mittään tuollasta oo näkyny? Vaikka asun paljo lähempänä vennäin rajjaa, ja pohosempanakkii...
JL Anttola
JL Anttola
-
- Viestit: 938
- Liittynyt: Joulu 02, 2016 17 : 04
Re: Tämän taivaan alla
tervehdys.
Suot on kyllä kiehtovia, ilman reposiakin, saati noin kruunattuna.
Mitenkäs veli Anttola arvelee Venäjän läheisyyden vaikuttavan reposiin, säteileekö siellä enemmän?
Siitä juontui mieleen: jospa ne Olkiluodossa jo lataavat sitä jättipommia kun edelläolevan raportoinnin perusteella valoilmiö on vain jossain Turusta pohjoiseen...
Suot on kyllä kiehtovia, ilman reposiakin, saati noin kruunattuna.
Mitenkäs veli Anttola arvelee Venäjän läheisyyden vaikuttavan reposiin, säteileekö siellä enemmän?
Siitä juontui mieleen: jospa ne Olkiluodossa jo lataavat sitä jättipommia kun edelläolevan raportoinnin perusteella valoilmiö on vain jossain Turusta pohjoiseen...
-
- Viestit: 21490
- Liittynyt: Elo 20, 2008 17 : 32
- Viesti:
Re: Tämän taivaan alla
Viime keskiviikkona oli Porissa voimakas reponen illalla. Näkyi Kaanaan tehdasalueen valojen läpi.
-
- Viestit: 12067
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
Re: Tämän taivaan alla
Kyllähän noita täällä näkyy, useanakin yönä kuukaudessa. Itse asiassa edellisvuonna näin kesäkuuta lukuunottamatta kaikkina kuukausina. Mutta vaatii aikaa ja aurinkotuulen tarkkailua. Se on joskus muutamasta minuutista kiinni.JL Anttola kirjoitti:En ymmärrä miten noita turkkusia noin hellitään! Ite oon monena iltana käyny usseemmastakii ikkunasta ulos kuikuilemassa, eikä mittään tuollasta oo näkyny? Vaikka asun paljo lähempänä vennäin rajjaa, ja pohosempanakkii...
JL Anttola
Re: Tämän taivaan alla
No joo, sellaseksi vitsiksi tuo olikin tarkoitettu. Eli ironian tai parodian kautta yritin sanoa, että mahdollisuuksia tarjotaan kaikille, toiset niihin mahdollisuuksiin vain viitsivät, jaksavat ja osaavat tarttua, ja toisille jää rannalla ruikuttajien rooli. Oli sitten kysymys valokuvauksesta tai elämisestä yleensä.
Toki, kun reposista ja valokuvauksesta on kyse, tarvitaan hiukkanen tuuria, ja vähän isompi hiukkanen osaamista, että sen kohdatun tilaisuuden saa talteen.
Selkosanaisesti:
Kiitokset Hel Nis kuvien, tilanteen ja tunnelmien jakamisesta!
JL Anttola
PS. Veli Jopisalolle, kyllä siellä säteilee! Tsaarin kruunu, entistä kirkkaampana...
Toki, kun reposista ja valokuvauksesta on kyse, tarvitaan hiukkanen tuuria, ja vähän isompi hiukkanen osaamista, että sen kohdatun tilaisuuden saa talteen.
Selkosanaisesti:
Kiitokset Hel Nis kuvien, tilanteen ja tunnelmien jakamisesta!
JL Anttola
PS. Veli Jopisalolle, kyllä siellä säteilee! Tsaarin kruunu, entistä kirkkaampana...
Viimeksi muokannut JL Anttola, Maalis 19, 2018 11 : 59. Yhteensä muokattu 1 kertaa.
-
- Viestit: 12067
- Liittynyt: Tammi 25, 2008 19 : 09
- Viesti:
-
- Viestit: 9180
- Liittynyt: Joulu 10, 2003 15 : 43
- Paikkakunta: itähelsinki
- Viesti:
Re: Tämän taivaan alla
Hyvä stoori ja hyvät kuvat.
Innovoija (innovator) – 2–3% väestöstä: uskalias, koulutettu, omaa useita informaation lähteitä;
---
blogi
---
blogi
-
- Viestit: 2158
- Liittynyt: Marras 11, 2012 21 : 56
Re: Tämän taivaan alla
Samoilla linjoilla.mremonen kirjoitti:Hyvä stoori ja hyvät kuvat.
-
- Viestit: 7275
- Liittynyt: Loka 05, 2004 10 : 06
- Paikkakunta: Oulu
- Viesti:
Re: Tämän taivaan alla
+1, näitä tunnelmallisia juttuja on aina tosi mukava lukea.niffe kirjoitti:Samoilla linjoilla.mremonen kirjoitti:Hyvä stoori ja hyvät kuvat.
Petri Kekkonen :: Kuvia :: "Light and shade - time and space" - PSB
-
- Viestit: 5954
- Liittynyt: Huhti 30, 2015 10 : 08
Re: Tämän taivaan alla
Rockford » Maalis 19, 2018 13 : 07
niffe kirjoitti:
mremonen kirjoitti:
Hyvä stoori ja hyvät kuvat.
Samoilla linjoilla.
+1, näitä tunnelmallisia juttuja on aina tosi mukava lukea.
+1
niffe kirjoitti:
mremonen kirjoitti:
Hyvä stoori ja hyvät kuvat.
Samoilla linjoilla.
+1, näitä tunnelmallisia juttuja on aina tosi mukava lukea.
+1
-
- Viestit: 1339
- Liittynyt: Heinä 16, 2014 23 : 10
Re: Tämän taivaan alla
Hyvä oli tarina.. itse odottanut kestävämpiä hankia että soille pääsisi nätimmin kuvaileen ja liikkumaan, täällä lunta sen verran että ottaa vielä kunnonpäälle hiihtää.. hienoo kuvaahan sieltä tuli.. täällä on koko talven ollut niin pilvisiä revontuli-ilmat, että mitään kunnollista ei ole saanut tuotettua..
Instagram: jani.honkala
Flickr: Jani Honkala
Flickr: Jani Honkala