No niin, matka tehty ja kuvatkin on nyt kertaalleen käyty läpi ja osa tyrkätty tänne. Tässä nyt sitten hieman summeerausta miten tähän oikein jouduttiin.
Afrikan safari on ollut haaveissa jo useamman vuoden. Sitä on yritetty sammuttaa Korkeasaaressa ja yhdellä Kolmårdenin reissulla, mutta niistä jäi ennemminkin halu nähdä ja kokea lisää. The Real Thing.
Keväällä bongasin foorumin myyntipalstalta käytetyn 200-400/4:n, Nikonin "safarilasin". Sekin oli ollut toiveissa jo pitkään, joten oli aika hankkiutua Sigman 120-300:sta eroon ja ostaa tuo Nikkor, kun kerran taloudelliset edellytyksetkin oli tällä kertaa olemassa. Vähän myöhemmin "sorruin" D800E:hen myös täällä foorumin myyntipalstalla, joten ainakaan laitteista tämä ei olisi kiinni. Nyt puuttui vain se safari.
Sitten silmiin osui oheinen
ilmo. Ei kun mailia kotihallituksen puheenjohtajalle, että mitäs jos? Vihreän valon jälkeen alkoikin kiireinen valmistautuminen ja rokotusten hankkiminen. Olin onnistunut kadottamaan vanhan rokotuspassin, joten kaikki rokotukset tuli otettua uudelleen: 8 kappaletta + malarialääkitys. Aika riitti juuri ja juuri Hepatiittirokotuksen ottamiseen (2 rokotusta kuukauden välein).
Samalla piti miettiä muitakin varusteita: vaatetus, leirintävarusteet, kameravarusteet. Kameroiden osalta ohjenuorana oli: "mukaan kaikki mitä on ja minkä saa kulkemaan". Tuossa järjestyksessä. Ja mukaan lähti siis:
- D800E + MB-D12
- D300
- NEX 5N (+SEL18200)
- 14-24/2.8G
- 24-70/2.8G
- 70-200/2.8G
- 200-400/4G
- 16/2.8D fisheye
- 70-300/4-5.6G (back-up linssi)
- telejatkeet 1.4 ja 1.7
- muistikortteja "riittävästi"
- kaikki akut mitä oli
- laturit (3 erilaista...)
Kaikki paitsi laturit oli pakattu
reppuun joka meni lentokoneessa käsimatkatavarana (onneksi sitä ei punnittu).
D800:n kuvien koko aiheutti sen, että muistikorttivarasto meni uusiksi, toisaalta sitten D300:een jäi kortteja yllin kyllin.
---
No entäs reissu?
Alkuperäisestä suunnitelmasta poiketen matka kesti 12 yötä (29.6. - 11.7), näin säästimme muutaman satasen lentolipuissa. Tämä ei siis ollut mikään ison matkatoimiston valmiiksi mietityllä konseptilla sadatta kertaa toteutettu "seuramatka" vaan innokkaan valokuvaajan ja Kenian ystävän, Pauli Jupin oman
yrityksensä kautta järjestetty
valokuvaajille tarkoitettu seikkailu ja safarimatka. Painopisteenä matkalla oli nimenomaan kuvaaminen. Ei rannalla makoilu tai leirissä lepäily. Kaikki toiminta keskittyi siihen, että kuvaamiseen jää mahdollisimman paljon aikaa. Eläimet tietysti ovat ja liikkuvat oman mielensä mukaan, joten kuvien saamiseen liittyi aina pieni epävarmuus.
Meitä oli yhteensä viisi: kolme asiakasta, Pauli ja Keniassa mukaan liittynyt yleismies Mike Nganga. Pauli ja Mike ovat aikanaan ystävystyneet Paulin Kenian retkien aikana ja Mike paikallisena pystyy järjestämään asioita helpommin kuin täältä Suomesta käsin. Mike tuntee myös Masai Marassa suuren joukon paikallisia Masai-heimon jäseniä, joten sielläkin hommat sujuivat. Jos vaikka piti hankkia vuohi tai mennä Masai-kylään tutustumaan. Lisäksi Mike on toiminut Nairobissa kokkina useassa eri ravintolassa (kuten Carnivoressa), joten myös Nairobissa asiat sujuivat. Mike oli järjestänyt meille auton, Toyota Land Cruiserin, johon me viisi mahduimme loistavasti. Minulla oli koko takapenkki käytössäni, johon sain kamerat ja muut tarvikkeet hyvin käsille.
Matkalla toimittiin tiiminä ja osallistuttiin päivittäisiin rutiineihin tarpeen mukaan. Mike kyllä vastasi leiristä ja kokkauksesta koko ajan. Game drivet toteutettiin niin, että Pauli oli silloin ratissa ja Mike jäi leiriin valmistelemaan aterioita. Päiväohjelma koostui siitä, että heräsimme ennen kuutta ja vähän kuuden jälkeen olimme jo liikkeellä. Tulimme takaisin leiriin kymmenen-yhdentoista maissa ja söimme "brunssin". Sen jälkeen pieni tauko, lounas ja liikkeelle taas kolmen maissa. Paluu leiriin kuuden maissa, päivällinen, nuotiolla istuskelua ja nukkumaan. Leirit vaihtelivat Samburun "teltta keskellä savannia" Masai Maran aidattuun leirialueeseen ja kiinteisiin telttoihin.
Siirtymätaipaleet Keniassa veivät tiestön kunnosta johtuen aikaa, mutta toisaalta siinä tuli nähtyä Kenian arkea ja paikallisia kyliä. Valkoisia ei näkynyt kuin leirialueilla, oli kyllä mielenkiintoista olla "neekerinä afrikassa": torilla banaaneja ostaessa olimme ainoat valkoiset. Paikalliset suhtautuivat meihin kuitenkin hyvin positiivisesti eikä missään kohtaa tullut sellainen olo, että jotain olisi pitänyt pelätä. Rikollisuuteen emme törmänneet, mutta terve järki pitää olla mukana, jos repussa on tavaraa paikallisten usean vuosipalkan verran.
Kaiken kaikkiaan: voin suositella Keniaa, safaria ja BigWildPhotoa. Mitä nyt olen noita hintoja verrannut, niin tämä taisi olla kuitenkin halvemmasta päästä ja ainoa nimenomaan valokuvaajille suunnattu. Kohteiden valinnassa oli mietitty sitä, että niissä jokaisessa on jotain erilaista, joko eläimistöä tai luontoa. Ryhmän koko oli mitoitettu niin, että valokuvaamaan pääsi kunnolla.
