Kuvasuhteen vaikutus suosikkipolttoväliin

[moukkunen]

Kertokaapa kokemuksia siitä, onko käytettävän kameran kuvasuhde vaikuttanut omaan suosikkipolttoväliin? Eli jos esim. ajatellaan, että kinokoon suosikkiobjektiivi on ollut normaali 50mm:n ja suhde siis 3:2, niin onko MFT-kameralla 25mm objektiivi, suhteella 4:3 pysynyt suosikkina, vai onko kuvasuhde vaikuttanut siihen?

[Maffer]

3:2 on ahdas ylöspäin. 4:3 avartaa 3:2 tottuneelle maailmaan siten, että 50mm näyttää laajikselta. Laakafilmillä 5:4 kuvasuhde korostaa vaikutelmaa vielä lisää. Mitä enemmän korkeita kohteita kuvissasi on, sitä enemmän hyödyt neliön suuntaan menevästä kuvasuhteesta. Voit olla lähempänä ja silti saada enemmän kuvaan ilman pystypanorointia.

[habannaama]

Aikaisemmilla rungoilla, niin Nikon/Canon cropeilla kuin täyskennoisillakin, itsellä ei ollut ikinä ns. suosikkipolttoväliä, ehkä enemmänkin Canonilla EF 70-200 mm f4 IS L USM muodostui suosikiksi sen keveyden, piirtokyvyn ja nopeuden vuoksi, eli monikäyttöisyytensä vuoksi.

Fujilla muodostunut 35 mm suosikiksi (kinovastaavuus 50 mm) koska se oli rungolle ensimmäinen ostamani objektiivi joka itseasiassa ainut omistamani n. 8 kk:teen ja se iskostui niin selkärankaan, että ehdin rakastumaan sen aivoja addiktoivaan fiilikseen, kun ennen laukaisinta painettaessa, pitää aidosti ajatella lopputulosta, eikä niin kuin zoomilla, antaa palaa, kyllä tää tästä, zoomaillaan ja katotaan sitten koneella paras variaatio...

Nyt 8 kk:n jälkeen kolme objektiivia, kaikki primejä, 50 mm (vst kinolla 75 mm) ja 135 mm (vst kinolla 200 mm) ja äärettömän palkitsevaa käyttää kaikkia niin että päätän jo ulos läkseissäni (jollei mikään keikkakuvaus vaan ihan omaksi ilokseni) että tänään laitan bajoon tuon tai tuon kiinni ja jätän muut kotiin. Aivot kiittää kun joudut aidosti funtsaamaan kokonaiskuvaa täysin toisella tavoin kuin zoomeilla.

Tulossa tuonnempana oma 50-140 mm f2.8, ( vst kinosa 75-210mm) koska riippuen tilanteesta, zoomi puolustaa tapauskohtaisesti paikkaansa duunikäytössä, mutta siviilissä primet rulettaa.

[Seveej]

Kun kaikki digipokkarit lasketaan pois, niin mulla on kokemuksia ainoastaan Full framesta (Canon&Nikon), 1,6 cropista (Canon) ja 1,5 cropista (Nikon). Näissä kaikissa sama 3:2 kuvasuhde.

Pohdin usein sitä, että 4:3 olisi kiva, ja usein huomaan Croppaavani kuvat sellaiseksi (vedostuskin muuttuu halvemmaksi), toisaalta huomaan että 3:2 on kans ihan kiva ja kun heittäydyn oikein taiteelliseksi, niin huomaan käyttäväni (joko croppauksella tai panoraamoilla) todella äärimmäisiä kuvasuhteita (4:1 ; 6:1 ; 9:1).

Teoriassahan useimmilla linsseillä piirron laatu heikkenee radiaalisesti keskipisteestä ulospäin mentäessä, joten voisi pohtia onko (esim.) 36×24 mm (3:2) kennon hyöty niin suuri verrattuna 32x24mm (4:3) kennoon. Samallahan näkee sen, että täysikennoisen kannattaisi muuntua 4:3 -suhteeseen kasbamalla pystysuuntaan (36x27mm).

Ymmärtääkseni yksi peruste peilietsinkameraoiden (SLR) perinteiseen 3:2 kuvasuhteeseen oli alunperin, että filmin pystysuuntainen korkeus määritteli myös peilin koon, peilin liikeradan ja siten "boksin" (suljin, peili, prisma-kokonaisuuden) syvyyden - että siis 3:2 kuvasuhde tuotti pienempiä kameroita kuin vastaavasti 4:3 (36x27) tai 1:1 (36x36) kuvasuhde. Nyt kun peilittömyys on trendi, olisi mielenkiintoista nähdä tulemmeko näkemään esim 1:1 suhteen kennoja (pääsis eroon niistä v:tun pystykuvauskahvoistakin).

Mutta ainakin voin sanoa, että ainakin minulla croppi on kyllä vaikuttanut lempipolttoväleihin. Canonin cropilla peruslinssit oli EF35/2 ja 17-40L, Fullframella 50/1.4 ja 28-75.
Silloin vielä kun aloin croppikennoilla kuvailemaan (2003-2009), niin ongelmana oli toimivien laajisten löytäminen (kun 24=38). Sitten kun laadukkaita croppilaajiksia (18-55 ja 10-22) alkoi tulemaan markkinoille, niin olin jo päättänyt siirtyä ASAP pois croppikennoista, eli en esim koskaan päässyt kokeilemaan koko sitä liutaa suht tasokkaita DX-kennon 17-55/2.8 laseja.

Tänään kuvaan molemmilla (lähinnä täydellä kennolla). Kun haen laajuutta ja ohutta DOFfia/Bokeh:ta, niin täyskennoisella, kun haluan leikkiä telepäässä tai maksimoida syväterävyyden (esim. macro/tuotekuvaus), niin Cropilla. En voi väittää, että olisi täysin tyytyväinen kalustooni, mutta (sen lisäksi että tämä on vain harrastus) pitäähän sitä jäädä jotain tavoiteltavaa.

Pekka

[E.T]

Nyt kun peilittömyys on trendi, olisi mielenkiintoista nähdä tulemmeko näkemään esim 1:1 suhteen kennoja (pääsis eroon niistä v:tun pystykuvauskahvoistakin).


En voi väittää, että olisi täysin tyytyväinen kalustooni, mutta (sen lisäksi että tämä on vain harrastus) pitäähän sitä jäädä jotain tavoiteltavaa.

Kameran kääntely on tosiaan välillä todella ärsyttävää.
Four Thirdsillä se 1:1 kenno varmasti onnistuisi aika hyvin.
Pinta-alakaan ei loppujen lopuksi kasvaisi niin paljoa.
Kinokoossa taas kenno on jo lähtötilanteessa melkoisen kookas piilastu ja kasvaisi pinta-alaa paljon enemmän, niin sen valmistuskustannus voisi tuplaantua.


Jos joku pitää kameraansa/kalustoaan täydellisenä, niin kyllä silloin on kyse vain mielikuvituksen puutteesta.
(tai todella todella yksinkertaisista kuvaustarpeista)

[Hannu KH]

3:4 olis hyvä. Suurimmat ja tärkeimmät kuvat rajaan yleensä suunnilleen sille suhteelle.
Mulla oli kuukauden Olyn E-M1, kuvasuhde oli hyvä....muuten en tykännyt.

Kuvatessa oon tottunut aina jättämään vähän rajausvaraa, juuri oman kameran kökön kuvasuhteen takia. Kyllähän se vähän vaikuttaa polttoväleihinkin, 85 ja 50 on kinokoossa mieluisimmat, johtuen oman studion mitoistakin.

[rolsen]

Nyt kun olen jo pitempään seurannut noita YouTuben maisemakuvaajia, niin aika usein kuvasuhteeksi valikoituu 4:5, 3:4, 1:1 jne. Tietyllä tavalla olen alkanut ymmärtää noita vanhoja kuuskutosia, ei tarttis miettiä miten päin kamera on.

[Hannu KH]

6x6 on kaikkien croppien äiti.
Sillä kun kuvaa niin melkein aina pitää cropata, joko negasta tai sitten vedostuspaperista. Jos on neliiskanttista paperia tai rullapaperia niin sitten ei haittaa.

3:4 on hyvä suhde, mutta kamerassa PITÄÄ OLLA pystykuvauskahva. Joku keskaridigi vois saada siinä suhteessa armahduksen. Neliöstä en piittaa.