Digicamera.net - Valokuvausfoorumi

On selvää, että tuota joutuu (vielä) nykykennoilla käyttämään, mutta kuitenkin. Se, mitä ei ole saatu oikealla valolla aikaan, vaan sähköisesti boostattu ei ole aitoa.

Digikameralla kaikki on saatu aikaan sähköisesti...

Ja filmillä kemiallisesti. Hyi hyi mitä feikkejä kaikki tyynni.

Ja silmässä kai sähkökemiallisesti...

Eläköön vapaat ja neitseelliset fotonit. Mikä tahansa vuorovaikutus aineen kanssa saastuttaa ja tuhoaa fotonien puhtauden.

sepim kirjoitti:On selvää, että tuota joutuu (vielä) nykykennoilla käyttämään, mutta kuitenkin. Se, mitä ei ole saatu oikealla valolla aikaan, vaan sähköisesti boostattu ei ole aitoa.

ISO-arvoahan säädetään kamerassa säätämällä vahvistimen vahvistusta ... siis kerrointa, jolla senseliltä luettua signaalia (yleensä analogista) kasvatetaan.

Tällaisia vahvistimia on kennon senselien singaalin tiellä muuallakin, muun muassa asteessa, joka muuntaa elektronien varauksen jännitteeksi. Lisäksi on vahvistin, jolla sovitetaan signaalin jännitetaso A/D-muuntimelle sopivaksi. Näihin vahvistusarvoihin et pääse käsiksi kameran käyttöliittymästä.

Vähemmän feikkiä vois olla, jos voitaisiin laskea kunkin senselin elektronit, jotka synnyttää varausta ... siis fotonien irrottamat elektronit. Tulos olis suoraan digitaalinen.

Vähän kuin kysyisi, onko metrin käyttö etäisyyden mittaamisessa vippaskonsti. Huono trolli.

Kapa

Minä puolestaan ymmärsin, että OP on ymmärtänyt jotain uutta.

Että kameravalmistajien ilmoittavat ISOt ovat vain suuntaa antavia, eikä ole olemassa kuin yksi 'natiiviherkkyys', josta muut ovat boostattuja (ja sen kustannuksella olevia) jatkeita.

Että kovat herkkyydet eivät välttämättä 'tule ilmaiseksi'. Että niihin panostaminen saattaa syödä suorituskykyä lähempänä natiivia olevilta herkkyyksiltä.

moonshine kirjoitti:Minä puolestaan ymmärsin, että OP on ymmärtänyt jotain uutta.

Että kameravalmistajien ilmoittavat ISOt ovat vain suuntaa antavia, eikä ole olemassa kuin yksi 'natiiviherkkyys', josta muut ovat boostattuja (ja sen kustannuksella olevia) jatkeita.

Että kovat herkkyydet eivät välttämättä 'tule ilmaiseksi'. Että niihin panostaminen saattaa syödä suorituskykyä lähempänä natiivia olevilta herkkyyksiltä.

Juuri tuota tarkoitin ja halusin vähän keskustelua aiheesta.

Oikeastaan voisi ajatella, että ISO:lla saatu vahvistus on häviöllinen kopio kuvasta ja mitä korkeammalle nostaa ISO:a niin sitä useammin on ottanut aina kopiosta uuden kopion.

Niin metri, kuin polttoväli, kuin aukkokoko kuin valotusaikakin on Fyysisiä/optisia suureita.

sepim kirjoitti: Oikeastaan voisi ajatella, että ISO:lla saatu vahvistus on häviöllinen kopio kuvasta ja mitä korkeammalle nostaa ISO:a niin sitä useammin on ottanut aina kopiosta uuden kopion.

Niin metri, kuin polttoväli, kuin aukkokoko kuin valotusaikakin on Fyysisiä/optisia suureita.

Digikuva ei muodostu koskaan vain fyysisistä tai optisista asioista. Se on aikaansaatu sähköisesti ja sisältää aina monia erilaisia signaalin vahvistuksia. Mikä sitten on se luonnollinen tai hyväksyttävä vahvistuksen määrä?
Tietysti vahvistus muuttaa signaalia, lisää kohinaa ja korostaa virheitä mutta jos lopputulos on kuitenkin laadultaan käyttötarkoitukseen sopiva, miksei sitä hyödynnettäisi?

sepim kirjoitti:
Niin metri, kuin polttoväli, kuin aukkokoko kuin valotusaikakin on Fyysisiä/optisia suureita.

Jos tarkkoja ollaan, ja mikseipä oltaisi, niin mainituista metri ei ole suure, vaan yksikkö.

sepim kirjoitti:Oikeastaan voisi ajatella, että ISO:lla saatu vahvistus on häviöllinen kopio kuvasta ja mitä korkeammalle nostaa ISO:a niin sitä useammin on ottanut aina kopiosta uuden kopion.

Kopion ottaminen on minusta huono analogia tähän, kun se ei kerro mitä oikeasti tapahtuu.

Natiivilla ISO-arvolla on jokin tehtaalla (tuotekehitysosastolla) etsitty vahvistusarvo koko vahvistinketjulle kennolta A/D-muuntimelle (jossa senselin analogisesta jännite-signaalista tulee digitaalinen numeroarvo). Yleensähän natiivi vahvistus vastaa ISO 100 asetusta.

Kun vahvistusta kasvatetaan, niin ISO-arvo kasvaa mukana. Isommalla vahvistuksella vahvistuu tietysti myös kohinat: senseli joka kohisee keskimäärin 1uV, kohisee 10-kertaisella vahvistuksella 10uV (1uV on täysin hatusta vedetty lukuarvo).

Miksi tuota yhtä vahvistusarvoa sitten kutsutaan natiiviksi. Arvelisin sillä vahvistuksella saatavan "täydestä" senselistä A/D-muuntimelle haluttu maksimisignaali.
Tuolla "täydellä" tarkoitan tilannetta, jossa senseliin ei mahdu enempää elektroneja ja kaikki tässä tilanteessa vastaanotetut lisä-fotonit menee hukkaan eikä kasvata varausta.

Kun ISO-arvoa kasvatetaan natiivista, niin "täysi" senseli antaa A/D-muuntimesta lukuarvon, joka on "tapissa" ja näkyy kuvassa puhki palamisena. Tällöin ei siten voi kuvata olosuhteissa, joissa senselit pyrkii täyttymään piripintaan.

Aiheotsikkoa ei kannata käsitellä enempiä, koska se on nulliteetti.